Red Hot Chili Peppers: Live in Hyde Park

RHCP:n uuden livetuplan arvostelu on yksioikoista. Bändi on niin ammattilaistunut parissakymmenessä vuodessa, etteivät he joudu huonoa keikkaa pistämään ulos. Lisäksi takana on miljoonien dollarien tuotantokoneisto, joka takaa sen, että on mahdollisuus ottaa uusiksi, jos ei keikkojen tallennus menekään ihan putkeen.

Joten yllätys yllätys – Live in Hyde Park on hyvä. Velmu bändi soittaa minimalistisesti, rennosti, mutta tiukasti. Sitä juuri mitä tällaisen funkkaavan kokoonpanon pitääkin. Flea ja Frusciante ovat molemmat hieman epävireisiä taustoissaan – mutta jostain syystä se juuri toimiikin.

Ainoa kitisemisen aihe löytyy settilistasta: se on liian keskittynyt By The Way – Californication -akselille. Noiden kahden levyn ulkopuolelta soitetaan vain kokoelman uusi biisi Fortune Faded (joka toimii tällä levyllä vieläkin paremmin kuin studioversiona!), coverit I Feel Love, Brandy ja Black Cross sekä uudet biisit Rolling Sly Stone ja Leverage of Space (joista kummastakaan ei suurempia hurraa-huutoja tarvitse huutaa). Ainoat levybiisit By The Way-Californicationin ulkopuolelta ovat BloodSugarSexMagikin Under The Bridge ja Give It Away. Olisi siellä ollut tilaa Suck My Kissille, Power of Equalitylle, Me & My Friendsille (enemmänkin kuin kaksi sekuntia Throw Away Your Televisionin alussa) tai Nobody Weird Like Melle.