”Anticipation has the habit to set you up for disappointment”, alkoi Arctic Monkeysin edellinen levy.
Uusi levy todistaa sen oikeaksi. Olen antanut levylle aikaa, reilun kymmenisen kuuntelua. Halusin pitää siitä. Favourite Worst Nightmare ei silti lunasta debyytin antamia lupauksia.
Kuten lahjakkailla nuorilla uusilla bändeillä, ensimmäisessä levyssä on vimmaa ja toinen on kypsyneempi. Tämä juuri on Favourite Worst Nightmaren ongelma. En halua kypsempää levyä, vaan sitä hieman huolittelematonta arkitarinaa, jota ensimmmäisellä levyllä oli.
Koska biisinkirjoittajana bändi on aivan ilmiömäinen, Favourite Worst Nightmare ei ole missään tapauksessa huono. Se vain ei pysty nousemaan ensimmäisen levyn tasolle. On kai oltava vain tyytyväinen, ettei yhtä selkeää tiputusta ensilevyyn tullut kuin The Strokesilla.
Levyn saamista arvosteluista päätellen olen kuitenkin marginaalissa. Metacriticissä se on vuoden parhaita levyjä.
Roklintu 