Iron Maiden Olympiastadionilla 18.7.

Iron Maiden esiintyi eilen loppuunmyydylle Olympiastadionille aurinkoisessa säässä. Keikka lähti käyntiin videopätkällä jossa bändi saapui Ed Force Onella (jollekin) keikkapaikalle. Bändihän kuvaa käynnissä olevasta kiertueesta dokumentin.

Somewhere Back In Time -kiertue noudattelee melko pitkälle Live After Death -livelevyä, jonka kappaleista kuultiin hieman yli puolet. Aces High ja 2 Minutes To Midnight tulivat luonnollisesti heti kärkeen. Bruce Dickinsonin korostetun teatraalinen liikehdintä oli tallella ja hän vaihtoi myös asua useaan otteeseen. Mies jutteli biisien välissä tuttuun rentoon tapaansa ja oli muun bändin ohella erittäin hyväntuulisen oloinen.

Oma kiinnostukseni kohdistui etenkin Seventh Son Of A Seventh Son ja Somewhere In Time -levyiltä soitettavaan materiaaliin. Ensimmäisenä näiltä kuultiin mainio Wasted Years sekä odotettu Can I Play With Madness. Helppo valinta lienee ollut myös Heaven Can Wait, jonka aikana bändi päästi hetkeksi aikaa myös faneja lavalle.

Pitkä Rime Of The Ancient Mariner sai Dickinsonilta jokseenkin improvisoidun pohjustuksen kun hän viittasi stadionin yllä lenteleviin lokkeihin ja teki siitä aasinsillan kappaleessa mainittavaan albatrossiin. Powerslave-levyyn viitattiin myös heti perään soitetulla nimikappaleella, jonka aikana käytetty pyrotekniikka toi tuntuvan ruudinhajun seisomakatsomoon.

Iron Maidenin kiertueilla settilista säilyy käytännössä muuttumattomana, joten en ollut seurannut netin keskustelupalstoja ennakkoon. Soundin (6/2008) haastattelussa Adrian Smith toteaa että kiertueella esitetään vain 80-luvun biisejä. Suurin yllätys olikin poikkeaminen 1990-luvun materiaalin puolelle Fear Of The Darkin kohdalla. Kyseessä on kuitenkin toimiva livebiisi, joten annettakoon kyseinen poikkeama anteeksi.

Edellämainitun lisäksi yhteislaulua oli myös varsinaisen setin viimeinen kappale Iron Maiden. Mieluisin yllätys oli ensimmäisenä encorena kuultu Seventh Sonin avausraita Moonchild. Valitettavasti se jäi yleisön vastaanoton kannalta keikan vaisuimmaksi biisiksi, monille outo biisi kun on. Dickinson joutuikin esittelemään kappaleen muita tarkemmin mainiten levyn nimen. Loput encoret olivat The Clairvoyant sekä Hallowed Be Thy Name.

Cyborg Eddie

Suomen kesäillan valoisuudesta johtuen bändin valoshow jäi vaisuksi, mutta varsin säästellysti käytetyt tuliefektit toimivat hyvin. Taustakankaita oli jälleen lukuisia, eri levyjen teemaan sovitettuina. Eddie vieraili lavalla muutamaan otteeseen ja etenkin Cybord-Eddie oli hienon näköinen.

Iron Maidenin keikat ovat kuin suuri sukukokous, mieluisa sellainen. Vaikka bändin on nähnyt neljä-viisi kertaa aiemmin, silti keikalle on aina päästävä. Illan lopuksi soi nauhalta tietenkin Always Look On The Bright Side Of Life.

2 vastausta artikkeliin “Iron Maiden Olympiastadionilla 18.7.

  1. Olympiastadionin keikka oli kyllä parhautta. Näiden kappaleiden kuulemista piti odotella 80-luvulta asti. Tampereen keikka oli ehkä himpun verran kovempi vielä!!

    Tykkää

  2. Olympiastadionin keikka oli kyllä parhautta. Näiden kappaleiden kuulemista piti odotella 80-luvulta asti. Tampereen keikka oli ehkä himpun verran kovempi vielä!!

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.