Samuli Putro: Älä sammu aurinko

Putron debyyttialbumi Elämä on juhla oli yllättävä täysosuma. Zen Cafésta vapautunut Putro teki aivan uudella otteella levyn, ja homma toimi samalla tavalla kuin Martikaisen akustinen irtiotto YUP:sta. Muoto oli juuri sopiva reilulle kymmenelle hienolle omaelämäkerralliselle kappaleelle.

Toinen albumi Älä sammu aurinko on jotain uutta jälleen. Sointi on kevyt ja akustinen, mutta tällä kertaa tämä kuulostaa bändin aikaansaannokselta, eikä yksinäisen trubaduurin laulukokoelmalta. Harmi, että palaset eivät ole yhtä hyvin kohdallaan. Levy on ilman muuta aikuinen, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa siltä, että se on valju, kevyt ja yllätyksetön, ja biisit eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta – kuten esimerkiksi nimikappale – ole järin mieleenpainuvia.

Olisin halunnut, että Putro onnistuu. Onneksi tälläkin biisikattauksella ja viime levyn parhailla tukemalla saa kasaan kesäfestarille hienoja iltapäiväkeikkoja Suomen kesän aurinkoisen taivaan alle. Josko seuraavaksi palattaisiin yksinäinen mies ja akustinen kitara -osastolle, tai otettaisiin särökitarat ja bändi mukaan? Tähän väliin ei ole hyvä jäädä.

Samuli Putro: Älä sammu aurinko Spotifyssa

2 vastausta artikkeliin “Samuli Putro: Älä sammu aurinko

  1. Mmm. Tämä oli aika lailla täsmälleen ensimmäinen reaktioni, oletkohan antanut kappaleille aikaa kasvaa? Itselleni levy alkoi todella aueta vasta neljän-viiden kuuntelun jälkeen.

    Edellisen levyn ulospanon kaipaaminen on vähän surkea kritiikki, mielestäni. Entisessä ja vanhassa pysyminen on ihan mahdoton vaatimus. Kyllä muusan kanssa pitää mennä, minne on menossa – edessä on vielä pitkä ura, ja jos nyt pitää yllä vanhoja hyviksi havaittuja rintamalinjoja tulee puuduttavat loppukilometrit.

    Muutama sivuhuomio:

    Paljon herkullista löytyy, itselleni Ahti Marja-aho on ollut pitkään yksi kovimmista, ellei kovin, eikä petä miehen tyylitaju kyllä kertaakaan. Tästä syntyy se ”lapsen omainen luottamus”, josta Tarantinokin puhuu leffojen kohdalla, että ottaa vastaan mitä on tulossa.

    Kun Putron sananpartta seuraa niin ei voi olla kuin nyökkäillä tyytyväisinä. Kun toiset nappailevat kliseisiä legopalikoita ja rakentavat niistä kuluneita ulkovarastoja ja muita, Putro viilaa ja sahaa paloista oman näköisiään, sanat ovat omia, sanat maistuvat suussa kuin hyvin muhinut kasvissosekeitto.

    Kestävänkehityksen ympärillä pyörivä laulu, jossa messukeskuksen tuulettimet löyhyttävät laulunuotit siivilleen –

    – loikoilu saaressa, jossa merkuri on ruostunut, huoltoon soutaminen, vaikkei tiedä mahtaako kaveri olla missä kunnossa.

    Oman laulunaiheen metsästäminen sentään tuntuu laiskalta kirjoittamiselta.

    Tykkää

    1. Ehkei sitä edellistä levyä tarvitsisi toistaa – hain sitä, että voi vetää joko mies ja kitara -osastoa tai sitten reippaammin särömeiningille. Jännityksellä odotan, miten vastaavanlainen suunta toimii Martikaisen uudella levyllä.

      Pakko ei ole jäädä paikalleen, mutta kaikki uudet suunnat eivät ole hyväksi. Kun Ismo Alanko lähti Kun Suomi Putos Puusta -linjalta Jäätyneitä Lauluja -meininkiin, hyvistä biiseistä huolimatta suunta oli paljon kertakäyttöisempi ja huonommin aikaa kestävä kuin mikään muu Alangon valitsemista suunnista. Taiteilijaelämällä paletti oli kasassa, se oli oikea suunta.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s