Sielun Veljet palasi

Sielun Veljet

Eilen illalla Sielun Veljet palasi. Lehdet ovat aika voimakkaasti hehkuttaneet keikkaa.

Siekkareissa oli mahtavaa se, etteivät laulut tuntuneet yli 20 vuotta vanhoilta. On kuitenkin ihan väistämätöntä, että nykyisiä Sielun Veljiä verrataan entiseen. Olen niin nuori (pian 34), etten ehtinyt nähdä edellisiä vetoja. Mainion Siekkari-DVD:n todistus menneiden aikojen keikkakunnosta nostaa riman niin korkealle, että eilisen kaltainen veto on hyvä, mutta jää kakkoseksi.

Ismon karisma kestää ja materiaali on vahvaa. Ehkä kuitenkin rytmiryhmällä iän tuoma arvokkuus ja maanisuuden laantuminen on sitä, mikä ei ole Siekkareille hyväksi.

Hyvähän se keikka oli, legendaarinen myös. Ongelma on se, että entiset Veljet olivat niin nuoria ja vimmaisia.

8 vastausta artikkeliin “Sielun Veljet palasi

  1. Tällaisia kommentteja osasi odottaa ja pelätä. Vähän samaan viittasi Hesarinkin kirjoittaja (http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/1135267841705) ja tähän itsekriittiseen nostalgiahuumaan Siekkareiden uusiosinkun tekstikin kai yritti sanoa jotain.

    Näin aika monta Siekkarikeikkaa ensimmäisten vuosien aikana. Huimaa touhua se oli. Suuren osan fiiliksestä toi tietysti eläytyvä yleisö, joka lämpeni suhteellisen nopeasti meininkiin (huolimatta romantisoidusta kuvasta ulkopuolisista shamaaneista). Toki me fanit taisimme olla vähemmistöä ja vasta L’amourha tuotti myönteistä hyminää taviksissakin mutta samalla myös entistä suurempaa kitinää vihaajissa. Suurin osa keikoista oli kuitenkin ihan tavallisia soittokeikkoja. Teatteri ja muu pöhköily tuotti hienoja tarinoita mutta ei se koko ajan niin päätöntä ollut.

    Meikäläisen ikäpolvelle (monen keskustelun perusteella) Siekkarit oli käänteentekevä kokemus. Hemmetin hyvä bändi (soitannollisesti ja muuten) tekee mitä huvittaa ja nauttii tekemisestään ja on yhtäaikaa erikoisesti yhteiskuntakriittinen. Miten suomalainen rokkibändi voi olla tällainen?

    Silti, pelkkä rokkibändi SV:kin oli. Siekkareiden jälkeen tulleet orkesterit ovat tehneet jo hoopompiakin sekoiluja ja osa soittaa paremminkin. Siekkarit avasi tulpan.

    Siihen nähden comebackin muoto ja sisältö vaikuttaa huolellisesti ajatellulta ja toteutetulta. Ei aikuisena enää jaksa kiinnostaa sama koohotus, joka pari-kolmekymppisenä kloppina saattoi vaikuttaa ”rokilta”. Olisi ollut kamalaa, jos Siekkarit olisi tullut takaisin täysin samanlaisena kuin lopetti. Olen varma, että värikkäitä tunneskaaloja, vaikka ei täysin samanlaisia, herättää/herättäisi Siekkareiden nykykeikkakin. Siitähän tässä pitäisi kuitenkin olla kyse. Eikö?

    Tykkää

    1. Nopeasti arvioiden tämä saattaa olla Roklinnun yhdeksänvuotisen historian paras kommentti. Mietimme muutaman roklintulaisen joukolla tätä ja ehkä – tämä oli paras mahdollinen. Menneeseen vimmaan ei ehkä ole hyvää tapaa palata. Toisaalta Iggy Pop, Lemmy ja NoMeansNo.

      Tykkää

      1. No hemmetti, kiitos. 

        Kommentin kommenttina: Iggy, Lemmy ja NMN eivät ole lopettaneet eikä isoissa rokkimaissa näemmä tarvitse kasvaa aikuiseksi, siinä ehkä ero. Tai, no, lapsellisuuden kulissia näykyy olevan helpompi pitää yllä Amerikassa: ei vaan vaihda vaatteita tai kampausta ikinä. Katsokaa vaan kuinka Bon Joville kävi… :p

        Tykkää

      2. Iggy ja The Stooges lopetti 1974 ja aloitti uudestaan 2003, siinä mielessä Iggy on ihan kelvollinen vertailukohta. Ehkä se on myös artistikysymys, Stooges on vielä voimakkaammin keulakuvansa näköinen kuin Sielun Veljet.

        Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: Ilosaarirock 2011 | Roklintu
  3. Aikaa siihen kun jätkät viimeksi soittivat yhdessä ehti kuitenkin kulua aika monta vuotta, osa bändistä on ollut ulkona musabisneksestä tai ei ainakaan lähellekään yhtä aktiivinen kuin Alanko. Kai se nyt jotenkin vaikuttaa?
    En oikein tiedä mitä ihmiset odottivat. Minä en ainakaan mitään järetöntä koohotusta, vaan biisejä joita opin kuuntelemaan jo lapsena.
    Bändi selvästi nautti yhdessäolosta ja heillä oli hauskaa. Hohko nyt seisoskeli bassonsa kanssa, mutta ehkä se halusi keskittyä soittamiseen. Alanko ja Orma kyllä näyttivät aika fiiliksissä olevan ja riekkuivat just sen verran kuin nyt viiskymppisiltä äijiltä voi odottaa.
    Hiukan vajaa kaks tuntia lauloin, tai no, huusin biisien tahdissa ja Laulun aikana tirahti tippakin linssiin. Sain sen mitä läksin kokemaan ja hiton paljon enemmän.

    Tykkää

    1. Samoin kävi minullekin. Odotukset ylittyi ja pelot hälveni: homma toimi kuin tauti! Sekosinkin välillä oikein kunnolla ja Laulun aikana nousi sytsäri ylös ja kyynelet silmäkulmaan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s