Nyrkkitappelun kakkoslevy oli mukava ylläri. Ykköslevyllä lupailtiin jo jotain, mutta ei se ainakaan minun voimasoittooni päätynyt, kun oli turhan tasapaksu, vaikka hyviä hetkiäkin oli. Kakkoslevyllä sen sijaan kaava menee just kohdalleen. Otetaan kolme osaa Turbonegroa, otetaan vähän Tom of Finlandia pois, laitetaan yksi osa Stoogesia ja ripaus bergmanilaisia Suomi-punkahduksia.
Onhan tuo Anna mulle vaikutteita aika paljon velkaa Turbonegron Get it onille. Ja se on hyvä niin!
Tiukkaa kamaa! Tämänkaltainen punkistelu toimii tasan niin hyvin tai huonosti kuin biisinkirjoituksessa on homma pelittänyt, ja tällä levyllä on kilometrin parempia biisejä kuin debyytillä. Ekstrapisteet täytyy antaa Onko sulla lupa pitää kivaa -biisin MC Taakibörsta -viittauksesta, jollaista ei usein tämänkaltaisilta akteilta odota.
Levyn yltiörehellinen nimi taitaa juontaa juurensa Rumban murska-arvioon debyyttilevystä. ”Vaikka Nyrkkitappelun motiivi on selvästi olla rocktähtiä ja saada kauheasti naisia, jokainen itseään kunnioittava tai älykäs nainen varmasti karttaa nämä kappaleet kuultuaan bändin jäseniä kuin hiviä ja kuppaa.” Onpa kunnioitettavaa itseironiaa.
Roklintu 