Roklinnun 80-luvun parhaat levyt: 1. Metallica: Master of Puppets

Muistatteko vielä, kun Metallica oli poikkeuksellinen ja uraauurtava? Tällainen tilanne oli tuossa 80-luvulla, kun tekivät kolme timantinkovaa levyä putkeen. Näistä keskimmäinen oli vuoden 1986 Master of Puppets, joka on 80-luvun paras levy.

Puppets on siitä poikkeuksellinen levy, ettei siinä ole yhtään harha-askelta. Juuri sopivan mittainen levy, jossa on kaikki kohdallaan. Biisit ovat poikkeuksellisen kovia, etenkin nimibiisi, joka on yksi metallin isoista klassikoista.

Levyn rakenne noudattelee Metallican 80-luvun vakiomuottia: Ensin levy avataan kovalla mättöbiisillä, sitten pannaan tulille pitkä nimiraita, neljäntenä puhdassointisempi kappale, joka kasvaa isoon metalliloppuun ja loppupäässä toiseksi viimeisenä pitkä tunnelmoiva instrumentaali.

Vuoden 2006 kesäkiertueella Metallican kollit soittivat Master of Puppetsin alusta loppuun levyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Juuri siksi se oli paras Metallican keikka, jolla olen ollut. (Vaikkakin 15-vuotiaana nähty keikka teki isomman vaikutuksen, mutta se kertoo enemmän siitä ajasta kuin keikasta itsestään.)

Tuoreimman levyn haastattelujen perusteella Rick Rubin oli ottanut tehtäväkseen tehdä toisen Master of Puppetsin ja koetti viedä miljonäärirokkarit takaisin aikaan, jolloin klassikkolevy syntyi. Tällä kertaa ei vielä päästy sinne, mutta ehkä ensi levyllä on ison comeback-levyn aika ja syntyy Metallican American Idiot tai Smile.


Roklinnun kärkiviisikko 80-luvulta on:
1. Metallica: Master of Puppets
2. Guns N’ Roses: Appetite for Destruction
3. Beastie Boys: Pauls Boutique
4. Jane’s Addiction: Nothing’s Shocking
5. Misfits: Walk Among Us

Roklinnun 80-luvun parhaat levyt: 2. Guns N’ Roses: Appetite For Destruction

80-luvun parhaiden levyjen listalla toiseksi yltää Guns N’ Rosesin Appetite For Destruction vuodelta 1987.

Kun olin ala-asteella, Guns N’ Roses oli suositumpi kuin mikään. He olivat panneet ulos levyn, jossa oli 12 tiukkaa raitaa. Think About You oli levyn heikoin raita, ja sekin putosi kovaa. Tätä fanitettiinkin häkellyttävän kovaa seuraavat neljä-viisi vuotta, kunnes Use Your Illusionin keskinkertaisuus vähän laimensi fanitushaluja ja grungevaihde käännettiin päälle.

Appetite-ajan Gunnarit ovat minulle edustaneet aina sitä perusrokkia. Kaksi kitaraa, basso, rummut ja laulu -kokoonpanolla väännetään suhteellisen suoraan ja lauletaan rokkenrollista, päihteistä ja mimmeistä (puolet biiseistä kertoo naisista!)

Tämä oli klassinen esimerkki siitä, kuinka bändillä on koko alku-ura aikaa tehdä ensimmäinen levy ja sitten seuraavat tehdäänkin paineiden alla ja monissa tapauksissa – tässäkin – reippaanlaisessa päihdekoukussa. Vahvalla biisimateriaalilla levystä tuli huikea. Jos tämäkin paketti olisi venytetty Use Your Illusionin tapaan kahdeksi levyksi, tämä olisi jäänyt vain harhailuksi, jonka seassa on monta timanttista hittiä.

Appetite on tämän listan kasarein levy ja sen huomaa. Onko tämä todellakin vain neljä vuotta Nevermindiä tai Pearl Jamin Teniä vanhempi levy? (Toisaalta, myös Rick Astleyn Never Gonna Give You Up julkaistiin samaan aikaan.) Koska levyn yllä leijailee kasarin tuoksu, tämä kuulostaa ehdottomasti vanhalta levyltä, ja siksi ei olekaan soinut 2000-luvulla iPodissa niin paljon kuin hyvä biisimateriaali antaisi olettaa.


Vinyylit

Roklinnun 80-luvun parhaat levyt: 3. Beastie Boys: Paul’s Boutique

Roklinnun 80-luvun parhaiden levyjen listalla kolmanneksi päätyy Beastie Boysin Paul’s Boutique vuodelta 1989.

Paul’s Boutiqueta ei olisi voinut tehdä 90-luvulla. Levy on tapetoitu sellaisella määrällä sampleja, että pienen valtion bruttokansantuote ei riittäisi niiden lisensoimiseen. Platan mainious löytyykin juuri sämpläyksestä. Beastieiden räpäytys on aina ollut viihdyttävää ja hiphopin punkkia, mutta etenkin tällä levyllä tausta varastaa show’n.

Vaikka tämä levy kuulostaa tuoreelta vielä 2008 (joskin lo-filta), panee miettimään kuinka raikas tämä oli 19 vuotta sitten. Silloin rockporukan ja hoppareiden välillä oli valtava kuilu. 90-luvulla tuota kuilua täytti loputon numetal-bändien vuo, valitettavasti.

Anthraxin kollit ja monet muut eturivin metallijantterit fanittivat Beastie Boysia. Rokkiyleisö tuli keikoille. Yhtäkkiä oli ihan ok fanittaa hiphoppiakin, vaikka Ensimmäinen Beastie-levy oli ensimmäinen hip-hop-platta, joka ampui Billboardilla ykköseksi. Onneksi ne olivat Beastiet, eikä MC Hammer tai Vanilla Ice.


Paul's Boutique

Roklinnun 80-luvun parhaat levyt: 4. Jane’s Addiction: Nothing’s Shocking

Jane’s Addiction esiintyi myös Roklinnun 90-luvun listalla, ja syystäkin.

80-luvun neljänneksi paras levy on Jane’s Addictionin Nothing’s Shocking vuodelta 1988.

Vuonna 1988 tehtiin kummallisia kasarihirveyksiä. Samoilla viikoilla julkaistiin New Kids on The Blockin kakkoslevy Hangin’ Tough ja MTV ei paljon vaihtoehtomusiikkia soittanut.

Jane’s Addictionilla oli takataskussa kahden albumin verran ässäkamaa. Levy-yhtiöt painoivat tarjouskilpailua keskenään, kuka saisi Los Angelesin klubisensaation riveihinsä. Maailma on auki – pari albumia lisää materiaalia ja legenda syntyy. …paitsi jos sattuu olemaan ahne, hankala persoona ja kiskoo heroiinia. Ei näin.

Yhtä kaikki, vielä tämän levyn kohdalla homma pysyi lapasessa. Dave Navarron nuoruuden metallifanitus kuului läpi, muttei silti tehnyt Jane’sin omintakeisesta soundista perusheviä. Perry Farrellin kummallinen ääni ei toimisi kovin monen bändin edessä, mutta Jane’s Addictionin soinnille se oli elintärkeää.

Jane’sin nimikkobiisi Jane Says löytyy tämän levyn loppupuolelta. Mainio kahden soinnun veivaus kertoo tyypillisen Jane’s-tarinan. Epävakaa nisti vannoo lopettavansa huomenna, alkavansa säästää ja muuttavansa Espanjaan, mutta kertojakin tietää, ettei siitä mitään tule. Oikeassa elämässä tuolla tarinalla oli onnellinen loppu: Jane pääsi kuiville.

90-luku pääsi alkamaan pikkuisen etuajassa tällä levyllä. Kovin moni ei tätä levyä silloin taannoin ostanut, mutta niihin, jotka ostivat, tällä oli pysyvä vaikutus ja tämä levy oli mukana tappamassa kasaria, mistä syystä se ansaitsee olla tällä listalla.


Roklinnun 80-luvun parhaat levyt: 5. Misfits: Walk Among Us

80-luvulla tehtiin paljon hyvää musiikkia, mutta karmiva kasarimusa on jättänyt sen historiassa varjoonsa. Koska Roklinnussa on perinteisesti oltu huolissaan kasarin ihannoinnista, on aika valita lähestulkoon kasarivaikutteista vapaat 80-luvun 5 parasta levyä.

80-luvun viidenneksi paras rok-levy on Misfitsin Walk Among Us vuodelta 1982.

Tämän kirjoitettuani tajusin, että olen elänyt häpeällisesti kirjaston levystä punkhengessä poltetun CD-R-version kanssa nämä vuodet ja tilasin alkuperäisen Play.comin Playtradesta 8,22 eurolla.

On vähän erikoista sanoa täyspitkäksi levyä, jossa on 13 kappaletta ja yhteensä vain 25 minuuttia melodista laula-mukana-punkinrutistusta, mutta silti – tämä on ainoa täyspitkä, joka on julkaistu alkuperäisen Misfitsin koossa ollessa.

Soundit ovat kehnonlaiset, soittokaan ei ole kummoista, mutta meininki ja biisit ovat timanttia. Paljon samaa on kuin Ramonesissa, mutta paljon raaempana ja kauhumeiningillä kieli poskessa. Tällaisella biisimatskulla ja vimmalla luodaan legendoja.

Kama platalla on uskomattoman tasaista. Kymmenisen biisiä kolmestatoista on sinkkukelpoista kamaa. Jos joku 80-luvun radiosuuruus olisi esittänyt nämä hitaampina ja kevyemmällä otteella, olisi irronnut pari ykköshittiä.

Ei olisi uskonut, että tästä mesoajasta kuoriutuu 90-luvun Evil Elvis, jahka tapaa Rick Rubinin.


Misfits-logo
Kuva: Metrobold – Creative Commons