Ruisrock 2011: perjantai

Ei pitänyt alun perin mennä lainkaan Ruisrockiin tänä vuonna. Sitten ne menivät julkistamaan, että Primus soittaa perjantaina. 13 vuotta sitten Primus soitti Provinssirockissa, ja keikka oli meikäläisen kolmen parhaan keikan joukossa ikinä. Ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta jäädä kotiin, jos noin pitkän tauon jälkeen palaavat maahan.

Perjantai alkoi Circlen jumituksella. Circle on aivan mahtavaa ensimmäiset puoli tuntia, ja sitten saan yliannostuksen. Circle on kuin sokeria. Vähän on mainiota, mutta liika Circle menee jo yli.

Kun Circle on nautittu, on Primuksen aika. Primus runttaa tunnin verran menemään ja tarjoaa niin leveän kattauksen parinkymmenen vuoden tuotannosta kuin vain siinä ajassa voi. Claypool vaikuttaa hieman nuutuneelta, mutta kovana ammattimiehenä vetää niin tiukasti kuin hänellä on aina tapana. Seuraan keikkaa mosh pitin vieressä tarkkaavaisena. Ympärilläni ei olla ihan yhtä tarkkaavaisia, ja minut peitellään vichyyn ja makeaan savuun vähän väliä. Pitti sekoaa täysin, kun Those Damned Blue Collar Tweekers alkaa soida. Jos Tweekers on yleisön mielestä iso hitti, näemmä muutkin ovat opiskelleet Primuksensa hyvin.

Uusiakin kappaleita kuultiin. Joku bootleggari oli napannut pystybassolla vedetyn Jilly’s on Smackin videolle:

Primuksen jälkeen oli Jarkko Martikaisen pikkulavan akustisen soolokeikan aika. Martikaisen vedon muoto ja yleisön reaktio oli mielenkiintoisesti ristiriidassa. Ote oli rauhallinen ja jonkin verran surumielinen. Yleisö pikkulavalla oli aivan haltioissaan ja hurrasi raivokkaasti. Ehkei artisti ollut tarkoittanut, että porukka olisi aivan ekstaasissa ja huutaisi vimmalla, kun Kaikki me kuolemme pian, mutta yhtä kaikki – nyt oli poikkeuksellisen kova noste Martikaisella. Hyvä.

The National valtasi rantalavan seuraavana. Olen antanut The Nationalille monta mahdollisuutta. On ihan selvää, että kyseessä on hyvä bändi, joka kirjoittaa hienoja biisejä. Silti, jos olen vähänkin väärässä mielentilassa (ts. ei kenkiintuijottelutilassa), se ei iske. Eilen olin vähän liian kiireisellä tuulella, joten Nationalin keikka ei oikein pudonnut. Koska ne ovat kuitenkin sen verran hyviä, tulihan se katsottua alusta loppuun.

Prodigy päätti illan. Hyvät bileet, maa hytkyi, porukka jorasi. Jos olisi ruvennut kitisemään, olisi voinut todeta, että keikka vaikutti aika paljon siltä, että onko se nyt niin hirveän liveä, jos yksi hiljaisella oleva kitara, rummut ja MC painavat menemään valmiiksi ohjelmoidun taustan päälle. Toisaalta näissä karkeloissa se ei ole olennaista. Keikan piti olla hyvät bileet, ja sitä ne olivat.

Takaisin autoon, kotiin ja neljältä nukkumaan. Ruisrockin pistokeikka on ohi.

Porilaisilla kolme keikkaa Roadburnissa

Tänään julkistettu tiedote kertoo, että Circle esiintyy ensi kevään Roadburnissa kahdesti, ja bonuksena Pharaoh Overlord kerran.

Circle esiintyi Hollannissa myös eilen, Groningenissa. Meininki näytti erittäin pätevältä:

Mutta missä oli Leppänen?

Circle: Rautatie

On kulunut kaksi vuotta siitä kun Circle julkaisi edellisen studioalbuminsa, Hollywoodin. Kovaan julkaisutahtiin tottunut bändi on viettänyt suhteellista hiljaiseloa. Jäsenet ovat sinänsä pysyneet aktiivisina eri projekteissaan, mutta Circle-nimellä emme ole saaneet uutta materiaalia hetkeen.

Mutta nyt tapahtuu. Uuden albumin nimi on Rautatie, ja sillä on kahdeksan biisiä. Myspacessa on pari biisiä kuunneltavana, ja tämän perusteella kattaus sisältää maittavaa herkkua.

Kokoonpano on hieman laajentunut. Veljekset Jääskeläinen, Julius ja Pekka, ovat tulleet Circlen rivimiehiksi kepin varteen. Yhtye on siten nyt studioversiossaankin kuusimiehinen.

Psychotropic Caravan Festival @ Nosturi, 28.2.2009

Olen hieman jäävi puhumaan tästä tapahtumasta, koska olen osa sen järjestänyttä kollektiivia, mutta siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi pitää siitä jokunen sana kirjoittaa. Ensinnäkin, IHAN HELVETIN HIENO TAPAHTUMA! Kertakaikkiaan, ei olisi voinut kovinkaan paljon paremmin mennä, suoritus/toteutus oli lähestulkoon täydellinen.

Kyseessä on siis Psychotropic Zone ja Planet Caravan kollektiivien yhdessä järjestämä tapahtuma (Elmun osallisuutta väheksymättä), jossa soittivat Dark Buddha Rising, saksalainen Vibravoid, keikkatauolta palannut roklintujen kestosuosikki Circle, suomalais/ruotsalais/brittiläinen Lord Vicar.
Aikamoinen tyylillinen sekamelska siis. Maistiaisia bändeistä on tarjolla tapahtuman MySpace-sivujen kautta.

Illan sisältö ei rajoittunut livemusiikkiin, vaan kiinteänä osana kummankin järjestäjätahon toimintaa on myös visuaalinen anti musiikin ohessa. Kaikkien yhtyeiden aikana Random Doctorsien VJ Odd velhoili videotaidettaan ja loi kullekin yhtyeelle omaa tyyliään vastaavaa videotaidetta, joka lisäksi sulautui osaksi yhtyeen musiikkia ja esiintymistä.
Valoista oli vastuussa Zonen luottomies, jonka toimesta Nosturin valaistus menikin aika pitkälti uusiksi, mukaanlukien normaalien värivalojen lisäksi kattoon pultatut 6-8 öljylamppua, strobot, heittimet ja muu pikkusälä. Lisäksi Valovirheen herrat lisäsivät soppaan oman osansa piirtoheitinvisuillaan. Tämän vuoksi meillä olikin paikalla yli 50 neliömetriä paloturvallista screenikangasta, jolle kaikki tämä valomäärä saatiin mahdutettua.
Ihan tiedoksi, jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisi meillä ollut vielä neljä videotykkiä lisää, puhumattakaan valoista joille ei yksinkertaisesti löytynyt enää tilaa.

Itselleni kovimmasta keikasta vastasi koko tapahtuman avannut Dark Buddha Rising, jonka raskas ja synkkä psykedelia yhdistettynä visuaaliseen puoleen ravisteli rajusti. Vokalistin ilmestyminen lavalle puolessa välissä keikkaa, yläruumis paljaana, verisenä ja kasvoillaan corpse paint -tyyppinen maski, oli oikeasti pelottava näky.

Saksalaisen Vibravoidin psykedelinen retro-rock toimi erittäin hyvin, yhdistettynä valojen ja videoiden sekä hommaamiemme tanssityttöjen kanssa oli lopputulos erittäin upea. Kiitos vielä JayWalking tanssi-/performanssikollektiiville omasta osuudestaan, mahtavaa!
Bändi sanoi ottaneensa reilusti levyjä myytäväksi, mutta silti tuntui että heille sai koko ajan olla huomauttamassa että veisivät levymyyjille niitä lisää, kun olivat taas jo myyneet kaikki.

Circlen keikka oli sitä itseään. Oli vaikeaa pitää omaa ilmettä peruslukemilla, kun maanisesti hymyilevä, merimieslakissa ja massiivisessa niittikuorutuksessa virnuileva Rättö roiski menemään. Varsinkin keikan aloitus oli aivot nyrjäyttävä kokemus, 5 minuuttia suoraa tykitystä ja hurjia poseerauksia oli omiaan nostattamaan tunnelmaa. Iso osa yleisöstä oli tullut paikanpäälle nimenomaan Circlen vuoksi, joten yhtyeen lopetettua hävisi kolmasosa yleisöstä narikan kautta kotiin.

Viimeisenä soittanut Lord Vicarin perinnetietoinen doom metal oli omiaan illan viimeisenä esiintyjänä. Keikan alun teknisiä ongelmia lukuunottamatta, illan viimeinen akti oli myös mitä mainionta meininkiä ja monelle illan tärkein bändi.

Keikkojen välissä soittaneet DJ:t pitivät tunnelmaa yllä, alussa allekirjoittanut eli DJ Shrike, sekä myöhemmin DJ:t Astro, Saunatonttu ja Jugh!.

Kaikenkaikkiaan onnistuimme tavoitteissamme, joka mahdollistaa myös uusien tapahtumien järjestämisen. Kiitos kaikille!

Psychotropic Caravan @ MySpace
Dark Buddha Rising, kuuntele bändiä @ Last.fm
Vibravoid -kotisivut
Circle -kotisivut
Lord Vicar @ MySpace

Kuvia tapahtumasta @ Picasa, kuvaaja Juho Hamari

EDIT:
Psychotropic Caravan DJ-sets
CityVice haastatteli tapahtumassa Lehtisaloa, videolla pieniä pätkiä yhtyeen esiintymisestä