Flow festival 2010, lauantai

Paljon asiaa, joten aloitetaan. Flow:n lauantai alkoi osaltani Uuden Fantasian keikalla. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta Street Kobra, Kroko-Rok ja kumppanit jaksoivat pitää päälavan meininkiä yllä.

Setissä kuultiin monta kappaletta syksyllä julkaistavalta levyltä. Maistiaisten perusteella luvassa on aiempaa tanssittavampaa tavaraa. Keikalla vieraili myös Freeman (!), jonka laulama kappale on ilmeisesti myös mukana tulevalla levyllä.

Päälavalla esiintyneille iltapäivän artisteille oli haaste saada homma toimimaan kun yleisö vasta tuli paikalle. Lisäksi päivänvalossa lavan valoista ei ole apua tunnelman luomisessa.

Iltapäivän haastetta vastaan taisteli myös Husky Rescue. Kirkas päivänpaiste ei tehnyt oikeutta yhtyeen kuulaalle musiikille. Kuuden soittajan ryhmä sai kuitenkin esiintymiseensä sopivan määrän rentoutta.

Kaunis City Lights -kappale edusti setin rauhallista puolta slide-kitaroineen. Wolf Trap Motel taas kehittyy hitaasti neljän minuutin instrumentaaliosuuden aikana kunnes sen kruunaa Reeta-Leena Vestmanin laulu.

Menevämmät kappaleet oli viisaasti sijoitettu setin loppuun. We Shall Burn Bright sai yleisön hyvin mukaan ja Nightless Night päätti setin potkivan bassorummun tahtiin.

Moni oli varmasti odottanut Owen Pallettin esitystä, sen verran paljon ihmisiä virtasi sisään Voimalaan jo puolta tuntia ennen keikan alkua. Rajattu sisätila antoi varmasti tunnelmaltaan parhaat mahdolliset puitteet esitykselle, mutta pylväiden muodostamat näköesteet haittasivat omalta osaltani sen seuraamista.

Onneksi olin nähnyt Pallettin huiman esityksen Tavastialla alkukesästä. Pallett samplaa soittamaansa viulua, looppaa soittamansa pätkän, soittaa lisää edellisen päälle ja rakentaa näin pikkuhiljaa kappaleen kokonaiseksi. Upeaa seurattavaa. Voimalassa esityksestä tosin katosi se oleellinen, eli näköyhteys. Musiikki oli pelkästään kuultunakin kaunista, mutta Pallettin tekniikan näkeminen on oleellinen osa kokemusta. Setissä kuultiin mm. Caribou-lainabiisi Odessa.

Näköesteiden vuoksi päätin jättää Pallettin keikan ja siirryin seuraamaan samaan aikaan soittanutta Timo Lassy Orchestraa. José Jamesin kanssa esiintynyt Lassy oli saanut lavalle varsinaisen huippukokoonpanon, Jamesin lisäksi mm. Jukka Eskolan. Samoja naamoja nähdään tänään Ricky Tick Big Bandin riveissä.

Illan ehdoton huippukohta oli Robynin keikka. Ruotsalaisen look toi hieman mieleen P!nkin, eikä hän lavaenergiassakaan jäänyt yhtään jälkeen. Jos pelkkä Robynin esiintyminen ei olisi saanut yleisöä mukaan niin kappaleet Fembot, Dancing On My Own, Dancehall Queen ja Röyksopp-yhteistyö The Girl And The Robot saivat. Keikka päättyi hekumalliseen With Every Heartbeatiin.

Loppuilta meni tunnelmoidessa Dj Harveyn tahtiin. Vaikka mies soitti Takapihalla viiden ja puolen tunnin setin jossain vaiheessa aloin huolestua ehdinkö kuulemaan häntä ollenkaan. Setin vahvuuksia olivat sen rentous ja pituus, sillä välillä saattoi poistua muualle ja palata taas joraamaan.

M.I.A.:n keikasta olen jäävi sanomaan mitään. Olin jo ennakkoon asennoitunut siihen että keikka on pettymys eikä muutaman minuutin vilkaisu tätä käsitystä muuttanut. M.I.A. kuitenkin veti päälavan tupaten täyteen, joten muut ilmeisesti tykkäsivät.

Vielä sananen järjestelyistä joita jo ehdin kehua. Omalta osaltani kaikki onkin sujunut moitteetta, mutta rannekkeenvaihtojonot olivat kuulemma olleet perjantaina yli tunnin mittaiset. Kiitin itseäni kun kävin vaihtamassa rannekkeen ennakkoon. Myös naisten vessajonot ovat välillä olleet todella pitkät. Olisikohan Flow:ssa normifestaria enemmän naisyleisöä?