Ajattoman 90-luvun musiikin haasteen päivä 1/7. Minut haastettiin* esittelemään seitsemän 90-luvun sellaista suosikkia, jotka eivät ole jääneet aikaan kiinni, ja ovat timanttista kamaa ilman mitään nostalgiaa. Koska 90-luku oli musiikissa se hetki, kun marginaalista tuli suosittua ja aiemmin tuntematon Nirvana syrjäytti Billboardin listalla mainstreameista mainstreameimman Michael Jacksonin. Siksi tämä haaste on tärkeä ja koskettaa minua.

Jane’s Addiction esiintyi ei-kasarien biisien 80-lukuhaasteessanikin sen vuosikymmenen tuotannollaan, joten se on luonteva jatkopaikka 90-luvulle. Music Television esitteli minulle Jane’sin Been Caught Stealingin videolla. Taisin olla siitä jostain lehdestä lukenutkin, mutta en tiennyt artistista mitään. Kävin hakemassa Riihimäen kirjastosta Ritual De Lo Habitual -levyn ja nauhoitin sen punasävyiselle läpinäkyvälle TDK:n C-kasetille. Jonnet eivät muista, mutta oli aika, jolloin MTV esitteli uusia vaihtoehtorokkibändejä. Tätä nykyä ei moista tapahdu.

Been Caught Stealing kuulosti siltä, että yhdisteltiin sellaisia genrejä, joista en oikein siinä iässä kovinkaan syvästi tiennyt (Tervakosken funk-skene ei ollut laaja.) ja lähdettiin puskemaan ihan kummallisella kulmalla. Laulajankaan ääni ei tuntunut mitenkään sellaiselta, johon olisin GNR-/Metallica-huuruissani tottunut.

Tämä oli silloin erikoista, ja edelleen erikoista. Vuodet eivät ole kuitenkaan tehneet tästä vanhanaikaista tai retroa. Jotta saisit perspektiiviä tämän ajattomuuteen: tämä on kolme vuotta vanhempi kuin 2Unlimitedin No Limit, neljä vuotta vanhempi kuin Rednexin Cotton Eye Joe ja viisi vuotta vanhempi kuin Scatman Johnin ensimmäinen hitti. Miten meni omasta mielestä, eurodancetyypit?

* Ei haastettu. Tämä oli sinut harhaan johtanut retorinen keino. Ei tällaista haastetta ole muilla. Olen pahoillani. Haastan nyt sinut.