The Mars Volta @ Huxley’s Neue Welt, Berliini 5.7.2012

Kävipä mukava sattuma. Kun Pearl Jam oli Berliinissä soittamassa, heti seuraavalle päivälle osui The Mars Voltan keikka. Kelpaa! Seuraavana päivänä olisi ollut vielä Radiohead, mutta peruuttivat, pahalaiset.

Lämppärinä oli meikäläiselle aiemmin tuntematon Le Butcherettes. Jotain tuttuakin teurastajattarista löytyi, koska bassossa oli Omar Rodriguez-Lopez. Kitaristi/kosketinsoittaja/laulaja oli aivan kuin 90-luvun alun PJ Harvey. Paljon tuli myös autotallirokimpi versio Joy Formidablesta mieleen. Virtaa riitti ja olivat innoissaan kuin Ritari Ässä Kittilässä (paitsi Omar, tietenkin). Tämä meni ehdottomasti kotona tarkemmin googlattavaksi bändiksi.

Pääakti oli skarpilla päällä ja paljon hyväntuulisempi kuin menneillä Suomen keikoilla. Yleisöä ei suuremmin kosiskeltu – läpimurtolevyltä ei kuultu yhtään kappaletta, eikä kakkoslevykään ollut The Widowia lukuunottamatta edustettuna.

Matikkarokkimeiningillä mentiin ja vedeltiin koko ajan mutkia, mikä teettää rumpalille paljon hommia. Eipä tuo silti vaikeuksia tuota. Deantoni Parks on ihan järjettömän kova kannuttaja, jos tykkää progemeiningistä, jossa koetetaan tunkea mahdollisimman monta iskua jokaiseen tahtiin. Tykkään.

Vaikka musiikki on psykedeelistä, bändin huumehöyryiset ajat vaikuttavat olevan takana. Nyt vedetään teetä. Cedricillä oli lavalla pöytä, jossa oli vedenkeitin, jota roudari napsutteli päälle aina kun se oli sammunut. Teet (?) kaadettiin kupista takaisin keittimeen ja uudestaan kiehumaan. En ole ennen nähnyt keikkaa, jossa vedenkeittimen käyttö on näin näkyvää ja päällekäyvää – tai roudarin tehtäviin kuuluu enemmän tarjoilijan tehtäviä kuin mikkiständien pystyyn nostoa. Vaikuttaa siltä, että Cedric tykkää kuumasta vedestä tavallista enemmän.

Edellinen Volta-keikka Helsingissä oli hyvä, mutta lyhyt. Tällä kertaa bändi paukutti puolisentoista tuntia. Lähdin tyytyväisenä takaisin hotellille.

Kirjoitan tätä lentokentällä. Ohi kävelee juuri mies, jolla on rinnassa iso Seppo Rädyn kuva, ja alla teksti ”Saksa on paska maa”. Olen eri mieltä. Ainakin Mars Voltalle se on hyvä maa, ja niin Pearl Jamillekin. Siitä tulee keikka-arvio myös pian.