Kuukausi: huhtikuu 2004

School of Rock

Siitä onkin jo tuokio, kun olen käynyt leffateatterissa katsomassa ihan rehellisen komedian. Rok-aiheinen School of Rock sai kunnian toimia tällaisena.

Tekijöille täytyy antaa tunnustus hienosta työstä, koska tämä leffa olisi ollut hyvin helppo pilata. Miettikääpä, tarinana ”epätavallisin metodein toimiva opettaja kasvattaa luokkaa ja antaa heille uuden innostuksen lukujärjestyksen ulkopuolelta”. Tällainen tarina on nähty tuhansia kertoja.

Pääosassa on karismaattisen opettajan lisäksi luokantäysi iik-iik-sööttejä muksuja. Ei paljon harharetkeä ohjaajalta ja käsikirjoittajalta vaadi, että tästä saisi E.T.-nyyhkyleffan. Muksut kuitenkin feidattiin taustalle ja annettiin Jack Blackille tilaa tehdä roolinsa kunnolla. Leffa eli ja kuoli Jack Blackin kautta – ja onneksi Black onnistui erinomaisesti roolissaan.

Muut leffateatteriin tulijat eivät välttämättä pitäneet pätkästä – jostain syystä muut leffakävijät olivat yllättävän isolta osalta melkein ala-asteikäisiä muksuja, jotka eivät välttämättä Highway to Hellejään tai Led Zeppelinejään olleet kuunnelleet. En ole varma, toimiko tuo leffa myös muilla tasoilla kuin oman rok-lapsuuden viettäneille.

Kyllä tämä neljän tähden elokuva on siinä missä eilen illalla televisiossakin näytetty osin samanhenkinen Almost Famous oli viiden tähden leffa.

Kemopetrol:Play for me

Kemopetrolin uusi levy jatkaa melko pitkälle samoilla linjoilla kuin kaksi edellistäkin. Aiemmilla levyillä Kalle Koiviston syntetisaattorit ja Laura Närhen suloinen laulu muodostivat bändin ominaissoundin. Tällä levyllä muu bändi, Marko Soukka (kitara) ja Teemu Nordman (rummut), on aidommin mukana menossa.

Levyn alkupuoli on varmaa tavaraa. Sävellykset ovat toimivia ja lähes jokainen biiseistä voisi olla sinkkulohkaisu. Eniten aikaisemmasta materiaalista eroavat akustisiksi sovitetut Floater ja Two. Aggressiivinen Fireworks tuo mieleen ensimmäisen levyn Disbelief-biisin hekumallisen loppuosan.

Levyn päätösraita Undying love on kaunista kuunneltavaa. Siinä bändi onnistuu tunnelmoinnissaan upeasti, kuulostaen ranskalaiskaksikko Airilta.

Uuden basistin Lauri Hämäläisen kädenjälki ei vielä tällä levyllä näy, joten bändi pitänee käydä tarkastamassa myös livenä kevään aikana.

Plutonium 74 Mocambossa

Loistava roklinnussakin jo aiemmin hehkutettu reggae/dub/whatever -henkinen Plutonium 74 vetäisi keskiviikkona hienon keikan.

Kovin olivat herrat pirteinä. Levyversiot saivat monissa kappaleissa uuden käsittelyn. Levyllä akustinen Pasilasta kääntyi keikalla koko bändin versioksi. Kuultiin myös muutamia levyltä löytymättömiä kappaleita, jotka nekin olivat viihdyttäviä.

Meininki oli hirmuinen. Seesteisemmät biisit otettiin jamitellen ja kovemmalla tempolla. Lavan etuosassa olleet jäsenet, eli perkussionisti ja keyboardisti/laulaja pitivät huolen siitä, että lava-aktia pystyi sanomaan nimenomaan aktiksi. Innostuksessa oli jotain sitä samaa, mitä perinteisemmän suomirockin puolella Ismo Alangolla tai Zen Cafén Samuli Putrolla parhaimmillaan on. Tästä vertauksesta sitten herrat itse eivät välttämättä pidä, mutta tuskinpa pitävät muutamia kertoja varmasti jo toistuneesta reggaen Absoluuttinen Nollapiste -vertauksestakaan. Mutta jos encorena esitetty surullinen rattijuoppoustarina ei ole Zen Caféa, ei ole mikään.

Soundit tosin olivat heikohkot. Koskettimet, laulu ja puhaltimet toimivat, mutta muu osuus jäi puuroksi, elleivät korvani valehtele. Kasiot olivat LUJALLA paikoin.

Nylon beat:Comeback – 40 hittiä

Itähelsinkiläisen tyttökaksikon tuotanto on koottu kahden cd:n pakettiin. Jokaiselta levyltä on valittu mukaan neljästä seitsemään kappaletta ja biisivalinnoissa on pääasiassa onnistuttu hyvin. Satasen laina -levy on ymmärrettävästi edustettuna vain neljällä raidalla, mutta voi vain ihmetellä, minkä takia heikohkolta Extremeltä biisejä on valittu mukaan jopa seitsemän. Tyttöjen soolobiiseistä mukaan on valittu keikoillakin kuullut Sairaanfuckingkipeenraastavaa (Erin) ja Shut up (Jonna). Ensin mainittu on nimestään huolimatta hieno biisi, mutta Jonnan soolobiisi ei toimi kovin hyvin.

Kaikki Nylon beatin levyt omistavana tällaiselta kokoelmalta on pakko löytyä myös bonuksia, jotta levyn ostamisessa olisi jotain järkeä. Kokoelman nimibiisi Comeback jatkaa 12 apinaa -levyn linjoilla varsin onnistuneesti. Kauhea kankkunen ja Jos vielä oot vapaa on napattu mukaan Liljankukka tv-ohjelmasta. Ensin mainittu toimii hyvin, jälkimmäisen raskaat kitarat häiritsevät muuten hyvää sovitusta. Parhaiten bonuksista toimivat akustiset Varaosasydän sekä Jos, joiden perusteella voisi hyvinkin kuunnella koko levyllisen akustista Nylon beatia.

Bonusbiisien lisäksi levyllä on mukana aiemmin pelkästään singleinä julkaistut Umm ma ma sekä Musta joulu. Tytöt ovat vuosien aikana esiintyneet myös yhdessä monien artistien kanssa (kuten YUP ja Sere), mutta kokoelmalla on järkevästi keskitytty kaksikon täysin omaan tuotantoon. Kansiteksteissä kerrataan Nylon beatin historia, toivottavasti myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta dvd:ltä löytyy samantapainen kertaus kuvamateriaalilla varustettuna.

Aprillia

Aivan kaikille ei mennyt läpi jo (väärinkäsityksien estämiseksi) poistettu aprilliläppäni Don Huonojen ja Ultra Bran metalliyhteisprojektista.

Don Huonojen keskustelupalstalla kuitenkin juteltiin aiheesta ja Jenni noteerasi. Luonnollisesti sielunveli Ilkka otti asiakseen myös linkata.

Mainittakoon tässä selkeyden vuoksi, että Don Huonot ja Ultra Bra eivät ole tekemässä yhteistyönä saksankielistä metallilevyä.

Jos aikovat tehdä tästä inspiroituneena, idea oli minun ja vaadin liput keikalle, 10 lehdistökappaletta levystä ja kiitokset booklettiin.