Joanna Newsom jos kuka on persoonallinen laulaja-lauluntekijä. Tänä vuonna ilmestynyt kolmen cd:n levy Have One On Me on siitä yksi esimerkki. Tuttuja vertailukohtia Newsomiin toki löytyy – hänen äänensä tuo mieleen Kate Bushin ja kappaleet Tori Amosin – silti ne ovat vain viitteitä siitä millainen artisti hän lopulta on.
Kulttuuritalolla järjestetty konsertti alkoi Newsomin yksin esittämällä ´81 -kappaleella. Siinä hän säesti itseään harpulla, joka on pianon lisäksi hänen toinen instrumenttinsa. Newsom aloitti kappaleen huolettoman oloisesti, kuin lennosta, mutta kuulosti kauniilta ensimmäisestä nuotista alkaen. Erittäin kaunis esitys.
Tämän jälkeen mukaan liittyi viisihenkinen yhtye, jossa soittivat mm. Ryan Francesconi (kitarat, banjo ja huilu) ja Neal Morgan (rummut ja perkussiot). Herrat ovat olleet mukana myös tuoreimman levyn teossa. Yhtye ei juuri irronnut kappaleiden sisällöstä vaan soitti tarkasti sen mitä levylläkin. Näin huomio keskittyi Newsomiin.
Newsomin akustisvetoinen musiikki ei tarvitse tuekseen säihkettä tai videoruutuja. Lavan ilme olikin hillitty, taustakankaaseen heijastetut värivalot olivat näkyvin tehoste.
Illan aikana kuultiin paljon Have One On Me:n kappaleita, mm. 11-minuuttinen nimikappale. Sopivaa eloa settiin toi rytmikäs Good Intensions Paving Co.
Harmittaa kuinka vähän ehdin tutustua Newsomin materiaaliin. Tällaisenaankin konsertti oli hieno, mutta sen todellisen arvon ehkä ymmärtää myöhemmin.
Jos mieli tekee tarkempaa arviota, Rumban sivuilla on osuva kirjoitus konsertista.