Kuolleet Intiaanit: Silinteritie

Silinteritie

Kuolleiden Intiaanien toinen albumi on julkaistu tänään ja olen onnistunut saamaan yhden levyn haltuuni.

Jumaleissön, että tämä toimii. Vahva ehdokas vuoden parhaaksi levyksi.

Voin kuvitella, että lokakuussa alkava kiertue tulee olemaan pirun kova.

”Omat! Koirat! Omat koirat purivat, omat koirat!”

Joulukuussa SpiralFrog aloittaa

Kuulostaa lupaavalta; ilmaisia musiikkilatauksia audion ja videon muodossa, mukana ainakin Universal ja lupaus ottaa mukaan indie-puolen toimijoita, palvelu rahoitetaan mainoksin.

Nyt enää pitää yrittää pitää odotukset tarpeeksi matalalla, niin ei sitten pettymyskään ole turhan tyly. Sanokaa minun sanoneen, jotain persettä ne siihen keksii, koska tämä kuulostaa aivan liian hyvältä.

…musiikit paskalla laadulla tai vain näytteitä kappaleista, kokonaisista albumeista en todellakaan aio edes unelmoida, ainoastaan pieni osa suosituimman pään musiikista pääsee mukaan tai sitten pelkästään back-katalokista poistettavaa materiaalia, kotimaista en myöskään usko siellä näkyvän, jostain käsittämättömästä syystä ilmaisena jaettavaan materiaaliin lisätään DRM-härpäkkeet ja jaetaan ainoastaan WMA-formaatissa…
Toivottavasti olen väärässä.
Ja pitää muistaa että pienikin muutos isoilta levy-yhtiöiltä asenteissa on jo suuri voitto musiikille.

Universal tukemaan ilmaista musiikkipalvelua @ fin.Afterdawn
SpiralFrog.com kotisivut

Egotrippi ja Samae Koskinen Huvila-teltassa 28.8.

Huomautus: seuraava teksti sisältää enemmän yleistä tunnelmointia kuin varsinaista musiikin arvointia.

Kuuma vinkki Helsingin juhlaviikoille: Huvila-teltan keikoille ei välttämättä tarvitse ostaa pääsylippua. Keikat kuuluvat aivan hyvin teltan (ja konserttialueen) ulkopuolelle vaikkei lavalle näköyhteyttä olekaan. Jos oikein hyvin käy, joku ystävällinen sponsorivieras saattaa ohikulkiessaan tarjota sinulle ja kavereillesi ilmaiset konserttiliput. Kiitokset vain tuntemattomaksi jääneelle naiselle, liput osuivat oikeaan osoitteeseen.

Tämä onnekas sattuma tapahtui väliajalla Samae Koskisen keikan jälkeen, joten herran setti tuli seurattua piknik-tyyliin lähikalliolta. Turun DBTL:ssä Koskinen esiintyi yksin, mutta tällä kertaa hän oli lavalla bändin kera. Keikasta jäi mieleen ajatus, että DBTL:n mies ja kitara -yhdistelmä sopii kappaleisiin ehkä paremmin. Vol. 1 -soololevyn materiaali on herkkää, eikä kaipaa turhaa paisuttelua vaikkei Koskinen yhtyeineen paisutteluun varsinaisesti syyllistynytkään.

Kuten sanottua, Egotrippiin mennessä pääsin telttaan sisälle asti. Huvila-teltassahan on suurimmaksi osaksi istumakatsomo ja tarpeen tullen myös jorailualue lavan edustalla. Parkkeerasin itseni eturiviin, sinne kun ei vielä tässä vaiheessa ollut liiemmin tunkua. Bändin aloittaessa koin hauskan tunteen kun edes silmäkulmista ei näkynyt yhtä ainoaa henkilöä yleisöstä: bändi soittaa yksin minulle! Mikäs siinä oli fiilistellessä. Tämä outo tunne katosi avauskappaleen (Mustat varjot) jälkeen kun tunnelma lavan edessä hieman tiivistyi.

Itse keikka oli tasaisen varma suoritus. Egotrippi on tullut nähtyä tämän vuoden aikana niin monta kertaa että nykyinen setti ei enää tarjoa varsinaisia yllätyksiä, muttei suvantokohtiakaan. Bändi soittaa hyvin yhteen ja kappalemateriaali on kauttaaltaan hyvää.

Lisänä normaaliin keikkakokoonpanoon illan keikalle oli saatu kolmihenkinen torvisoittajien ryhmä, joka ei kuitenkaan ollut mukana kaikissa kappaleissa. Onnistunutta lisäpontta saatiin mm. kappaleisiin Tänään ei kukaan vastaa ja Polkupyörälaulu.

Settilistan mukaan muutama kappale jäi pois Huvila-teltan yleisen keikkojen loppumisajankohdan takia. Toisaalta keikan olisi voinut aloittaa aiemmin, kahtakymmentä kappaletta kun ei aivan hetkessä soita. Varsinaisen setin jälkeen kuultiin Unihiekkaa ja loppuun hieno Gloria.

Blogihapatusta: Levymeemi

Roklinnussa on perinteisesti irtauduttu perusblogihapatuksesta, eikä ole meemeihin paljon korvaa lotkautettu. Nyt on vuorossa poikkeus.
Ja koska mielestäni uuden topikin aloittaminen samalla sisällöllä olisi ollut typerää, editoin omat vastaukseni tähän postiin mukaan.

Volyymin innoittamana otan kantaa levymeemiin.

Yksi levy, joka muutti elämäsi:
hlehto: Varmaankin monille jokseenkin kolmekymppisille Guns N’ Rosesin Appetite for Destruction on ollut se levy, joka tutustutti rockiin fanitusasteelle asti. Ainakin minulle se oli. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksi Axl on oikein päästetty siihen bändiin.
Shrike: Joko Kiss:in alkupään tuotannosta joku levy, vaikka Hotter Than Hell tai sitten AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap. Myös Venom:in Black Metal -levyllä oli vahva vaikutus musiikilliseen kieroutumiseeni. Ensimmäiset kaksi kertoivat että musiikki voi olla sekä näyttävää että rokkaavaa kuin hirvi, viimeinen osoitti että pelkällä asenteellakin pääsee pitkälle.

Yksi levy, jota olet kuunnellut useammin kuin kerran:
hlehto: CMX:n Aurinko taitaa olla levyhyllyni ainoa CD, josta painatus on lohkeilemassa pois. On se aika monta soittokertaa saanut.
Shrike: Naurettava kysymys, koska niitä on satoja, mutta viimeaikainen suosikki on ollut Turambar nimisen yhtyeen Dhatura levy. Aikoinaan jo mainittu Dirty Deeds… pyöri levylautasella useaan otteeseen, myös Iron Maidenin Powerslave LP:n kannet ovat vedelleet viimeisiään pidemmän aikaa (n. 20 vuotta, se kun löytyy hyllystä nykyään myös CD:llä).

Yksi levy, jonka tahtoisit mukaasi autiolle saarelle:
hlehto: Jane’s Addictionin Ritual de lo Habitual kestää uskomattoman monta kuuntelukertaa, ehkä sillä pärjäisi. Toisaalta voisi ottaa jotain tosi hankalaa, niin olisi pitkäksi ajaksi pureksimista, kuten vaikkapa jokin Zappan 70-luvun tuotannosta.
Shrike: Black Sabbath Vol. 4

Yksi levy, joka teki sinusta hupakon:
hlehto: Häh? Tässä on nyt joku alluusio, jota en tunnistanut. Vastataan varmuudeksi Primuksen koko tuotanto, niin tulee vastattua jotain.
Shrike: Tykkäsin lyhyen aikaa Sleepy Sleeperseistä erittäin paljon, niillä kun on (huono)huumoriaste niin korkea. Metsäratio ja Levyraati olivat muutaman kuukauden kovassa kulutuksessa.

Yksi levy, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
hlehto: Lasketaanko liikutus? Beckin Sea Change.
Shrike: Mieheksi jonka mielestä gore-osaston lyriikat ovat koomisia, minulla on yllättävän usein pala kurkussa. Mutten voi sanoa itkeneeni millekään levylle. Tori Amoksen versio Reign In Bloodista saa niskakarvat nousemaan pystyyn joka kerta.

Yksi levy, jonka toivoisit tulleen tallennetuksi:
hlehto: Jane’s Addictionin se levy, jossa olisi alkuperäisen kokoonpanon yhdessä kirjoittamana kappaleita 90-luvun alusta.
Shrike: Omat visiot, joita en luultavasti ikinä tule saamaan narulle, johtuen omasta musikaalisuuden ja soittotaidon puutteesta. Mutta sen lisäksi en osaa sanoa mitään järkevää, pieniä toiveita on vaikka miten, mutta selkeitä totaalisia puutteita en keksi tähän hätään yhtään.

Yksi levy, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan levytetty:
hlehto: Guns N’ Rosesin tuotanto Appetite for Destructionin jälkeen. Olisi jäänyt paljon parempi fiilis, vaikka myöhemmissä päivissäkin on joitain helmiä.
Shrike: Metallican …Justice For All jälkeinen tuotanto, se teki legendaarisesta bändistä Rolling Stonesin vertaisen kehäraakin. Vanhat ukot tekee duunikseen musiikkia, ja se kuuluu. Itse …Justice For All:sta olen epävarma kuuluuko se ”Rock It” vai ”Fuck it” kategoriaan.

Yksi levy, jota kuuntelet paraikaa:
hlehto: Lapkon Scandal on ollut voimasoitossa.
Shrike: Turambar:in Dhatura

Yksi levy, jonka olet aikonut kuunnella:
hlehto: Captain Beefheartin tuotantoon pitäisi kunnolla paneutua, jotta siitä saisi jotain irti. Trout Mask Replicaa olen jo jonkin aikaa sitten riittävästi raapaissut, että se on maistunut. Ehkä Safe as Milk voisi olla seuraavana.
Shrike: Full Diesel:in 187 EP olisi tuossa pöydällä pinon päälimmäisenä.

Magyar Posse @ Club 25, Vaasa, 25.8.2006

Porilainen instrumentaalibändi Magyar Posse ilmoittaa nettisivuillaan aloittavansa keikkatauon tämän viikonlopun jälkeen, koska yksi jäsenistä muuttaa ulkomaille asumaan. Tänä vuonna julkaistu Random Avenger -albumi on sen verran kovaa kamaa, että päätin hyödyntää tämän ”viimeisen” mahdollisuuden todistaa bändin keikkakunto ja kuulla uuden levyn kappaleita livenä. Siispä ajoin Seinäjoelta Vaasaan Club 25:lle tsekkaamaan mikä on meininki.

Yleisöä ei ollut paikalla tungokseksi asti, mutta kenties laatu korvasi määrän. Väki koostui ilmeisesti diggareista, jotka tiesivät mitä tuleman pitää. Kovin moni ei innostunut jorailemaan, vaan keskittyivät istualtaan keikan seuraamiseen. Itse heiluin ihan lavan edessä.

Ja se keikkahan oli aika hemmetin mahtava. Esityksen aikana kuultiin yhtyeen tuotannosta kaikki olennaiset biisit, pääpainon ollessa uuden levyn annissa. Oikeastaan jäin kaipaamaan MP:n tuotannosta vain Kings of Timen seiskabiisiä ja ekan levyn Single Sparks Are Spectral Firesiä. Mutta eipä noiden biisien pois jäänti ollut mikään erityinen ongelma, sillä materiaali oli kaikin puolin toimivaa. Magyar Possen parhaisiin biiseihin lukeutuvat 77/78 (eli biisi 2 / KoT) ja Sudden Death tulivat keikan alkupuolella ja olivat melkoista jyrää. Whirlpool Of Terror and Tension tiputti ihan täysillä, samoin kuin European Lover/Random Avenger. Whirlpoolista on muuten tulossa musiikkivideokin, jonka tekee aiemmin Jori Hulkkoselle ja Sweatmasterille erinomaiset videot valmistanut Las Palmas Films.

Magyar Posse

Bändi tuli varsinaisen keikkansa jälkeen vielä esittämään yhden encoren, ensimmäisen levynsä tappajabiisin Endless Cycle of Violencen. Tämän biisin aikana bändi pisti todella kaikkensa peliin. Kappaleessa oli myös erinomaisen kiehtova motorik-rytmikohta. Bändi esittää yleensä biisit melkoisen uskollisena albumiversioilleen, mutta keikan lopussa soittajat antoivat itselleen luvan vähän irrotella, ja lopputulos oli todella mainio. Sandraa alkoi hymyilyttää, kun Harri innostui improvisoimaan kitaramelodiaa. Muutenkin bändin viulisti Sandra on erittäin pirteä lisä bändin jurojen äijien joukkoon.

Magyar Posse

Yhtyeen poistuessa lavalta yksi soittajista sanoi mikrofoniin, että ”tämä oli meidän parhaita keikkoja pitkään aikaan – se ei ehkä näkynyt meistä, kun me ollaan niin ujoja.” Tämä oli hyvä lopetusrepliikki, jonka jälkeen oli hyvä fiilis lähteä ajelemaan kotia kohti.