Vuoden paras julkaisu tähän mennessä: Against Me! – Transgender Dysphoria Blues

Viime viikolla julkaistiin Against Me!n Transgender Dysphoria Blues. Tämän viikon olen pyörittänyt sitä enemmän tai vähemmän repeatilla, koska tämä on täysosuma.

Popmusiikkia tehdään usein siten, että tarina on mahdollisimman samastuttava ja mahdollisimman moni voi kuvitella sen kertovan juuri omasta elämästään. Tämä on teemalevy sukupuolidysforiasta ja osin nokkamies/nokkanainen Laura Jane Gracen (ent. Tom Gabel) omaelämäkerrallinen tarina sukupuolenvaihdoksesta.

En koe tuon täysin olevan samastuttava tarina, mutta biisit ovat upeasti kirjoitettuja punkkiralleja vetävästi esitettynä. Äkkiväärän mutkan vetäisevää teemaa pehmentävät aika popisti kirjoitetut melodiat. Kaikessa on kuitenkin riittävästi säröä, ettei tämä Blink-182:lta tunnu.

Käytä 28 minuuttia 43 sekuntia ja rakastu tähän levyyn. Paina tuosta alta play. Nyt.

Vuoden 2013 parhaita biisejä

Tein Spotify-soittolistan johon kokosin viime vuoden parhaimpia biisejä.

Listalta löytyy parhaimmilta albumeilta löytyviä kappaleita kuten Daft Punkin Lose Yourself To Dance sekä Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -kokoonpanon Julkinen sana. Ricky-Tickin lisäksi Minä ja Ville Ahosen Mia oli vuoden kovimpia kotimaisia.

Maininnan arvoinen on myös Karnivool, jonka Asymmetry oli vuoden parhaita raskaan rockin levyjä. Bändin erinomainen keikkakuntokin tuli tsekattua marraskuussa.

Pearl Jamin Lightning Bolt oli kokonaisuutena pettymys, mutta radiosoittoa saanut Sirens on hyvä esitys.

Muistakaa myös Roklintu Tips and Tricks -soittolista, jolle kerään lähinnä tuoreita, kiinnostavia biisejä.

Haken: Cockroach King

Heviraati kävi taas läpi tuoreita metallikappaleita. Illan parhaimmaksi arvioitiin englantilaisen Hakenin kappale In Memoriam, jonka jälkipuoliskolla on sopivan vinksahtaneita koukkuja.

Viime vuonna julkaistulla The Mountain -levyllä on myös kappale Cockroach King. Sille on tehty erittäin viihdyttävä, Muppet Show -henkinen video. Arvostan.