Chris Cornell, Helsingin Jäähalli 29.8.2007

Chris Cornell esiintyi keskiviikkona Helsingin Jäähallissa uuden Carry On -levynsä siivittämänä. Valtaosa setistä koostui kuitenkin Audioslaven ja Soundgardenin materiaalista. Katsomossa oli jonkin verran vapaita paikkoja, mutta tunnelma nousi keikan aikana riittäviin lukemiin.
Jatka lukemista ”Chris Cornell, Helsingin Jäähalli 29.8.2007”

8000 kappaleen vähän hiton kallis levy on onnistunut konsepti

CMX:n Talvikuninkaan kaikki 8000 kappaletta on Hesarin mukaan myyty loppuun jo ennakkomyynnissä n. 35-40 EUR loppuasiakashinnasta huolimatta.

Oletan, että tuolla loppuunmyynnillä tarkoitetaan, että jokainen noista 8000:sta on mennyt kauppoihin, eikä jää levytukkurin varastoon.

Konsepti vaikuttaa toimivalta CMX:n tapauksessa, kun säveltäkään kuulematta menee jokainen painettu levy kaupaksi.

Kuka muu voisi Suomessa myydä 8000 kpl neljänkympin levyjä?

Roskilde-festivaali, sunnuntai 8.7.2007

Roskilden viimeisen päivän käynnisti omalta osaltani The Ark Arena-teltassa. Euroviisukappale The Worrying Kindia lukuunottamatta en ollut bändiin aiemmin juurikaan tutustunut.

Olikin ilo havaita että ruotsalaisbändi esiintyi kiitettävällä innolla Ola Salon johdolla. Konsertin hienoimpiin hetkiin lukeutui One of Us is Gonna Die Young, jonka kertosäettä yleisö hoilasi täysillä mukana. Kappaleen keskelle sijoitettiin vielä nokkela laina toiselta ruotsalaisyhtyeeltä kun Ola Salo lauloi pätkän Bo Kaspers Orkesterin Vi Kommer Aldrig Att Dö -kappaletta. The Worrying Kind räjäytti tietysti pankin ja sen perään saatiin vielä muutama encore.
Jatka lukemista ”Roskilde-festivaali, sunnuntai 8.7.2007”

nine inch nails Ankkarockissa

Reilun kahden vuoden sisään kolmatta kertaa Suomeen saapunut NIN kävi vetäisemässä Ankkarockin helteessä.

Jumaliste. Ovat nämä kollit vain huikeita kerta kerran jälkeen. Konemusiikin ja särökitaroiden yhdistäminen livenä järkevästi ja tyylikkäästi ei ole kovin monelta onnistunut, mutta NIN on aina kuulostanut juuri siltä kuin tuon yhdistelmän pitääkin.

Jäähallin keikkaan verrattuna uuden levyn materiaali oli paremmin edustettuna. Pienoinen yllätys oli se, miten bändi toi sen esille. Kesken keikan käännettiin Kraftwerk-vaihde päälle ja laulettiin Year Zeron lauluja läppärin äärestä. Luulisi, että läppärin äärestä vetäminen lässäyttäisi keikan, mutta suhinabiisit toimivat aivan törkyhyvin. Great Destroyer sai uutta elämää ja – jos mahdollista – liveversio oli vielä suhisevaa levyversiotakin suhisevampi.

Keikan lopussa järjestäjä teki melkoisen hasardin. Kun Trent yksin lavalla vuodatti sydänverellä hiljaista Hurtia, järjestäjä päättää aloittaa samaan aikaan ilotulituksen. Oli aivan ilmiselvää, että bändille ei ollut mainittu asiasta mitään. Kun pauke kävi ylivoimaiseksi ja yleisön huomio oli yhtä aikaa kahteen suuntaan, Reznor piti pienen tauon hämmentyneenä. Kun ilotulitus ei ollut loppuakseen, biisi soitettiin loppuun. Veikkaisin, että aihetta käsiteltiin caps lock päällä keikan jälkeen takahuoneessa.