Applen dirikka, monien arvioiden mukaan noin vajaan miljardin dollarin omaisuuden mies, Dr. Dre kertoo, kuinka rankkaa on Comptonissa (josta hän muutti hittoon jo aikaa sitten).
Drellä oli Comptonissa aseita, huumeita ja huoria. Meillä Tervakoskella ei ollut varaa moiseen. Meillä oli kiinalainen halpislinkkari, Lapparia ja metsästä märkänä löydettyjä pornolehtiä. Comptonista Brentwoodiin muuttaneen Dren hehkuttelua voi pitää outona, mutta toisaalta pointti on se, että mahdollisuudet näyttävät siellä rajallisilta, mutta kun tekee hommansa hyvin, niin pääsee veks sieltä ja johonkin, jossa on enemmän toivoa.
Pienestä tekopyhyydestä huolimatta nyt on tullut timanttia. Tämä ei osu minun genreeni, mutta silti tämä on käsittämättömän kovaa. Erityishuomiona pitää nostaa ylös vielä kuuden kuuntelunkin jälkeen, että on meinaan ihan jäätävän kova tuo Eminemin värssy. Raidan 15 kohdalla on sellainen fiilis, että nyt tilanne seis, koska alkaa tapahtua. Aika harvassa minkään genren levyssä tapahtuu moista, saati sitten omien lempilapsien ulkopuolella.
Jos Chronic oli se, jossa esiteltiin maailmalle Snoop Dogg, 2001 se, jossa esiteltiin Eminem, tämä on se, jossa esitellään Kendrick Lamar. Kaikki kolme edelleen kovia.
Tämä on ihan kirkkaasti sen arvoinen, että kannattaa panna Apple Musicin ilmainen trial käyntiin. Tähänastisten kokemusten perusteella en lähde Apple Musicista trialin loputtua maksamaan, vaan jatkan Spotifylle rahan kylvämistä – etenkin toissaviikolla lanseerattu personoitu Discover Weekly -lista vakuuttaa. (Vilkaise, omissa soittolistoissasi pitäisi olla ilmestyneenä uutena.)