Lance Armstrong: Creep

Tätä varten on Internet. Lance Armstrong esittää Radioheadin Creepin.

Classics of Love: S/T

Kävin läpi Redditin punk-osaston suosituksia vuoden 2012 parhaaksi levyksi. Kasasin niistä itselleni pienen soittolistan Spotifyyn.

Soittolistaa läpi käydessä sieltä nousi esiin bändi, joka kuulosti siltä, kuin olisi naitettu 90-luvun kaikki tärkeät kalifornialaiset punkkarit ja tuotu koko paketti vuoteen 2012. Tämä bändi oli Classics of Love.

Viime ystävänpäivänä julkaistussa Classics of Loven samannimisessä debyyttilevyssä soi paikoin Rancid/Operation Ivy -henkinen skapunkki. Ei yllätä, koska laulaja on sama kuin Operation Ivyssä, nyt vain yli 20 vuotta vanhempana. Biisinkirjoitus on hyvää ja helmiä löytyy, kuten Castle in the Sky.

Pitäisi vissiin seurata noita punkkijuttuja maailmalla enemmän, niin ei pääsisi tällaiset helmet menemään ohi. Onneksi Redditin punkkareiden hivemind piti huolen minusta.

Vuoden kovin albumi

Tiivistän oman vuoden parhaat -listani yhteen mainintaan. Selkeästi kovimpaa vuoden 2012 levyistä iski Devin Townsend Projectin Epicloud.

Levy vakuuttaa kokonaisuutena. Biisimateriaali on tasaista, huteja ei ole. Biisit on myös sidottu yhteen niin että levy kannattaa kuunnella alusta loppuun.

Välillä Epicloud on häpeilettömän suoraviivainen, kuten kappaleissa Lucky Animals ja Liberation, mutta niissä on kuitenkin sopivasti koukkuja. Angel päättää levyn mahtipontisesti. Hiljaisiakin hetkiä löytyy.

Levyn komein hetki on ehkäpä Kingdom, jossa Townsend antaa tulla täysillä. Myös Anneke van Giersbergenin stemmat toimivat. Kolmen minuutin kohdalla päästetään kaikki irti.

Harmittaa etten raahannut itseäni DTP:n keikalle marraskuussa. Danny Cavanaghin ja Anneke Van Giersbergenin akustiset vedot Helsingissä on loppuunmyyty, Jyväskylän ja Tampereen keikoille on vielä tilaa.

Kovasikajuttu Areenassa

Jos missasit tänään telkkariensi-iltansa saaneen Pertti Kurikan Nimipäivät -bändistä kertoneen Kovasikajutun, ei hätää. YLE Areena palvelee seitsemän päivän ajan. Tee kulttuuriteko itsellesi ja katso se. Se on kovasikajuttu.

Tuo dokkari on lämpöisin ja hauskin rokkidokkari, joka on tässä maassa kuunaan tehty. Jos menette joskus Nimipäivien keikalle, törmäätte lämpöisimpään yleisöön, joka koskaan suomalaisella rokkikeikalla on nähty.