Yhdestä asiasta pitää vielä avautua tämän uuden julkaisun sekavuuden suhteen.
En ymmärrä, miksi se on pilkottu 12 raitaan.
Jos biisilista on tällainen, miksi ihmeessä vain yksi biisi on pilkottu paloiksi? Miksi ihmeessä ne palaset eivät noudata sitä, mitä lukee levynkannessa? Minkä takia 5-osainen biisi on pilkottu 7 osaan – joiden nimiä ei mainita niin missään?
Provinssirockin tähänastinen esiintyjälista on vaikuttanut omaan makuuni melko vaisulta, mutta nyt tuli varmistus siihen, että meikäläinen lähtee Seinäjoelle tänä vuonna. Esiintyjäksi on kiinnitetty amerikkalainen The Donnas! Vaikka bändin uusin levy ei ollutkaan tasoltaan edeltäjänsä veroinen, uskon että bändin erittäin tiukka keikkakunto ei ole kadonnut mihinkään. The Donnas on parhaillaan kiertueella Euroopassa ja heitti eilen keikan Tukholmassa.
Festivaalin muu ohjelmisto sisältää muutamia mielenkiintoisia nimiä, kuten Mew ja Moneybrother. Toivoa kuitekin sopii, että myös tanssi- ja konemusiikin saralta tulee kiinnityksiä, olivathan mm. Scissor Sisters, Air sekä Groove Armada viime vuoden kohokohtia.
The Observer on tehnyt miehekkään työn ja kerännyt 10 sitkeintä rok-kliseetä.
Siellä on se Led Zeppelin -klisee, josta annetaan tuossa Hammer of the Gods -kirjaa lähteenä käyttäen kyllä vähän erilainen kuva kuin mitä minä siitä samasta kirjasta sain.
Jori Hulkkonen julkaisee huhtikuussa uuden Dualizm-levyn, jota edeltää Science-single helmikuun lopussa.
Hulkkonen on mukana myös Kinotone-tapahtumassa, jossa esitetään kaksi elokuvaa ilman alkuperäistä ääntä. Elokuvaesityksen ääniraidasta vastaavat dj:t. Kinotone järjestetään 5.3. Helsingin Bio Rexissä. Esitettävät elokuvat ja dj:t ovat Interstella 5555 (Anna S) sekä Tohtori Caligarin kabinetti (Jori Hulkkonen).
The Mars Voltan Frances The Muten julkaisu on kaikista sekavin julkaisu, jonka olen nähnyt. (Joo, tiedän, arvasitte, että palaan Mars Voltaan, en voinut tyytyä pelkkään arvosteluun.)
Tässä on kaikki mahdolliset sekavuudet, mitä vain suinkin voi olla fanin tai keräilijän näkökulmasta.
Ensimmäisenä julkaisupäivät – jotka eivät tietenkään voi olla koko maailmassa samat:
CD (JPN): 7.2.
CD (EU): 18.2.
CD (AUS/NZ/SOUTH AMERICA): 28.2.
CD (US): 1.3.
Vinyyli: 25.5.
Japanin versiosta on saatavilla versio bonus-DVD:llä, jossa on pari videota ja audiona myös Frances The Mute -raita, jota ei löydy Frances The Mute -levyltä. Frances The Mute -raita on ns. decoder-raita, joka ”avaa levyn merkityksen ja selventää tarinaa” (yeah right).
Jenkkiversiosta on myös bonus-DVD-versio, jossa ei ole tätä Japanin vastaavasta versiosta löytyvää decoder-raitaa. Tätä bonus-DVD-versiota saa ainoastaan CIMS-ketjuun kuuluvista itsenäisistä musiikkiliikkeistä.
Ennen julkaisua oli ennakkotietoa ja ennakkotilauksessa helmikuun toiselle viikolle ennen levyn julkaisua The Mars Volta: The Mars Volta -niminen CD-single, jossa oli vain yksi raita nimeltään Frances The Mute, eli tämä edellä mainittu decoder-raita. Mainittakoon, että on olemassa jo The Mars Volta: The Mars Volta -niminen live-EP, johon tätä ei tietenkään saa sekoittaa.
Pari päivää ennen aiottua decoder-singlen julkaisupäivää kaikki tiedot verkkokaupoista siitä katosivat täysin. Sen sijaan tilalle tuli The Widow-single, joka piti alunperin olla ”download only release”. The Widow -singlellä on The Widow ja toisena raitana Frances The Mute, eli tämä decoder.
Decoder tulee myös triplavinyylin kolmantena levynä – ehkä.
The Widow -singlestä luonnollisesti pitää olla monta eri versiota, ettei mene liian helpoksi. Kuusi erilaista yhteensä. Tässä vaiheessa väitetään promojulisteissa, että UK-versiota The Widow -sinkusta myydään vain viikon ajan. Sitä en tietenkään usko.
Pelkkää decoder-singleäkin väitetään myytävän jossain vaiheessa jotenkin.
Frances The Mute -täyspitkän alustalevyssä on Frances The Mute -kappaleen otsikko, eri osien nimet ja sanat. Tässä täyspitkässä ei tietenkään tätä kyseistä kappaletta ole.
Tuli hiki, kun tämän selvitti. Eikö tätä olisi voinut tehdä vähän yksinkertaisemminkin?
Black Sabbathia kierrättävä Sapattivuosi tulee takaisin Vol. 2 -albumillaan 21.3.
Avaussinkkuna on ilmaiseksi ladattavissa tarjolla Sweet Leaf = Kännin piikkiin. Räkätin ääneen, kun kuulin nimen käännöksen.
Toimisikohan vastaava Led Zeppelinillä?
Koska ette kuitenkaan odota puolueettomuutta kaiken aiemman hehkutuksen takia, laukaisen tämän heti kärkeen: Frances The Mute on paras levy, jonka olen ostanut pitkään aikaan.
Jonkunnäköiset perustelutkin kaivataan, vai? OK. Frances The Mute on kaikkea sitä, mitä De-Loused In The Comatorium oli, mutta enemmän ja pitemmälle. Progeluokittelu on hyvin lähellä. Eikä levyn introsta juontuva Led Zeppelin -rinnastuskaan ihan tyhjän päällä ole.
Levy koostuu viidestä biisistä. Poislukien ei-niin-hittisinkku The Widow, kaikki kappaleet ovat toistakymmentä minuuttia pitkiä, viimeinen (Cassandra Gemini) on puolituntinen. Sisältöä kappaleissa on vähintäänkin riittävästi, ettei missään vaiheessa tule mieleen, että tämänkin biisin olisi voinut katkaista aiemmin.
Kuten Mars Voltalla oli edelliselläkin levyllä tapana, tälläkään levyllä ei mennä siitä, mistä aita on matalin. Lyriikat ovat edelleen aika ulkosalla. Levyn tarina aukeaa meikäläiselle paremmin lehdistötiedotteista kuin biiseistä itsestään. Osa sanoista on espanjaksi, mikä ei vaikuta ymmärtämiseen lainkaan. Itse asiassa espanja tässä yhteydessä kuulostaa yllättävän hyvältä. L’Via L’Viaquezin intro toimii espanjaksi paremmin kuin olisi englanniksi ikimaailmassa toiminut.
Ei tämäkään täydellinen levy ole. Ambienttimölyä on aivan liian pitkään raitojen välillä. Joku tästäkin on eri mieltä, enhän tykkää Pink Floydin The Dark Side of The Moonin ambienttimölyistäkään. Neljä minuuttia ambienttia ennen Miranda, That Ghost Just Isn’t Holy Anymorea on yksinkertaisesti liikaa.
Kaikista ylisanoista huolimatta, olen todella yllättynyt, jos tämä menee Suomessa tai USAssa top kymppiin, on tämä sen verran hankala tapaus. Ei tästä pidä, jos ei edellisestäkään pitänyt.
Jos Roklinnun vuosiäänestyksen valintoja vuoden 2005 lopussa tehdessäni väitän jonkun levyn olevan tätä parempi, on tänä vuonna tullut jotain todella vallankumouksellista ulos.
Lienen elänyt umpiossa, kun luen vasta Riemu 2000-2005 -levyn levynkannesta hätkähdyttävät uutiset: Ari Peltosen johdattama mainio bändi Paska on kasannut rivinsä levyntekoa varten. Riveistä puheenollen, Paska on yksi harvoja bändejä, jonka rivi ja jono näyttävät samalta. Kevät 2005 näkee Paskan levyn julkaisun Riemulla. Odotan sitä …uh, riemulla.
Innolla odotan myös samalla lafkalla niin ikään kevään aikana julkaistavaa The Insult That Made a Man Out of Macin paluulevyä. Insult on ehdoton suosikkini 90-luvun puolivälin suomalaisista industriaalibändeistä. Kun tarkemmin miettii, eihän niitä muita hyviä ollutkaan silloin.
Erinomaiseksi festariksi kehuttu Ilosaarirock paljastanut ensimmäisen nipun esiintyjälistastaan. Meikäläisen korvaan mielenkiintoisimmat nimet ovat taannoin Tavastialla vieraillut Phoenix, sekä Ninja Tune -levymerkille levyttävä Amon Tobin.
Amon Tobinin viimeisin aluevaltaus on tietokonepelimusiikki, sillä hän vastaa Splinter Cell Chaos Theory -pelin musiikista. Ääninäytteet kuulostavat erittäin lupaavilta.
Roklintu 