A Perfect Circle: eMOTIVe

Kolmas albumi: kaksi omaa kappaletta ja kymmenen lainaa. Tämähän vaikuttaa aika lailla välityön reseptiltä.

Ennakkoluulot eivät – valitettavasti – olleet tässä tapauksessa vääriä. A Perfect Circle on hieno bändi ja kiinnostavin sivuprojekti ikinä, mutta nyt ei olla APC:n tuotannon terävimmässä kärjessä. Kahdestatoista kappaleesta jää hieman puolinainen vaikutelma.

Muutama upea täysosuma saadaan. Kuten aiemmin Roklinnussa totesin, Imagine saa aivan uuden merkityksen goottiballadiksi muuttuneena. John Lennon maalaili taivaanrantoja, Keenan laulaa ydinsodan jälkeen bunkkerissa säteilypuku päällä. Passive on kappale, joka voisi olla edelliseltä APC:n levyltä, tai oikein korvin kuunneltuna jopa Toolin varhaisemmilta levyiltä. Yhtä kaikki, Passive vie potin kotiin.

Toinen uusi oma kappale ei olekaan niin uusi kuin luulisi. Sinänsä hieno, joskin erikoinen, Counting Bodies Like Sheep to the Rhythm of the War Drums kierrättää edellisen levyn kappaletta Pet ja lienee jotain remixin ja uudelleenäänitetyn version välimaastosta.

Edellinen levy on kääntynyt päälaelleen. Edellisellä hienolla levyllä ylivoimaisesti vahvin kohta osui coverbiisin The Nurse Who Loved Me kohdalle, kun taasen tällä cover-levyllä vahvimmat hetket eivät ole lainakappaleita ensinkään.

Opensource-musiikkia

Creative Commons -yhteisö tekee yhteistyötä Wiredin kanssa erikoisen mielenkiintoisella tavalla. Wiredin marraskuun numeron mukana jaetaan CD, jossa on 16 artistin biisi erikoisella lisenssillä. Osaa biiseistä saa sämplätä ja käyttää miten lystää, kunhan ei myy tuotostaan, vaan jakaa ilmaiseksi. Isoa osaa biiseistä saa sämplätä ja käyttää miten lystää, ja vaikka myydä tuotostaan, kunhan ei käytä mainontana. (Markkinointihörhönä riipii tietenkin mainosten syrjintä, vaikka tässä tapauksessa se on ihan ymmärrettävää.)

Ja kyllä, luonnollisesti niiden biisien jakaminen esimerkiksi P2P-verkoissa on ok artistien näkökulmasta.

Tarkemmin lisensseistä kertoo Creative Commonsin saitti.

Annapa mielikuvitukselle siivet – jos voisit käyttää teostovapaata musiikkia, mitä tekisit?

iTunes Music Store Finland aukesi

Yhtäkkiä yllättäen iTunesin musiikkikaupan suomalainen versio aukesi. Nyt voi kuka tahansa luottokortilla aseistettu musiikinystävä käydä a) laillisesti ja b) näppärästi ostamassa musiikkia verkosta.

Tätä on odotettu.

Mielenkiinnolla kuulisin, millaiseen sopimusruljanssiin Apple joutui, jotta sai tämän näinkin monessa maassa toimimaan ja oikeuksienhaltijat suostumaan. Miellyttävä kädenojennus musiikkiteollisuudelta, tosiaan.

Seuraavaksi odotellaan ensimmäistä rohkeaa, joka myy musiikkia siten, ettei sido sitä mihinkään yksittäiseen laitteeseen, softaan tai hankalaan oikeuksienhallintajärjestelmään. Ei sitä oikeuksienhallintajärjestelmää siinä kaupassa ostetussa CD:ssäkään ole.

John Peel kuollut

John Peel on kuollut sydänkohtaukseen 65 vuoden iässä.

John Peel oli arvostetuin rock-DJ ikinä. Hän teki 40 vuoden päivätyön BBC:ssä.

John Peelin sessioissa nähtiin monia kuuluisuuksia ja monia loistavia underground-löytöjä. Suomalaisista bändeistä mm. Aavikko, Circle ja Deep Turtle kävivät pyöräyttämässä setit. Peel löysi myös monia kansainvälisiä nimiä kauan ennen valtavirtaa. Nirvana heitti ennen Nevermindiä useammankin session (joita myöhemmin kuultiin Incesticidella) ja Pulp teki ensimmäisen Peel-sessionsa vuonna 1981, vuosikymmen ennen läpimurtoa.

Alec Empire esiintyy Helsingissä

Saksalainen Alec Empire esiintyy marraskuussa Helsingissä Avanto-festivaalin yhteydessä. Empire tunnetaan ehkä parhaiten hardcore-teknoa soittavasta Atari Teenage Riot -yhtyeestään. Tuleva esiintyminen painottuu järjestäjien mukaan kuitenkin kokeelliseen electronicaan. Festivaalin tarkka ohjelma julkistetaan lokakuun lopulla.

Therapy? ja muita arvioita

Irlannin vihaiset miehet, Therapy?, pullautti uuden levynsä ulos kaiken hiljaisuuden vallitessa. Se laittoi vanhan miehenkin kipittämään jälkijunassa kauppaan. Seuraa pikatuomio:

On nimittäin aika tyrmäkkää menoa. Therapy? on peruuttanut takaisin siihen ruutuun mistä lähti liikkeelle ja uutukainen, Never apologise never explain kuulostaa aivan yhtyeen alkupään tavaralta, Nurselta ja sellaiselta, paitsi että vielä paremmalta. Energiaa on vaikka lampaat söisivät, kappaleet sopivan yksinkertaisia meille hitaammillekin ja säröä on pinnassa niin että levyllä voisi ajaa parran. Likaista, vihaista ja rumaa – siis kivaa.

Irkut tekevät myös sen, mitä moni muukin tuntuu tänä päivänä tekevän – kritisoivan valtiota aavan meren tuolla puolen kappaleessa Rock you monkeys. Voi tosin olla, että Andy Cairns vain päästelee ulos vanhoja kaunoja. Eivät taida loppua kesken.

Muita viimeaikaisia hankintoja ovat, ainakin mainintojensa puolesta uutta suomalaista kansanmusiikkia edustavan Rammsteinin Reise, Reise, joka solahti allekirjoittaneen militantilla marssimusiikkilistalla ensimmäiseksi. Musiikillisesti monipuolisin ja vaihtelevin levy Saksanmaan herroilta, ja minulta saa pisteitä halvalla, kuten Amerikalla ja Moskaulla. Olen sillä tavalla helppo.

Maj Karman uutukainen onkin sitten jo vaikeampi pala; vaikka muutama kappale (Pohjola, Sodankylä) jäävät soimaan päähän, vaivaa levyä jotenkin samanlainen suoruus kuin edellistäkin. Ihan kuin jotain olennaista puuttuisi, ei vain osaa tarkemmin sanoa, mitä. Mitä ikinä se onkin, toivottavasti palaa ajan kuluessa, koska edellisellä levyllä ei palannut.