Juuri tällä hetkellä (sunnuntai, alk. 22:30) tulee Ylen kakkoskanavalta Disco Ensemblen viimekesäinen Provinssikeikka. Multa jäi tämä keikka näkemättä ja siten ihan kiva katsella kotisohvalta.

Sarjassa aiemmin on esitetty viime sunnuntainen Maj Karma, toissasunnuntainen Turbonegro ja sitä ennen Negative. Ensi viikon sunnuntaina on vuorossa Mew. Loput ajankohdat tarjoavat seuraavia artisteja: 13.11.2005 Notkea Rotta & Steen 1, 20.11.2005 Memmy Posse & Ruudolf, 27.11.2005 The Tears, 4.12.2005 YUP, 11.12. The Bravery, 18.12. 22-Pistepirkko. Ensi vuoden puolella näytetään vielä kahtena sunnuntaina Provinssikoosteita.

Joudun tuottamaan pettymyksen niille, jotka odottivat lupaamaani Kuolleet intiaanit -keikan raporttia. Jonotin Bar 15:n jonossa 22:55-00:20 välisen ajan, mutta jono ei edennyt juuri yhtään. Tämä kertoo siitä, että bändillä on jumalattoman suuri paikallinen suosio ja merkittävä osa faneista ei mahtunut varttibaariin todistamaan Intiaanien livemeininkiä. Ensi kerralla tiedän lähteä varttiin jo alkuillasta.

Bändi on nyt siirtynyt keikkatauolle valmistelemaan toista albumiaan. Olen varma, että siitä tulee erittäin hyvä.

Ellen väärin tulkitse, tässä on Super Marion tunnari stickillä soitettuna.

Editointi jälkeenpäin: Tulkitsin väärin ja linkki kuoli. Tässä ja tässä torrent-versiona on Super Marion tunnari 9-kielisellä Pacman-bassolla soitettuna.

Hieman himottaisi hankkia Stick, on himottanut siitä asti, kun kuulin Laundryn levyn.

Nightwishin arkistojen aarteet -osastolta löytyy palkitsevia herkkuja. Aiemmin jo Roklinnussa uutisoidun Mustanaamion kerhopalsta -jutun oheen on joku löytänyt vuoden 1997 Nightwish-demoarvostelun. Jukka Junttilalta ei tuolloin Nightwishille ylisanoja herunut: ”…olenpa jokseenkin varma, että levymyyntiä ajattelevat yhtiöt eivät ota näin marginaalista kamaa ohjelmistoonsa. Radion soittolistoille tällä ei ole mitään mahdollisuutta…”

Tarjan vastaus Nightwishin pojille ei ole yllättävä.

Ei siinä paljon uutta sanota.

Ohessa skannaus Mustanaamion kerhopalstalta. Ei ole ihan tuore tapaus, mutta silti ajankohtainen.

Pitkä matka on tultu.

NME:n mukaan joukko brittiläisiä muusikoita on kokoontunut Josh Hommen The Desert Sessions -tyyppisen kokeellisen improvisaatiomusiikkiprojektin merkeissä. Britti-sessionsissa on toistaiseksi hääräillyt Bloc Party, Blurin ex-kitaristi Graham Coxon ja post-punk-yhtye Yourcodenameis:milo. Alkuperäisen DS:n Rancho De La Luna sijoittuu brittiversiossaan Newcastleen. Brittiporukka toivoo saavansa vokalisteikseen mm. PJ Harveyn ja Björkin.

Nähtäväksi jää syntyykö tästä samanlaista luovuuden lähdettä kuin kalifornialaisesta esikuvastaan. The Desert Sessionsin improv-jameista monet biisit ovat sittemmin päätyneet mm. Queens Of The Stone Agen ja Mondo Generatorin hittisikermiksi.

Kun kiertueen päätöskeikka oli rokattu, Turunen pantiin bändistä pihalle.

Avoimessa kirjeessä Nightwishin kotisivuilla Tuomas Holopainen toteaa:

”Nightwish on elämäntapa, henkireikä, josta emme pysty luopumaan. Yhtälailla varmaa on ettemme pysty jatkamaan bändiä sinun tai Marcelon [Cabulin, Turusen aviomiehen] kanssa. Viimeisen vajaan vuoden aikana tapahtui jotain surullista, jota olen pohtinut joka ikinen päivä, aamu ja yö. Sinun asenteesi ja käytöksesi ei enää sovi Nightwishin piiriin. Sinusta on tullut esiin sellaisia piirteitä, joita en olisi uskonut vanhassa rakkaassa ystävässäni näkeväni. Ihmiset jotka eivät puhu toisilleen vuoteen, eivät kuulu samaan bändiin.”

…

”Jotenkin Marcelo on saanut sinut muutettua siitä herttaisesta maalaistytöstä diivaksi, joka ei ajattele eikä käyttäydy enää kuten ennen. Tuntuu että olet liian varma omasta korvaamattomuudestasi ja statuksestasi.”

Tässä on jotain erittäin Yoko Onoa.

Täydennys jälkeenpäin: Kaksi tuntia tämän artikkelin jälkeen Helsingin Sanomat julkaisee artikkelin otsikolla Säveltäjä Holopainen: Nightwish koki Yoko Ono -kuvion. Arvio tilanteesta ei ollut kovin kaukaa haettu, näemmä.

Yks-kaks-yks-kaks… huhuu… onks tää mikrofoni päällä? Missä yleisö? Yleisö? Kukaan? Missä mä oon? Miksi… Kuka tämän kaiken takana on? Niin paljon kysymyksiä…

No niin. Täällä ollaan puhujanpöntössä. Kansalaisjournalismia! Rokkia, internettiä! Seksiä ja rommipekonia! Hurja tulishow, räjähdyksiä! Vauhdikasta elämää!

Olen Arto. Kakskytkaheksan vuotta. Seinäjoelta. Keskeltä juhanipalmutyyppistä latomerimaisemaa. Puukkojunkkareita. Juna-asema. Tekojärvi ja -vuori.

Käyn keikoilla aina kun sopivaa performanssia tarjolle tuodaan. Kerran-pari kuussa. Kesällä useilla festareilla fiilistelyä. Viime kesänä Provinssi, Ilosaari ja Qstock.

Musiikilliset kiinnostuksenaiheeni ovat laaja-alaiset. Roklinnun virallisen linjan vastaisesti termi kasari aiheuttaa minulle positiivisia mielleyhtymiä. Liikun vapautuneesti ilman genrerajoja: my way, your way, anything goes (tonight)! Jazzia, funkia, metallia, räppiä, progea, kaikkea paskaa.

Melkein kaikki Josh Hommen tekemä materiaali on erinomaista. Viime viikot on tullut fiilisteltyä Desert Sessionsia. Siinä on erittäin hyvä konsepti, jonka jonkun kannattaisi varastaa Suomeen. Ektro Records on maailman paras levy-yhtiö. Olen muuten Circlen ykkösfani (tieteellinen lähde).

Saatan esimerkiksi kirjoittaa keikkaraportaasin Kuolleiden intiaanien Bar 15 -keikalta 29.10.. Kuulemma jäävät tuon keikan jälkeen keikkatauolle ja keskittyvät toisen levynsä valmisteluun.

Nähdään! It’s gonna be a blast! *häipyy sumuun*