Sydän, Sydän ja Superchrist Kuudennella Linjalla 29.6.

Löysin Sydän, Sydämen aivan liian myöhään. Paikkasin myöhäistymistäni paukkaamalla bändin torstaikeikalle.

Lämmittelijä Superchrist onnistui yllättämään positiivisesti. Kolmihenkinen paljon Nirvanalle ja QOTSAlle velkaa oleva bändi oli hyvissä fiiliksissä ja paukutti yleisön puolelleen. Kun kuuntelee itselleen täysin outoa bändiä livenä, loistava biisinkirjoitus on voimissaan. Harva pääsee ensikuuntelulla suosikiksi, mutta näinkin näemmä voi käydä.

Tätä ennen tiesin Superchristin vain nimeltä. Olenko tippumassa kelkasta, kun näin hyvää kamaa julkaistaan ilman, että se jättäisi mitään jälkiä roktutkalleni?

Illan pääesiintyjä Sydän, Sydän oli ensimmäistä keikkaansa näkevälle hämmentävä. Viimeisen levyn Nintendo-soundeista huolimatta livemeininki oli mutkaista särökitararokkia, jota paiskottiinkin vimmalla.

Useimmilla keikoilla bändit eivät esiinny kokonaan alasti, missä suhteessa tämä keikka oli poikkeus. Se ei ollut visuaalisesti miellyttävää, mutta vaikuttaa siltä, että kölvit yrittävät ainakin tosissaan.

Valitettavan pieni yleisö oli pähkinöinä. Minäkin. (Siis pähkinöinä soitosta, ei tuosta edellisestä.)

Bändin maaninen soitto, basistin Predatoriksi pukeutuminen (ja riisuutuminen), omintakeinen soundi ja riittävän outo huumorintaju takaavat sen, että Sydän, Sydämellä on saumat samanlaiseen kulttisuosioon kuin YUP:lla oli kulta-aikanaan vuoden 1994 paikkeilla. Toivottavasti seuraavat 16 vuotta näyttävät samalta.

Sydän sydän, nyt kaikki jäsenet lavalla.

Galactickan kamat vääriin käsiin

Nyt jos koska tulee musiikkipiirien olla tarkkana ja seurata millaista tavaraa käytettynä ilmestyy myyntiin. Nimittäin Galactickalta pölliittiin varsin massiivinen määrä vintage- ja itse tehtyjä soittimia.

Lisää informaatiota asiasta löytyy Muusikoiden.netin viestiketjusta VARASTETTU: Tampere, nekalan teurastamolta 24.-26.5. Olkaa valppaana. Raportoikaa rötöstelijät viipymättä.

YUP: Vapauden kaupungit

YUP:n historian pisimmän levytystauon aikana bändi kertoi hakeneensa suuntaa ja hionut kappaleita kohdalleen. Niinä samoina aikoina Jarkko Martikainen teki aivan huikean soololevyn, joten kynä tuskin oli tylsynyt.

Mutta ai ja voi, miksi levy näyttää tältä iTunesissani:

Onhan bändi toki uusiutunut. Soinnillisesti ollaan poimittu Ismo Alanko Säätiötä matkaan mukaan. Soundimaailma on aikaisempaa akustisempi ja primitiivisempi. Kaikki ainekset olisivat muutoin koossa, mutta YUP:lle poikkeuksellisesti ongelma on kappaleissa.

Miten ihmeessä pitkä hiljaisuus ei tuottanut keskinkertaisuutta parempaa kappalemateriaalia? Ehkä pitkään ja upeaan uraan on mahduttava pari keskinkertaistakin levyä.

Toivottavasti keskinkertaisuus sisuunnuttaa ja seuraavalla levyllä sävelkynä on yhtä kovassa iskussa kuin vaikkapa Leppymättömillä tai Martikaisen soololevyillä.

Mac Montandon: Tom Waits – Takapihan taikuri

”I'll tell you all my secrets, but I lie about my past”, raakkuu Tom Waits levyltä Rain Dogs löytyvällä biisillä Tango 'til They're Sore. Nuo säkeet kiteyttävät erinomaisesti sen, mistä Kustannusosakeyhtiö Sammakon viime syksynä suomentamassa kirjassa Takapihan taikuri on kyse.

(Opuksen suomenkielinen nimi on muuten vähintäänkin persoonallinen – alkuperäinen nimi Innocent When You Dream on sen sijaan napattu suoraan Waitsin biisistä, allekirjoittaneen mielestä vieläpä parhaasta sellaisesta.)

Toimittaja Mac Montandonin kasaama teos on kokoelma lehtiartikkeleita, levyarvosteluja, haastatteluita ja keskusteluita, joiden pääosassa on muusikko, elokuvasäveltäjä ja näyttelijä Tom Waits. Tekstit seuraavat Waitsia neljällä eri vuosikymmenellä, tarkalleen ottaen vuosien 1974 ja 2007 välillä. Kirjan kansien väliin siis mahtuu koko hänen musiikkimaailman marginaalissa tiiviisti pysynyt uransa alkuaikojen känninen piano ja mies -kapakkamusisoinnista uusimpien levyjen rujoihin rytmeihin.

Waitsin kaltaisen vetäytyvän ja omalaatuisen persoonan ollessa kyseessä artikkelikokoelma on suorastaan oivallinen lähestymistapa: kun useampi eri tyyppi on yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä ottaa äijästä selkoa, lopputuloksena on, ellei muuta, niin kokoelma mainioita tarinoita Waitsin biisien hengessä. Kirjasta näkyy myös hyvin, miten eri tavoin Waitsiin on suhtauduttu ajankohdasta ja kirjoittajasta riippuen – ja miten Waits itse suhtautuu haastattelijoihin.

Tiedotusvälineiden haastattelujen ajankohdat osuvat usein yksiin levyjen julkaisujen kanssa, joten erityisen hyvin kirja valottaa Waitsin luovan työskentelyn kehittymistä vuosien varrella. Waitsin ura artistina on siitä erikoinen, ettei mies ole ikinä tehnyt kompromisseja suosion suhteen – sen sijaan että tavoittelisi suurempaa yleisöä, hän on ajan myötä kaivautunut yhä syvemmälle marginaaliin. Onko kyse jääräpäisyydestä vai neroudesta, tästä kirjasta saattaa löytyä jonkinlainen vastaus asiaan.

Henkilökohtaisemmasta elämästään ja historiastaan Waits on aika lailla vaiteliaampi, joten valheita ja salaisuuksia ei aina voi erottaa toisistaan.

Weezer hanskaa viraalin

Weezerin kölvit markkinoivat uutta Pork and Beans -biisiään viittaamalla 24 suosittuun nettivideoon.

Osansa saavat mm. All your base, Kokis + Menthos, Leave Britney Alone, Dramatic Gopher ja tietenkin Numa Numa.

Ei-lainkaan-yllättäen tuo video on tullut vastaan jokseenkin jokaisessa paikassa, joka kylvää linkkejä. Tuo oli aivan törkeän nerokas markkinointitemppu.

Weezerin jäbät ovat maailman cooleimmat nössöt.