Levyntekoon keskittyvä Don Johnson Big Band ei ole keikkaillut kotimaassa sitten kesän Ilosaarirockin klubikeikan. Ulkomaillakin on heitetty vain pari keikkaa. Nyt oli vuorossa Tampere-Turku-Helsinki joulukiertue.

Fiilis oli riehakas niin lavalla kuin katsomossakin. Tarjolla oli uutta ja vanhaa, omaa ja lainattua. Levyttämättömiä kappaleita kuultiin muutamia ja vanhempiin kappaleisiin sekoitettiin mm. Ace of Basea (!) ja Rednexiä (!). Ydinnelikon lisäksi lavalla oli mukana mm. mainio beatboxaaja Felix Zenger sekä Pekka Kuusisto. Vakiovieraat Emma Salokoski ja DJ Teddy Rok eivät sen sijaan olleet mukana.

Zenger ja Kuusisto toivat uusia ideoita jo valmiiksi uusin kappalein varustautuneeseen ryhmään. Kuulijalle homma pysyi kuitenkin hyvin kasassa. Keikalla kuultujen uusien kappaleiden (mm. Private intensions ja Johnny’s going home) lisäksi bändillä on kuulemma parikymmentä biisiaihiota, joista huhtikuussa julkaistavan levyn kappaleita tullaan valitsemaan ja muokkaamaan. Kevääseen on pitkä aika, mutta onneksi tämä keikka säilyy mielessä pitkään.

Kuvia keikalta

Mikäpä sen parempi keino juhlistaa viimeistä työpäivää, kuin elävä musiikki. Hyvissä ajoin loppuunmyyty keikka täytti Nosturin yhdeksään mennessä, kun vielä toinen lämppäri soitti viimeisiä sointujaan. Lämmittelijöinä esiintyvät Iconcrash ja Throes of Dawn selviytyivät urakastaan hyvin. Heidän tyylinsä viittaa hyvinkin vanhemman Anatheman tuotannon suuntaan, joten tyylillinen kuilu ei ollut liian suuri. Vielä kun yleisökin tuntui jopa kuuntelevan lämmittelijöitä, oli tunne varmaankin molemminpuolinen.

Anathema kiipesi lauteille heti hieman puolen kymmenen jälkeen (alkaisipa kaikki arkipäivien keikat näin aikaisin). Kosketinsoittaja Les oli joutunut jäämään perheensä luo, joten kitaristi Danny hoiteli kahta tonttia keikan ajan. Settilista koostui hyvin pitkälle hieman vanhemmasta tuotannosta. Tätä yleisö tuntuikin odottaneen, sillä liki jokaista kappaleen alkua seurasi yleisön innostunut huuto. Orkesteri vaikutti viihtyvän lavalla, joskin muutamat kappaleet tunnuttiin vain soittavan läpi, jotta päästäisiin seuraavaan pikaisemmin. Vincent jutteli yleisölle (ja tarjosi jotain juomia eturiville keikan alussa) mukavia ja tiedusteli kovin missä pidetään bileet keikan jälkeen. Kaksituntisesta keikasta mieleen jäivät varsinkin muutamien kappaleiden (Close, Flying ja nimeämätön uusi kappale) taidokkaasti soitetut pitkät soolot, jotka tuntuivat joissain määrin kohoavan orkesterin omiksi jamisessioiksi.