P!nk Hartwall Areenalla 28.5.2013

P!nk esiintyi eilen Hartwall Areenalla käytännössä loppuunmyydylle, naisvaltaiselle yleisölle.

Heti ensimmäisen kappaleen, Raise Your Glassin aikana pistettiin iso vaihde silmään. Hienon, hieman kabareetyylisen lavarakennelman täyttivät seitsenhenkinen yhtye sekä tanssijat, jotka nostivat P!nkin joustavien köysien varaan ilmaan kieppumaan. Laulaja selkeästi nauttii akrobatiasta sillä jo edellisellä kiertueella hän taiteili vaijerien varassa yleisön yläpuolella.

Runsas liikkuminen lavalla oli näyttävää, mutta vei parasta terää P!nkin laulusta. Kun hän malttoi rauhoittua The Great Escapen ajaksi pianon ääreen, saatiin todiste siitä että laulutaidot ovat kunnossa. Heti perään kitaristi Justin Derricon kanssa duona, ilman koristeita esitetty Who Knew taas todisti että P!nkillä on oikeasti hyviä pop-kappaleita.

Show:ssa oli pieniä suvantokohtia kun päätähti vaihtoi asua tai veti henkeä. Lisäksi jotkin kappaleet eivät puolustaneet paikkaansa setissä menestyksekkäästi. Liikkumavaraa noin huolella suunniteltu visuaalinen esitys ei siedä: setti oli käsittääkseni täysin sama kuin edellisellä Tukholman keikalla.

Keikka päättyi encorena esitettyyn So What -kappaleeseen, jonka aikana P!nk lensi ilmassa vaijerien varassa ympäri Areenaa. Todella näyttävän näköistä.

P!nkillä on tulevaisuudessa mahdollisuus nousta stadionsarjaan. Muutama iso hitti siihen vielä tarvitaan, mutta show:n laadukkuudesta homma ei jää kiinni.

Uusi NIN-albumi valmis ja tulossa loppuvuodesta

Trent Reznor ilmoitti juuri ihan puun takaa, että uusi NIN-levy on paketissa. Tätähän tässä on odoteltukin.

Levy tulee tänä vuonna ulos, mutta tarkkaa julkaisuajankohtaa ei ole vielä kerrottu. Jos aiemmat merkit (kuten Slipin julkaisukuviot) antavat jotain ymmärtää, se tulee ulos ihan yllättäen ja nopeammin kuin luulisi.

Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana Tavastialla 25.5.2013

Ricky-Tick Big Bandin levy löi ällikällä, kuten tuossa tovi sitten totesin. Tavastian keikka myi hyvissä ajoin loppuun. Täysi tupa odotti bändiä lauantai-iltana lavalle.

Ja hei jumaliste, mikä meno. 17-henkisen big bandin ja kolmen räppärin yhdistelmä on kiinnostavampaa kuin ne nautittuna erillään. Tällaisen konklaavin samaan paikaan samaan aikaan organisoiminen lienee melkoinen jumppa.

Ilta alkoi instrumentaalilla. Lupaavaa, mutta selkeästi jazz-instrumentaalit eivät ole se show’n ydin. Kun Neuvonpito-instrumentaali saadaan hoidettua pois alta, Lindgren/Father Metro, Miettinen/Paleface ja Mellberg/Redrama kävelevät lavalle ja mennään Julkisen Sanan teemabiisiin. Kun sen viimeiset tahdit on soitettu, yleisö repeää ja ei ole enää minkäänlaista epävarmuutta siitä, onko nyt tullut täysosuma.

Sama meno jatkuu avausbiisienkin jälkeen. Jokainen biisi on pieni timantti. Redrama vetää hyvin, mutta Lindgrenin ja Palefacen lavakarisma on niin läpitunkevaa, että ei mitään rajaakaan. Yleisö ei aina malta odottaa biisin loppua, vaan antaa jo säkeistön lopulle aplodit.

Keskellä keikkaa MC’t kävelevät muutaman biisin ajaksi ulos ja Ricky-Tick Big Band vetää hetken ilman Julkista Sanaa. En ymmärrä jazzia kuin ohuesti, joten luotan siihen, että he mitä ilmeisimmin tekevät hommansa hyvin. Silti, hyvinkin tehdy instrumentaalit jäävät tuon järjettömän kovan hiphopfuusion jälkeen kevyeksi.

Käyn hakemassa instrumentaalien aikana oluen. ”Iso Koffi.” ”Kahdeksan euroa.” …mitä? Teinkö juuri ennätyksen ison perusoluen hinnassa? No, se on sentään 0,568. Eipä tänne tinttaamaan tultu ja oluen hinnan hienosäädöt eivät ole kovan keikkapaikan olennaisin asia. (Silti kahdeksan euroa isosta perusoluesta tuntuu aika jyrkältä.)

Palaan saliin, kuten tekevät myös Lindgren/Miettinen/Mellberg. Aivan järjetön meno jatkuu. Jokainen biisi on hitti. Etenkin Rakkaudella vihaajille putoaa kuin nokkelasti kehitetty kielikuva jostain painavasta. Encoreksi taputellaan vaihtoehtoisilla räpeillä vedetty Julkinen Sana -teemabiisi. Mikit kiinni ja kotiin. Nyt on tehty isoja. Tällaista keikkaa harvoin näkee.

He kertoivat lavalla palaavansa Tavastialle loppusyksystä. Todellakin tulee ostettua liput. Kesän aikana on harvoja keikkoja, kuten Ruisrock, Pori Jazz, Raahen Rantajatsit ja Flame Jazz Cruise. Jos sinulla on vain suinkin saumat, käy katsomassa. Tällaista porukkaa ei saa usein kasaan ja nyt on synnytetty jotain ihan poikkeuksellista.

Jos tämä jää vain yhden levyn projektiksi, se on suomalaisen jazzin ja hiphopin huonoin päätös ikinä. Kynät suihkimaan ja uutta putkeen! Eikä se ihan mahdoton idea tuolla porukalla olisi tehdä sama englanniksi kansainvälisille markkinoille. Tuo voisi oikeasti lyödä läpi.

Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Burnaa

Johan pärähti. Joku keksi, että otetaan Ricky-Tick Big Band, noin kolmen lätkäkentällisen kokoinen yhtye, joka soittaa jazzia vanhahtavasti. Siihen päälle laitetaan Tommy Lindgren, Paleface ja Redrama räppäämään. Kuulostaa erikoiselta yhdistelmältä, mutta jumalavita kun vaan toimii. Kuvaus kuulostaa päälleliimatulta mashupilta, mutta levyltä kuunneltuna tuo vaikuttaa täysin luontevalta – niin luontevalta, että mietin, miksei nämä kaksi maailmaa kohtaa useammin.

Minulla ei ole mitään taitoa arvioida jazzia tai tiputtaa sitä genrerajoihin. Tämä keitos kuitenkin kuulostaa ihan luontevalta lisältä meikäläisen musiikkikirjastoon. Pelkät instrumentaalit saattaisivat sytyttää jazzfanit, mutta kolme turboturpaa murtavat padot ja me jazzille altistumattomatkin pääsemme ymmärtämään, mistä on kysymys.

Palefacen, Lindgrenin ja Redraman karismalla voisi tuottaa sähköä pienen kylän tarpeiksi. Heti, kun kollit avaavat suunsa, iso yhtye jää vain taustaksi. Kolmesta mikistä tulee isompi vyörytys kuin kuudestatoista pätevästä soittajasta.

Tästä levystä tuli kevään tapaus. Jouduin kipittämään ostamaan Tavastian keikan liput ennen kuin loppuu. Onneksi ihan muunlaistakin crossoveria tehdään kuin Vain Elämää.