Roklinnun Notkea Rotta -skaba

Jaossa on Notkean Rotan Itä Meidän -tuplavinyyli.

Skaba on simppeli, joten hämätään epäselvällä tehtävänannolla: päräytä näppäimistölläsi säkeistön verran Notkean Rotan tyylillä aiheesta Roklintu. Meilaa aikaansaannoksesi osoitteeseen hlehto (ät) roklintu piste com ennen 10.9. Paras voittaa.

Voittaja voi poimia voittonsa Töölöstä (postittelun kanssa vähän hintsua, ei viitsisi antaa postin hajoitettavaksi, kun ei ole asiallisia vinyylinpostituskoteloita käsillä).

Notkea Rotta Vanhalla

Notkea Rotta seurueineen esitti teatteriaan Art Goes Kapakka -tapahtuman nimissä Vanhalla.

Itä Meidän on lyönyt Rotan läpi marginaalista valtavirtaan. Rotan ystäviä parveili Vanhan täydeltä. Silmämääräisesti vaikutti siltä, että suosio kulkee hoppariporukan ulkopuolellekin. Rokkihörhöillä oli ihan hyvä edustus myös.

Toisin kuin Provinssirockissa, tällä kertaa Rotan keikka oli elektroninen, eikä liverokkitaustaa kuultu. Vaikka läppäri ei olekaan uskottavin mahdollinen soitin, tässä lähiösadussa taustat ovat toissijaisia.

Kuten usein Vanhalla, tälläkin kertaa salin kaikuminen vei terän soundeilta. Kyllä selvää sai, muttei se hyvältä kuulostanut. Jonkun verran äänen puuroutuminen haittasi meininkiäkin. Kiitos Rotan ja Rautaperseen toimivan kemian, jäätiin kuitenkin plussan puolelle. Eihän räpäytys mitään hifistelyä ole koskaan ollut.

Setti painottui uuden levyn puolelle. Debyytin materiaalia ei kuultu kuin muutamien biisien verran, mukana tietenkin pakollinen Pöhinää. Encoressa erityisesti toimi Kaupungin Vauhdissa -EP:n Keskiyön Kemikaliot, jota varten Rotta vaihtoi myllyshortseista ytimen kerhojen kestitykseen paremmin soveltuviin kuteisiin.

Nappasin kopin lavalta paiskatusta Itä Meidän -tuplavinyylistä, joka pannaan Roklinnun skabapalkinnoksi.

Keikkaa pukkaa Helsinkiin

Jo loppuunmyytyjen Sigur Rósin, Mewin ja Soilworkin keikkojen lisäksi Helsingin syksyssä tapahtuu paljon muutakin mielenkiintoista.

Keskiviikkona 31.8. esiintyy Patti Smith Huvilateltassa . Keikka on loppuunmyyty, mutta musiikki kuuluu totuttuun tapaan hyvin myös teltta-alueen ulkopuolelle. Samana päivänä esiintyvät myös Jori Hulkkonen, Cleaning women, Huoratron ja Ovali Virta Dubrovnikissa.

Opethin Tavastia-keikat on myyty loppuun, mutta Nosturin keikalle 25.9. on vielä lippuja jäljellä.

Saksalainen Stereo total soittaa Semifinalissa 2.10. Liput tulevat myyntiin 1.9.

The Prodigy tulee Helsingin jäähalliin 22.10. Liput tulevat myyntiin 29.8.

Antony & The Johnsons esiintyy Tavastialla 17.11.

Musiikki vie sanomaa perille – legot puhtaaksi

Muistamme varmaankin, kun 80-luvun loppupuolella, tehtiin joka toiseen mainokseen mukanuorekas räppi, jolla koetettiin kalastella sympatioita. Muistaako kukaan ainuttakaan uskottavaa mainosräppiä?

Nyt työryhmä on katsonut, että rap on paras tapa saada nuoret harjaamaan hampaansa.

Helsingin kaupungin opetusviraston sivuilla on H.A.M.P.A.A.T -räppiprojekti, josta musiikkinäytekin on tarjolla.

Kaksi kertaa päivässä
sun kantsii hampaas harjata,
ettei tartte kavereiden
hymyäsi parjata.
Hyvä harjaus huolehtii,
jo irtoo hampaist´ plakki
ja silloin hymy iloinen
on ihan helppo nakki.

Word! Jos tällä työryhmän ideoimalla räpillä ei saada hampaiden harjaamisesta coolia, niin sitten täytyy ihan yleisesti pettyä rappeihin, jotka on ideoinut työryhmät, joihin kuuluu ”sosiaali-, terveys- ja opetustoimen edustajia ja asiantuntijoita”. Kannattaa huomata, että ko. työryhmään ei tainnut kuulua populaarimusiikin tai nuorisokulttuurin tuntijoita.

Koneisto, lauantai 13.8.

Lauantain alkuillan esiintyjistä missasin mm. Aavikon, mutta ehdin sentään Kaapelitehtaalle kuulemaan Annien keikan. Valitettavasti Annien ja taustabändin esiintyminen jäi sisällöltään melko vaisuksi. Anniella on toimivia pop-kappaleita, kuten setin alkupuolella soitettu Chewing gum, mutta nyt niistä oli hioutunut terävin kärki pois. Osaltaan tämän voi pistää Merikaapelihallin surkean akustiikan piikkiin. Annien lavakarisma ei vielä yksin riitä täyttämään Koneiston päälavaa. Norjalainen saikin hyvää taustatukea, kun keikkakokoonpanossa soittivat mm. Timo Kaukolampi ja Anssi Nykänen.

Astetta pienemmässä salissa intensiteetti oli heti parempi. Triona esiintynyt Mouse on Mars heitti Pannuhallissa yllättävän funkkaavan keikan ja sai välispiikeillään rennon kontaktin yleisöön. Viime vuoden Jori Hulkkosen keikan tapaan hallin sisäänkäynnin ympäristö jumittui väenpaljoudesta, eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet sisään. Tästä huolimatta Pannuhalli on ylivoimaisesti Koneiston paras esiintymispaikka. Tiiviissä tilassa kontakti yleisöön säilyy ja korkealla oleva katto mahdollistaa komeiden pystysuorien videoscreenien olemassaolon.

Merikaapelihallin akustiikkaongelmat pistivät miettimään, miten Roisin Murphyn keikka tulisi toimimaan. Ilmeisesti miksaajat olivat viettäneet enemmän aikaa hioessaan illan pääesiintyjän miksausta kohdalleen, sillä bändi kuulosti olosuhteet huomioon ottaen hyvältä. Bändi koostui kitaristista, rumpalista ja puhallinsektiosta. Kapellimestarin virkaa hoiti Molokosta tuttu kosketinsoittaja Eddie Stevens. Roisin Murphykin kunnostautui soittamalla perkussioita.

Illan keikka oli nautittava, mutta siinä oli yksi ongelma: huippukohtien puuttuminen. Keikan perusteella soololevyn biisit ovat varsin tasavahvoja. Mikään kappale ei noussut muitten yli, muttei myöskään jäänyt jälkeen. Roisin Murphy osasi toki ottaa yleisönsä, sen verran paljon esiintymiskokemusta hänellä on.

Puristamo on perinteisesti toimittanut Koneistossa saunan virkaa, sillä kyseisessä hallissa ilman kosteusprosentti on huipussaan. Suomalaisen Konsta Mikkosen, aka DJ Mufflerin setti oli toimiva sisältäen varsin rankkaa drum n bassia. Mikkonen on perustanut oman SighCo Recordings -levymerkin yhdessä brittiläisen Paul Donald Raen kanssa. SighCon ensimmäinen julkaisu oli Mufflerin ”Showdown / Futureshock” kuluvan vuoden kesällä.

Oman iltani Koneistossa päätti Sam & Gigi. Housekaksikon tyylikkään viileä esiintyminen sai rock-maustetta kun Sam otti paidan pois päältään keikan puolivälissä. Sam & Gigi valmistelee levyä, jonka ilmestymisestä ei ole vielä tarkempaa tietoa.

Tämän vuoden Koneisto oli varsin onnistunut tapahtuma. Esiintyjiä oli sopiva määrä. Nyt ei ollut kiire juosta jokaisen kiinnostavan nimen perässä vaan ehti keskittymään musiikkiin. Kaapelitehdas on sinänsä oivallinen miljöö konemusiikkitapahtumalle. Jylhät tehdasrakennukset ja riittävän keskeinen sijainti ovat plussaa, mutta Merikaapelihallin onneton akustiikka ja rajoitettu soittomahdollisuus ulkona Rantalavalla ovat kieltämättä melko suuria miinuksia.

Sigur Rós nopeasti loppuunmyyty

Tänään myyntiin tulleet Sigur Rós -keikan liput loppuivat noin vartissa. Toivon hartaasti, että keikkapaikka vaihtuu isompaan tai myyntiin tulee lisäkeikka.

Kulttuuritalo on hieman ihmeellinen paikka tällaisille keikoille. Salin akustiikka ei ole mielestäni kovinkaan hyvä ja lisäksi sali on muodoltaan huono. Helsingissä ei vain taida olla kovin paljon vaihtoehtoja tilaisuuksiin, joita ei haluta järjestää jäähalleissa tai klubeilla. Itselleni nuokin olisivat kelvanneet.