Kuukausi: toukokuu 2012

90-luvun Aerosmith-biisi kuulostaa 90-luvulta

Aerosmith julkaisee uuden levyn Music From Another Dimension elokuun lopulla. Levyn ensimmäinen sinkku on Get A Grip -levyn aikaan alkunsa saanut Legendary Child. Biisi kuulostaakin aika lailla kyseisen levyn materiaalilta, valitettavasti ei kuitenkaan kärkipään biiseiltä.

Aerosmithin 70- ja 80-luvun huippuvuosia kaipaavien makuun Legendary Child on ylituotettu, mutta on se kuitenkin parempaa tavaraa kuin karmea, viimeisin uutta omaa materiaalia sisältänyt levy Just Push Play. Onko biisinkirjoitus sitten parantunut vuoden 2001 jälkeen, se jää nähtäväksi.

Kiertue Euroopassa olisi mukava juttu, sikäli kun yhtyeen Suomen keikat on valitettavasti tullut missattua.

Lapko: LOVE

Lapko osuu viimeisimmällään hermoon. Aiempiin edesottamuksiin verrattuna on vipuja käännetty pikkuisen mutkikkaampaan suuntaan. Ei tästä progea vieläkään saa, mutta isolta osin levy kuulostaa enemmän Toolilta kuin Placebolta. Vähemmän poppia, enemmän sekä runttausta että himmailua. Tämä on se levy, joka tehdään ennen kuin todetaan, että nyt on menty niin pitkälle kitarasuuntaan kuin voidaan mennä ja tehdään syntsayllärit.

Levyn päättävä Love Is Sick and Wrong on melkein seitsemänminuuttinen fiilistely, joka kulkee Pink Floydista Karnivooliin. Samalla se saattaa olla paras Lapko-biisi ikinä.

Bändin äkkiväärä huumori on tunnistettavaa. Minkä muun bändin surumielisen kappaleen kertohokema voisi olla ”Ice cream, flowers and pussy”? Jälleen kierrätetään 70-80-luvun biisinnimiä. Tällä kertaa vuorossa on Life Is Life. (Edelliset osat: All The Best Girls, I Shot The Sheriff, Paranoid.)

LOVEn kansi ja Type O Negativen Origin of the Fecesin alkuperäinen kansi (googlatkaa itse, NSFW) eroavat toisistaan kuvan rajauksen osalta. Peter Steele oli rajattu paljon Maljaa tiukemmin.

Lapko: Love -kansi

Paina tuosta alta play, koska nämä kollit ovat tehneet parhaan levynsä koskaan. Paina nyt.

Roklintu 10 vuotta!

Päivälleen 10 vuotta sitten aloitin Roklinnun. Silloin ei blogeja ollut ihan hirveästi. Pian muutama muukin tuli mukaan kirjoittajaksi. Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten Roklintu on pysynyt aktiivisena kokonaisen vuosikymmenen.

Roklintu on pari vuotta vanhempi kuin Facebook ja vuoden nuorempi kuin Wikipedia. Jos Roklintu olisi lapsi, se alkaisi tässä iässä hiljalleen löytämään ensimmäisiä rok-levyjä lastenmusiikin tilalle. Tuosta saa hieman skaalaa, kuinka pitkään tätä on könytty.

Ensimmäinen postaus 14.5.2002 oli kokonaisuudessaan tällainen:

Viime kerran Nosturissa keikkaillessaan Hives uhosi tulevansa kesällä takaisin Gearfestille. Nyt se on vahvistettu. Nosturin Riemu-festivaalin keikka oli mainioin tunti, jonka olen rokin parissa viettänyt pitkään aikaan. Joten ei muuta kuin lippukauppaan mars.

Ajattelin, että mitäspä sitä kukaan tarvitsee ensimmäisen postauksen hehkuttelua. Siitä vain suoraan asiaan ja tehdään niin kuin olisi tehty aina. Ei lehtienkään ensimmäisessä numerossa kannessa ole pelkästään lehdestä itsestään. Ajattelisin, että olisi punkimpaa vetää suoraan one-two-three-four ja postausta peliin ilman selittelyitä.

Vuosijuhlan kunniaksi poimin arkistoista listan merkityksellisimpiä, kiinnostavimpia, fiksuimpia, hölmöimpiä ja eniten aikaansa kuvaavia paloja historian varrelta.

Tätä se on ollut kymmenen vuotta. Häseltäminen jatkuu. Olkaa hyvä ja kiitos.

Jos haluat Facebookiin vinkkauksen, kun uusia postauksia tulee, napsauta tuosta alta ”Tykkää”.

Against Me! vaihtaa naislaulajaan / Against Me! ei vaihda laulajaa

Against Me! vaihtaa naislaulajaan. Poikkeuksellisen tästä uutisesta tekee se. että Against Me! ei ole vaihtamassa laulajaa. Vaihtuminen naislaulajaan tapahtuu niin, että Tom Gabel tulee tulevaisuudessakin olemaan bändin laulaja, mutta hän aloittaa hormonihoidot ja on tulevaisuudessa tunnettu nimellä Laura Jane Grace.

Jos on tyypillä ollut vaikeaa, kun on identiteettinsä kanssa solmussa, voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa se on nyt, kun muutamansataatuhatta ihmistä seuraa prosessia vierestä. Aika punk muuvi.