Nyt kun vuosiäänestys on saatu lähes päätökseen, voin raottaa omia suosikkejani päättyvältä vuodelta.

Kotimaan ykköspallin ottavat DJ Street Kobra ja Kroko Roc eli Uusi fantasia. Top ten on hieno debyytti, ei voi muuta sanoa. Muita kärjessä keikkuvia ovat mainion kakkoslevyn tehnyt Quintessence, sekä Kemopetrol ja Giant robot kolmansilla levyillään. Rokkimiehillä ei tänä vuonna mennyt aivan yhtä lujaa. Vahvimpana poikkeuksena taitaa olla Jarkko Martikaisen soololevy Mierolainen.

Ulkomaisesta valikoimasta ei nouse yhtä helposti esiin ykkösnimeä. Laajalla tyyliskaalalla kyllä liikutaan: Green Day yllätti American Idiotilla, Scissor Sisters riemastutti hömppädiskollaan ja Beastie Boys toimitti takuutavaraa. Muita maininnan arvoisia levyjä ovat mm. Airin Talkie Walkie, Prodigyn Always Outnumbered, Never Outgunned sekä Sebastien Tellierin Politics.

Pettymyksiäkin tuli. Björkin kokeileva Medúlla ei ollut kovin onnistunut levy. Biisit eivät kosketa samalla tapaa kuin aiemmin. Lohduttavaa on kuitenkin se, että Björk tullee tekemään musiikkia hamaan loppuun asti, eli eiköhän sieltä vielä jokunen timanttikin tule. Myös Koneisto-festivaali oli tänä vuonna fiilikseltään hieman vaisu, vaikka hyvää musiikkia siellä toki oli tarjolla varsin runsaasti.

2003 oli erittäin kova keikkavuosi, mutta onneksi tällekin vuodelle osui muutama upea keikka. Scissor Sisters esiintyi Provinssirokissa mahtavasti. Flow04 oli onnistuneesti järjestetty tapahtuma, jonka kruunasivat Ty:n ja Nuspirit Helsingin esiintymiset. Vuoden ehdoton kohokohta oli kuitenkin Kraftwerkin keikka Helsingin Jäähallissa, jota ehdin täälläkin hehkuttaa. Nyt sekin on koettu, että vuoden paras keikka voi muodostua neljästä paikoillaan seisovasta miehestä napsuttelemassa laptoppejaan.

Toivon mukaan myös ensi vuosi tuo tullessaan lupaavia uusia bändejä, hyviä levyjä ja upeita konserttielämyksiä.

Viimeistä pollia viedään. Odotettavissa piakkoin tulosten analysointia.

!++12++!

Äänestysten sarja lähestyy loppuaan. Vuoden kotimaista roklevyä haetaan. Veikkaanpa, että roklintulaisten suosikki ei ole näistä se myydyin.

En katsonut tähän sarjaan kuuluvaksi kokoelmalevyjä, kuten esim. YUP:n ja CMX:n kokoelmat.

!++11++!

Tämä ei onnistuisi ilman koneiden apua: miksaus, jossa on 55 biisiä ja kestoa alle kymmenen minuuttia. Biisilista löytyy samalta saitilta.

Mike Pattonin mukaan Mr. Bungle lopettaa, kun henkilökemiat eivät skulaa. Eipä sitä uutta materiaalia ollutkaan tullut sitten vuoden 1999.

Hajoamisesta puhuttaessa Patton syyttää yhtä kateellista, epävarmaa ja muutenkin ikävää jäsentä bändissä. Fantomasissa soittaa (edelleen) basisti Trevor Dunn, joten vaikuttaa vähän siltä, että myös aktiivisen Trey Spruancen suuntaan Pattonin syyttävä sormi osoittaa.

Häkellyttävää, että tämä hajoamistieto pysyi pari viikkoa meikäläiseltä tietymättömissä – suuri massa ei koskaan innostunut Bunglesta, mutta pinnan alla kovia faneja oli lukemattomia.

Bungleen keskittymisen sijaan Patton pistää ulos eri projektiensa uusia levyjä. 2005 pitäisi ilmestyä uusi sekä Tomahawkilta, Fantomasilta, General Patton vs. the X-ecutionersilta ja Peeping Tomilta. Tämän lisäksi Patton pyörittää edelleen vanhaa kunnon Ipecac Recordings -levy-yhtiötään. Duunia riittää, näemmä.

Harvemmin pistän suosittuja ympäriinsä pyöriviä huumorilinkkejä Roklintuun, mutta nyt on aika: Tässä on tuleva Eminem – otsikolla ”psycho white kid rapping”.

Tämä on käsittämättömintä musiikillista sisältöä, mitä olen nähnyt pitkään aikaan yhtään missään. Katsoin tätä Idolsin Hannu Korkeamäen ilmettä mukaillen. Olin äimänä.

The Cardigans on julkaissut live-dvd:n, joka sisältää Lontoossa vuonna 1996 nauhoitetun konsertin. Lisäksi mukana on lyhytfilmi First band on the moon sekä kaksi musiikkivideota. Kyseinen konsertti on aiemmin julkaistu vhs-muodossa. Tuntuu hieman kummalliselta, että bändi julkaisee dvd:n noinkin vanhasta setistä, eikä viimeisimmältä kiertueeltaan. Bändin kolmen ensimmäisen levyn pop-soundi, jota tällä dvd:llä kuullaan, ei edusta The Cardigansin nykytilaa. Toivoa sopii, että myöhemmin julkaistaan myös bändin uudempaa materiaalia sisältävä live-dvd.

Monet artisteista olivat aikanaan väärinymmärrettyjä (kuten hädin tuskin Billboard 200:lle yltänyt Velvet Underground), mutta harvemmin puhutaan täsmälleen oikein ymmärretyistä bändeistä.

Onneksi Spin on koonnut listan 10 eniten oikein ymmärretystä artistista.