Reverend Bizarren splitit

Kuuntelen juuri eilen julkaistua Reverend Bizarre vs. Rättö ja Lehtisalo -12″ splittiä. Tämä on aivan hemmetin hyvä: 1 biisi per puoli, kummatkin yli kymmenminuuttisia.

RB:ltä on tulossa pari muutakin splittiä, toinen Electric Wizardin, toinen Mr Velcro Fastenerin kanssa tehty. Jos oikein yhdistelin googlaukseni tulokset, nämä kolme splittiä sisältävät tällaiset biisit:


Reverend Bizarre vs. Rättö ja Lehtisalo [Ektro Records]
A. Reverend Bizarre: From The Void II
B. Rättö ja Lehtisalo: Soihdut nostakaa


Electric Wizard vs. Reverend Bizarre [Rise Above Records]
A. Electric Wizard: House On The Broadside
B. Reverend Bizarre: Gate Of Nanna (Beherit cover)

Reverend Bizarre vs. Mr Velcro Fastener [Solina Records]
A1. Reverend Bizarre: Who's Gonna Bend (Mr Velcro Fastener cover)
A2. Mr Velcro Fastener: Who's Gonna Bend
B1. Mr Velcro Fastener: Doom Over The World (Reverend Bizarre Cover)
B2. Reverend Bizarre: Doom Over The World

Qstock, Manic Street Preachers

Omalta osaltani Qstockin perjantai-illan päätti pitkästä aikaa Suomessa esiintynyt Manic Street Preachers. Etukäteen toivoin että bändi olisi soittanut mahdollisimman paljon materiaalia uusimmalta Send Away The Tigers -levyltä. Manicsit soittivat kuitenkin suurimmat hittinsä lisättynä muutamalla valinnalla uutukaiselta sekä muutamalla coverilla. Hyvä niin, sillä setti ei olisi juuri parempi voinut olla.

Lavan varustus oli perin yksinkertainen. Soittokamojen lisäksi rekvisiittaa ei juuri ollut ja valoshow oli pääosin hillityn tyylikäs. Esityksen voima perustui siis puhtaasti soittajien lavakarismaan ja kappaleiden vahvuuteen. Keikka alkoikin tiukalla biisikolmikolla. Alkuun vanha hitti Motorcycle Emptiness, sitten konepohjaisella rumpukompilla alkanut You Stole The Sun From My Heart sekä hieman harvinaisempi sinkkukappale The Masses Against The Classes.

Bändi oli voimissaan: James Dean Bradfield lauloi kovaa ja korkealta ja Nicky Wire jaksoi hyppiä lavalla. Yhtyeen kolmas osapuoli, rumpali Sean Moore pysytteli rumpusettinsä takana. Häntä enemmän saivatkin huomiota kiertuejäsenet: kakkoskitaristi-taustalaulaja ja kosketinsoittaja-saksofonisti.

Alun jälkeen tuli hieman oudompi valinta, Rihannan Umbrella. Biisi kuitenkin toimi erinomaisesti rock-versiona ja kertosäkeessä oli huomattavasti enemmän nostetta kuin alkuperäisessä. Myöhemmin soitettu toinen cover oli vähemmän yllättävä Pennyroyal Tea. Send Away The Tigersilta kuultiin kolme kappaletta. Nimikappaleen lisäksi tulivat Your Love Alone Is Not Enough sekä setin loppupuolelle sijoitettu vetävä Autumnsong.

The Everlastingin Bradfield esitti soolona akustisen kitaran sekä erittäin hyvin mukana olleen yleisön säestyksellä. Kappaleen alkuun hän soitti pätkät Wild Thingiä ja The Champsin Tequilaa. Rauhallisen kappaleen jälkeen lisättiin paukkuja. Everything Must Go, Autumnsong, Motown Junk sekä loppuun If You Tolerate This Your Children Will Be Next. Hieno keikka kaikin puolin.

Setti
Motorcycle Emptiness
You Stole The Sun From My Heart
The Masses Against The Classes
Umbrella
Your Love Alone Is Not Enough
Kevin Carter
Little Baby Nothing
Send Away The Tigers
From Despair To Where
Ocean Spray
Pennyroyal Tea
You Love Us
A Design For Life
The Everlasting
Everything Must Go
Autumnsong
Motown Junk
If You Tolerate This Your Children Will Be Next

Circle mukana Syd Barrett -tribuuttilevyllä

Pink Floydin alkuaikojen keulahahmo Syd Barrettin biisiversiointeja sisältävällä tribuuttialbumilla on mukana myös suomalainen Circle. Levy ilmestyy syyskuussa ja sen nimi on ”Like Black Holes In The Sky: The Tribute To Syd Barrett”.

Biisilista:

01. KOSMOS – ”Vegetable Man”
02. KYLESA – ”Interstellar Overdrive”
03. INTRONAUT – ”Arnold Layne”
04. STINKING LIZAVETA – ”Matilda Mother”
05. JARBOE – ”Late Night”
06. PENTAGRAM – ”Flaming”
07. GIANT SQUID – ”Octopus”
08. YAKUZA – ”Lucifer Sam”
09. JESU – ”Chapter 24”
10. UNEARTHLY TRANCE – ”Long Gone”
11. DREDG – ”Astronomy Domine”
12. CIRCLE – ”Rats”
13. ZODIAK – ”See Emily Play”

Rats-biisin originaaliversio kuulostaa tuolta.

Via Blabbermouth

Qstock, perjantai

Qstock on kaupunkifestivaali, joten pääsin täälläkin nettiyhteyden päähän. Tänä vuonna festivaalilla on viisi lavaa, joten bänditarjontaa riitti. Sääkin oli täydellinen auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta.

Ensimmäisenä ehdin näkemään Rantalavalla soittaneen 22-pistepirkon. Välttelin saamasta liikaa aurinkoa sijoittumalla miksauskopin varjoon, josta käsin keikka tuntui etenevän totutun rennosti. Settilista oli kuulemma käytössä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, mutta nytkin vain keikan puoliväliin asti. Puolivälin jälkeen esitetyssä Birdyssä oli jotain herkkää ja tunnelma tiivistyi. Keikan huippukohta tulikin seuraavaksi kun yleisöstä huudettu Rat King -kappale sai bändin hyväksynnän ja kolmikko soitti sen saaden yleisön erittäin hyvin mukaansa.

Tyylikkäässä ja kuumassa Happiteltassa esiintynyt Eero Johannes tyylitteli varsin mainiosti ranskalaishouse-vaikutteineen.

Sahara Hotnightsin keikalla päätin kokeilla onko minusta vielä eturivin fanittajaksi. Hyvin tuntui onnistuvan vaikka soundit eivät edessä olleet parhaat mahdolliset. Kuvauspaikka sen sijaan oli.

Sahara Hotnights

Nelikko oli hyväntuulinen vaikka matka keikkapaikalle olikin kuulemma ollut pitkä. Bändi soitti biisejä varsin tasaisesti kaikilta levyiltä. Uusimman levyn omistaville omistettu Static toimi yllättävän hyvin livenä. Vanhemmat Quite A Feeling sekä lopussa kuultu Alright Alright olivat suoraviivaisuudessaan varmempaa tavaraa ja saivat odotetusti hyvän vastaanoton.

Manicsien keikasta luvassa vielä raportti erikseen, nyt pitää kiiruhtaa tsekkaamaan Lapkoa.