Kuukausi: marraskuu 2005

Roklinnun vuosiäänestys 2005

Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten on jälleen vuosiäänestyksen aika.

Kuten muissakin suurissa palkintogaaloissa, arvovaltainen raati valitsee lukijoiden ehdotusten perusteella ehdokkaat, joista äänestetään.

Tipauttakaa ehdotuksenne mahdollisine perusteluineen tämän postauksen kommenttitoiminnon kautta.

Kategoriat ovat:

– Vuoden ulkomainen roklevy
– Vuoden kotimainen roklevy
– Vuoden ulkomainen rokbiisi
– Vuoden kotimainen rokbiisi
– Vuoden ulkomainen rok-DVD
– Vuoden kotimainen rok-DVD
– Vuoden rok-musiikkmedia netissä (pl. roklintu)
– Vuoden rok-musiikkimedia paperilla
– Vuoden kotimainen tulokas
– Vuoden ulkomainen tulokas
– Vuoden rokvaris – vuoden karmivin veto

Tarjottavien kandidaattien deadline on tiistai, Roklinnun Miukku-toimittajan syntymäpäivä ja itsenäisyyspäivä 6.12.

Kyseisen kuolemanlinjan jälkeen on aika viheltää peli poikki ja laittaa asiantuntijaraadin aivot töihin.

CMX vilauttaa kulissien taakse jälleen

Kerkesinkin jo unohtaa, että CMX:n kiertue on käynnissä ja sitä myötä kiertuepäiväkirja voimissaan.

Maailmanstarojen ja suomalaisten kansallisten bändien kiertuepäiväkirjoissa on yksi keskeinen ero. Maailmanstarat valittavat, kun on niin tylsää nähdä vain lentokenttiä, hotellibaareja, haastattelijoita ja esiintymislavoja. Suomalaiset toteavat, että ei tätä saatana selvin päin kestä, kaikki kamat ovat paskana, soundit ovat vehkeestä ja ei ole hohdokasta askarrella kaikennäköisten toissijaisten asioiden kanssa ja istua bussissa Kihniössä.

Xysmaa galleriassa pt.2

The Xysma Exhibit

Kuten tuli jo aikaisemmin uhottua, pitihän se Xysman esiintyminen galleriassa käydä katsomassa ja hyvältä se näytti. Otin tuosta reissusta muutaman kuvankin, joten ne jotka eivät paikalle päässeet voivat käväistä vilkaisemassa edes jotain (pahoittelen totaalista valokuvaajageenin puuttumista).

Onnekseni tapasin matkalla yhtyeen entisen rumpalin ja rupattelimme muutaman sanan, ennen kuin mies lähti kohti pääkaupunkia ja The Flaming Sideburnsien kymmenensiä synttäribileitä.
Miellyttävä kokemus tuo galleria joka tapauksessa, tosin tajusin vasta paikan päällä että itselläni olisi ollut tallessa muutama keikkajulista 80- ja 90-lukujen vaihteesta joissa olisi Xysman nimi ollut. Ikävää ettei tullut aikaisemmin mieleen.

Weezer AOL:n studiossa

Äskettäin päättyneen kiertueensa jälkeen Weezer kävi AOL:n studiossa vetämässä viisi biisiä.

Session perusteella bändi tuntuu olevan hyvässä vireessä. Kappaleet eivät ole aivan yksi yhteen levyversioiden kanssa, vaan niissä on sopivaa irrottelua. Island in the sunin Rivers Cuomo esittää yksin akustisella kitaralla. Brian Bell häärii kitaran lisäksi koskettimien parissa.

Bändiltä on tullut myös uusi video Perfect Situation -biisiin. Loppuvuodesta Weezer konsertoi Japanissa.

En ymmärrä: The Mars Volta: Scab Dates

Olen koettanut viime päivät yrittää ymmärtää The Mars Voltan livelevyä Scab Dates.

Jo aiemmin täällä mainittu biisilista näyttää tältä (siistittynä, ei CD:n raitojen mukaan):

1. abrasions mount the timpani
2. take the veil cerpin taxt a) gust of mutts b) and ghosted pouts
3. caviglia
4. concertina
5. haruspex
6. cicatriz a) pt I b) pt II c) pt III d) pt IV

Levyllä Abrasions Mount The Timpani on äänikollaasi, ei biisi. Take The Veil Cerpin Taxt on jatkettu versio De-Loused -levyn versiosta. Cavigliaa ei voi oikein biisiksi sanoa, muistuttaa paljolti Frances The Muten biisienvälisiä osia. Concertina on jälleen ihan oikea biisi, Tremulant -EP:ltä. Haruspex taasen – ks. Caviglia. Cicatriz on jättimäinen jami Cicatriz ESP:stä, joka venyy aivan liian pitkäksi – ja saa keskelleen jonkinlaisen täysin käsittämättömän äänikollaasin.

Kyllä, levyllä on vain kolme biisiä ja 74 minuuttia mittaa.

Kun Mars Volta Provinssissa käytti kahteen ensimmäiseen biisiin noin kolme varttia, minusta siinä ei ollut kuin 5-10 minuuttia ylimääräistä, muutoin se oli tiukkaa tavaraa. Tällä levyllä taasen pitkissä paikallaan junnaavissa jameissa ei ole päätä eikä häntää – biisit eivät etene ja väliosat eivät tunnu miltään. Livenä kokiessa varmasti olisi ollut eri meininki (ja äänikollaasit olisi jäänyt kuulematta livenä), mutta tämä ei vaan yksinkertaisesti toimi.

Olen häkeltynyt, että joudun toteamaan Mars Voltan levystä, että aika heikko tämä on. Edellinen live oli upea – miksi tässä mentiin näin pahasti metsään? (Huhujen mukaan jopa ihan selvin päin mentiin metsään, että se ilmeinen selityskin jää tässä käyttämättä.)

Onneksi uutta studiomatskua on odotettavissa. Huhut kertovat, että John Frusciante olisi käytännössä seuraavan levyn äänityksissä bändin jäsen, ei ainoastaan vierailija. Huhut ovat toistaiseksi vahvistamattomia, mutta olisihan tuo makeaa.

Suomisoundia Moskovaan

Laaja suomalainen musiikkivaltuuskunta esiintyy Moskovassa 4.12.2005. Poppoossa ovat mukana Mieskuoro Huutajat, Markku Peltola and Buster Keaton Orchestra, Magyar Posse, Kuolleet Intiaanit, Islaja, Kemialliset Ystävät, Es, DJ Erkko ja Regina. Mielestäni tämä on erittäin rautainen line-up.

Aika harva Roklinnun lukija varmaan lähtee Moskovaan asti katsomaan Suomibändejä, mutta kannattaa silti tsekata tapahtuman nettisivut. Suomen lipun takaa avautuva Finnhits-kokoelma oli jonkinmoinen yllätys tässä kontekstissa.

Kritiikitöntä hehkutusta: System of a Down: Hypnotize

Nyt se on saatavilla striiminä MTV.comin The Leakissa: Hypnotize!

Kaikki arvostelukykyni katosi ja kritiikkini jäi matkalle. Sori, on se vaan niin hyvä.

Koska yleinen mielipiteeni lienee jo tiedossa, voin keskittyä huomioiden tekemiseen, koska weblog-formaatti antaa mahdollisuuden siihen. [Tähän voi täyttää sopivia mielipiteitä ja mainita pari kertaa sanan kansalaisjournalismi, ruohonjuurimedia, henkilökohtaisuus ja aitous.]

Tämän levyn tarttuvin koukku – sikäli kun tällaisissa runttauslevyissä koukkuja on – löytyy Vicinity of Obscenitystä, joka on tämän levyn Violent Pornography ja Bounce yhdistettynä. Olen yllättynyt, ellei vähintään joka toisessa arvostelussa mainita kappaleen surrealistista (joku toinen sanoisi lapsellista) kertosäettä ”Banana banana banana banana terracotta banana terracotta terracotta pie”. Korkeakulttuurinen vire jatkuu kappaleessa She’s Like Heroin, jonka kertosäe ”ass – selling ass for heroin – ass – selling ass for heroin” tasapainottaa Holy Mountainin kansanmurhajulistusta.

Tuotannollisesti loistavin hetki kuullaan, kun Stealing Society muuttuu kesken kaiken soundeiltaan perinteiseksi punk-kappaleeksi ja sieltä takaisin System of a Down -soundiin. Onhan tuo miljoonaan kertaan nähty ja tehty, mutta ei se koskaan noin hyvin ole toiminut.

Välillä alkaa jurppia Daronin lauleskelut about-sinnepäin. Eihän tarkoitus ole täydellinen olla, mutta hei, voisi laulaa edes sinnepäin, kun levyllä ollaan. Toisaalta – tämä sama suurpiirteisyys tekee siitä paikoin puoleensavetävän ja pitää huolen siitä, ettei levy ole liian sliipattu. Kovasti tulee mieleen toisen Rick Rubinin tuottaman Hollywoodin pimeää puolta hehkuttavan bändin kitaristi Frusciante, joka myöhemmillä levyillä lauloi myös enemmälti.

Mezmerizeä kommentoidessani mietin, uhkaakohan Hypnotize Mezmerizen paikkaa vuoden parhaana levynä. Paha sanoa. Toisaalta, onhan tuo Mars Voltan Frances The Mutekin aika mainio. Taitaa olla kärkilevyt tämän vuoden Roklinnun äänestyksissä tuosta kolmikosta.