Kuukausi: kesäkuu 2004

Metallica: Some Kind of Monster

Koska kommenttipalstalla kummasteltiin, onko Roklinnusta tulossa Metallikalintu, pitää panna kerran vielä kiellon päälle, kun nyt Metallica-merkkisiä kommentointitilaisuuksia tuntuu tulevan aivan nonstoppina.

Bio Rexissä pyörivä Metallica-dokkari Some Kind of Monster on aivan loistava. Siitä pitäminen ei vaadi edes Metallicasta pitämistä sen enempää kuin Spinal Tapista nauttiminen vaatii Spinal Tapin musiikista pitämistä. Mainittakoon silti, että Big Bottom on loistava biisi, joka avautuu rokhistorian hassuimmalla epäriimillä.

Parhaimmillaan dokkari on hyvin Spinal Tapia. Varsinkin silloin, kun bändille palkattu $40,000/kk maksava terapeutti kertoo, että hänellä olisi ideoita bändin tulevaisuudesta. Minä olisin muuten tuohon hintaan ostanut ihan oikeasti lisensoidun terapeutin, enkä vain mitään perusjätkää. (Miksi se olisi psykoterapeutin lisenssin jättänyt hankkimatta, jos se kerran… hetkinen?)

Bio Rex nauroi moneen kertaan dokkarin aikana. Näinkin vakavaan hevimetallidokkariin se on melkoinen suoritus.

Huumorin lisäksi pääpiirteittäin vakavamielisessä dokkarissa on koskettavia kohtia. Esimerkiksi Metallicasta erotetun Dave Mustainen avautuminen Larsille parikymmentä vuotta erottamisen jälkeen on tylyä puhetta.

Toiseen suuntaan veivataan taasen silloin, kun Trujillolle selviää, että hänet valittiin Metallican basistiksi ja hän saa siitä myös kohtuullisen korvauksen. Twiggy Ramirez olisi ollut hauska valinta myös. Niin olisi ollut edellisellä basistikierroksella 80-luvulla Les Claypoolin valintakin aika hauska ratkaisu. Onneksi Metallicalle ja Claypoolille eivät valinneet. Ehkä Claypool olisi tehnyt enemmän pätäkkää, mutta Primus olisi jäänyt näkemättä.

Tämä dokkari tulee tekemään käsittämättömät myyntimäärät DVD:nä, koska leffajulkaisu oli hyvin rajoitettu ympäri maailmaa, pääasiassa vain taideleffa- ja indieteattereissa pyöritettiin. Älkää silti odottako, käykää tsekkaamassa.

The Donnas -kuulumisia

The Donnas on avannut saitilleen hieman blogilta vaikuttavan kysymyspalstan. Fanit voivat myös kommentoida vastauksia. Bändi on parhaillaan Los Angelesissa tekemässä uutta levyä, jonka on tarkoitus valmistua tämän vuoden aikana. Nelikolle on myös buukattu muutamia keikkoja elo-syyskuulle Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Bändihän ei ole keikkaillut sen jälkeen, kun joutui keskeyttämään Euroopan kiertueensa viime syksynä rumpali Torry Castellanon käsivaivojen takia.

Beastie Boys: To The 5 Boroughs

A-yo, alluusiotaidetta porukalle koko rahalla. Beastie Boys pisti ulos levyn, joka oli mitä luultavimmin sitä, mitä fanit halusivat. Perinteistä räpäytystä 2000-lukulaisilla soundeilla tuli levyllinen.

Minä antaisin neljä tähteä silti vain. (Sokraattinen dialogi käyntiin.)

Sok: No miksi?

Pl: No siksi kun olisin halunnut uuden version joko Paul’s Boutiquesta tai Ill Communicationista – tai niiden risteytyksen, en oldskoolimpaa Hello Nastya.

Sok: Eikö ole hyvä, että bändi tekee uutta, eikä lähde tekemään replikoita menneisyyden mestariteoksista?

Pl: Et tainnut kuunnella. Sanoin, että tämä on oldskoolimpi Hello Nasty, tämäkään ei ole siis uusi.

Sok: No, lukemattomia levyjä kritisoineena varmaankin osaat suhtautua ammattimaisen neutraalisti siihen, että Open Letter to NYC:ssä sämplätään Dead Boysin Sonic Reducerin riffiä.

Pl: Nyt kun asian otit esille, niin en missään tapauksessa. Open Letter to NYC on aivan luksusmateriaalia juuri tuon sämpläyksen takia. Sonic Reducer pieksee.

Sok: Kun uutta Paul’s Boutiqueta kaipasit, luonnollisesti sitten tuon Sonic Reducerin lisäksi joku kierrätetty juttu on sinun mielestäsi levyn paras veto, eikö?

Pl: Nyt alat poiketa sokraattisen dialogin formaatista, mutta kyllä, itse asiassa näin on. All Lifestylesin kohdassa 2:15 lähtee putoamaan joku selkeästi 70-lukulainen uuteen käyttöön otettu sämple.

Sok: Olet kyllä vähän liian ankara tuossa 2000-luvun kritiikissäsi, kyllähän 808 tällä levylläkin tikittää ja teknareilla pyöritetään.

Pl: No joo, onhan siellä sitä perinteistäkin, mutta kyllä tämä vähän liian 2000-elektro on minun makuuni. Eikä tällä levyllä yhtään 3 MC’s & One DJ:tä ole, vaikka Mixmaster Mike on edelleen remmissä.

Sok: Kertojan ääni alussa puhui alluusioista, voisitko vetää tähän yhden.

Pl: Selvä. I’m gonna pass the mic, mixmaster DJ Laatu, Juho, whatcha got ta say upon tha record?

The Hives: Walk Idiot Walk

Hetken mediahiljaisuutta pitänyt Pohjoismaiden paras bändi The Hives palasi. Uuden sinkun ja videon nimi on Walk Idiot Walk. NME:n sivuilla videon voi jo katsoa ja todeta, että Howlin’ Pelle Ahlqvist on Ruotsin Mick Jagger. Sinkku tulee tuntemattomasta syystä vasta myöhemmin.

Biisi on tavallaan varman päälle pelaamista – hyvin lähellä ollaan Hate to Say I Told You So -megahittiä. Yllättävä piirre on kuitenkin se, että on otettu askel punkista pois AC/DC:n suuntaan. Tällä biisillä se toimii. Jos koko levy on AC/DC:tä, en ole aivan varma, pidänkö siitä.

Täyspitkä Tyrannosaurus Hives tulee kesällä. The Hives tulee myös Provinssiin. Odotettavissa kritiikitöntä The Hivesin hehkutusta läpi kesän.

Suomen virallisella listalla tapahtuu

Suomen Top-40 -listalla on tällä viikolla kuusi Metallican albumia. En muista vastaavaa tapahtuneen aiemmin. Ehkä se tosiaan vaikuttaa, jos otetaan lähes kymmenesosa Helsingin väkiluvusta Stadionille, heitetään hyvä keikka ja jokaisessa puljussa on Metallica-platat tarjouksessa.

Sijalla 4. musta albumi, sijalla 7. yhtyeen paras levy Master of Puppets, sijalla 11. And Justice for All, sijalla 14. Ride the Lightning, sijalla 19. Kill ’Em All ja sijalla 28. St. Anger. Mainittakoon, että listalta puuttuvat Load ja Re-Load ovat niin hanurista verrattuna muuhun mainioon tuotantoon, että jopa bändi itse jättää ne väliin keikkasetissään lähes kokonaan.

Tilanne ohi, Lars kuosissa

Metallican rumpujen takana tänä iltana on – kuten tavallista – jälleen Lars Ulrich. Lausunnossaan (aukeaa Windows Media Playerilla) Lars ei mene yksityiskohtiin.

Sanoopa vain, että kiertäminen ja hevimetallin soittaminen vanhalla iällä oli vienyt veronsa. Lentokoneessa oli ”oudot puoli tuntia” ja piti käydä tsekkaamassa, että kaikki on OK.

Se, että peitellään, mistä on ollut kysymys, pistää vähän ihmetyttämään. Tuskin kyseessä mikään nolo sairaus voi olla (ja jos olisi, niin olisi voinut väittää ruokamyrkytykseksi tms.). Olisiko sittenkin kyseessä ollut a) alkoholia, b) humehia tai c) totaalinen välirikko ja hihojen palaminen?

Eiköhän tuo käy myöhemmin ilmi.

Lars puuttui Metallican keikalta

Metallica heitti keikan Download-festivaalilla ilman Lars Ulrichia. Rummuissa paikkasivat setin aikana mm. Slayerin Dave Lombardo, Slipknotin Joey Jordison (ks. kuva) ja Ulrichin rumputeknikko Flemming Larsen. Lähteeni mukaan Ulrich on sairaalassa tuntemattomasta syystä.

Huhut myös kertovat, että olisi ollut jonkinsorttista kinaa bändin sisällä. Tiedä sitten, mikä on totuus. Lähipäivien keikat luultavasti näyttävät, mistä on kysymys.

Kiitos linkistä Jounille.