Riemufestivaali iskee jälleen neljässä kaupungissa.
Eniten julkisuutta kerännee pöytärummutuksen SM-kisat. Muutakin valtavirrasta hieman vinksallaan olevaa mielenkiintoista ohjelmaa löytyy, kuten vanhat Roklintu-suosikit Jukka Poika ja Jenkkarekka sekä Black Audio.
Lämmittää mieltä, kun talvellakin järjestetään tällaista vähän laajamittaisempaa tapahtumaa mainstreamin ulkopuolella.
Kiitos linkkivinkistä ja muistutuksesta, Nuotio.
Eilen Docpoint-festivaaleilla esitetty Dig! oli varsin mielenkiintoinen dokumentti. Siinä seurataan vuosien ajan kahden bändin, The Dandy Warholsin ja The Brian Jonestown Massacren, etenemistä urallaan.
Bändin jäsenet tuntevat toisensa ja ovat ystäviä keskenään, mutta TBJM:n sekopäinen Anton Newcombe aiheuttaa hämminkiä sekä oman bändinsä toimintaan että bändien keskinäisiin suhteisiin. Vaikka TDW:n jäsenet eivät ole mitään esimerkkikansalaisia, he näyttävät siltä, kun heidän viereensä asetetaan heroiinia käyttävä ja oman egonsa kanssa kamppaileva Anton Newcombe. Tästä syntyy dokumentin vetovoima – mitä Anton tekee seuraavaksi?
Kun dandyjen nokkamies Courtney Taylor kirjoittaa huumeiden kanssa sekoilevalle Antonille (oikeastaan koko bändille) vihjailevan kappaleen ”Not if You Were the Last Junkie on Earth”, TBJM vastaa haasteeseen nauhoittamalla Give it back -levylle kappaleen ”Not if You Were the Last Dandy on Earth”. Dokumentissa nähdään myös, kuinka levy-yhtiön arvostuksen puutteesta kärsivä The Dandy Warhols saavuttaa odottamatonta suosiota Euroopassa teleoperaattorin valittua Bohemian Like You -kappaleen mainoskampanjaansa.
Katsomisen arvoinen dokumentti tämä oli ehdottomasti. Mars digiboksia ostamaan, sillä Yle Teema esittää pätkän maaliskuussa.
Hesarin mukaan CMX:n Janne Halmkronasta tuli Asko Kallosen seuraaja Sony BMG:n kotimaisen musiikin tuotantopäällikkönä. ”Eihän sitä loputtomiin jaksa persettä keikoilla keikuttaa”, kommentoi Halmkrona nimitystään, minkä rokkibloggaaja irrottaa asiayhteydestä antaakseen spekulaatioille lisää vauhtia.
CMX:n kysy-vastaa -palstan mukaan CMX ei ole silti vaihtamassa tallia.
Tästä seuraa melko varmasti spekulointia siitä, kauanko CMX jatkaa nykymuodossaan.
Kun Zen Cafén Auroran kentän keikka oli, kommentoin Zenkkareita eppunormaaleiksi.
DVD on suodattanut eppua pois livestä. Teknisesti asiallisesti toteutettu DVD on näpsäkkä pakkaus. Keikasta ei ole uutta sanottavaa aiempaan kommenttiini verrattuna, joten keskityn DVD:hen.
Tässä – kuten monessa muussakin keikassa – jää häiritsemään, miksi välistä on leikattu biisejä pois. Miksi Tien päällä joka päivä jäi kuulematta DVD:llä (muistaisin, että elävänä se kuultiin), kuten myös vaikkapa Antaa vituttaa? Miksi Tavallaan jokainen on surullinen kuullaan vain jälkitunnelmien bonusbiisinä, eikä osana varsinaista keikkaa? Sieltä aika liuta kappaleita oli leikattu välistä pois. Olisi nyt poisleikatut laitettu vaikka erilliseksi kokonaisuudeksi, jos flow’sta ollaan huolissaan.
Zen Cafén keskustelufoorumi valottaa hieman syytä, miksi kaikki kappaleet eivät ole nauhalla: ”Kaikkia kappaleita ei keikalta edes kuvattu. Kuvauskaluston tallennuskapasiteetti asetti omat rajoituksensa.” En ilmeisesti ymmärrä mitään kuvauksesta, koska olisi luullut, että jollain keinolla olisi kaksi tuntia kuvauskapasiteettia saatu kasaan. Helppohan se on toki minun takarivistä huudella nykyistä ammattikuvauskalustoa tuntemattomana.
DVD:llä nähdään myös Zen Cafén tekemät videot. Etenkin vanhimmat ovat hienoudestaan huolimatta hiukkasen hupaisia, kun Putro vaikuttaa niissä niin nuorelta pojalta, vaikkei siitä niin paljon aikaa olekaan kulunut.
Hieno paketti tuo levy on. Jos hyvä keikka saadaan pikseleiksi ammattimaisesti kaapattua, eihän siitä huonoa voi tullakaan.
Zen Cafélta on odotettavissa lähitulevaisuudessa uutta tavaraa. Uusi sinkkubiisi Haluan likaisen naisen (ääninäyte) tipahti pois YleXin soittolistalta, koska sanat olivat liian tuhmat. (Toisin kuin YleXillä voimasoitossa olevan Happoradion erittäin zencafemaisessa biisissä Linnusta sammakoksi, joka alkaa sanoilla ”pakko vetää vauhtia / rahas ei riitä kunnon aineisiin”.) Uusi sinkku tulee siis pian.
Jälkikirjoituksena: Kun luin tämän uutisen yhteydessä Roklinnun arkistoja, huomasin, että olin spekuloinut 2003 YUP:n ilmoittaessa tauostaan, että Martikainen saattaisi tehdä soololevyn. Hyvin uumoiltu, vaikka silloin pidin todennäköisempänä tuottamistoimintaa.
Nine inch nails on saanut With Teeth -levynsä valmiiksi. Julkaisupäivää ei ole vielä ilmoitettu. Bändin edellinen studiolevy Fragile julkaistiin vuonna 1999.
Weezer julkaisee viidennen levynsä tämän vuoden kuluessa, luultavimmin loppukeväästä tai alkukesästä. Ensimmäisen sinkun nimi on Beverly Hills ja se julkaistaan Pohjois-Amerikassa radiosoittoon 21.3.
Sunride julkaisee kolmannen albuminsa, joka on kruunattu nimellä The End Justifies The Means, People Like You Recordsin kautta 21. Maaliskuuta 2005 ja tätä noin 40 minuuttista albumia saa ostaa sekä vinyylinä että CD:nä. Albumi äänitettiin Marras-, Joulukuussa 2004 Seawolf Studioilla (kuten esim. Amorphis ja Hanoi Rocks ovat tehneet aiemmin) Helsingissä yhtyeen oman ääniteknikon kanssa. Levyllä vierailevat Mikko Kotamäki (Swallow The Sun) joka lauloi useammalle kappaleelle taustalauluja sekä Michael Monroe (Hanoi Rocks) joka soitta kappalleella One Tragedy huuliharppua.
Levyn ensimmäinen single julkaisu julkaistaan 21. Helmikuuta ja sillä kuullaan kappale Waiting For The Grace sekä b-puolena cover versio Xysman We Just Came Inside kipaleesta, jolla kunnioitetaan yhtyettä suuresti innostanutta suomalaista pioneeria.
Levyn kappalelistaus on seuraavan näköinen:
”The End Justifies The Means” CD/LP
1. Otherside
2. Colourblinded
3. Bluesong
4. The End Justifies The Means
5. Good Morning Darkness
6. Ocean
7. Waiting For The Grace
8. One Tragedy
9. Done To A Turn
”Waiting For The Grace” single:
1. Waiting For The Grace
2. We Just Came Inside (Xysma coveri)
Lisäksi Sunride on äänittänyt version Dozerin Way To Redemption -kappaleesta, joka tullaan julkaisemaan tulevalla Dozer/Sunride split 7″ kuvalevyllä jolla yhtyeet ’koveroivat’ toisiaan. Tämä julkaisu näkee päivänvalon kevään 2005 aikana julkaisijana toimiessa niin ikään People Like You Records, mutta tarkkaa päivämäärää ei vielä ole. Split julkaisun kansitaiteesta vastaa Isis/Hydra Head mies Aaron Turner.
Yhtye aikoo tukea uusia julkaisuitaan Huhtikuisella kotimaan kiertueella, sekä myöhemmällä Euroopan kiertueella, mutta niistä on parempi lukea suoraan yhtyeen kotisivuilta kun tuo hetki lähestyy.
Sunride.fi kotisivut
Levy-yhtiö People Like You Records
Vuoden kotimainen rok-tulokas meikäläisen korvaa miellyttämään on ehdottomasti Lodger. Jos liikutaan Beckin ja Eelsin välimaastossa, ollaan aina allekirjoittaneen sydäntä lähellä.
Vuoden ulkomainen tulokas on minulle outo joukko. En 2004 löytänyt yhtään ilmiömäistä uutta bändiä, mikä häkellyttää. Ehkä 2005 tuo uuden Mars Voltan tai Strokesin.
Vuoden kotimainen rok-DVD on ilman muuta YUP:n Helppoa Katseltavaa. Iso paketti hyvää. Tosin osa tavarasta on aika turhanpäiväistä täytemateriaalia. Vilahdan itsekin videolla noin kahden sekunnin ajan. Kävelen Tavastialla kameran ohi. Voi tosin olla, että se on kaksoisolentoni.
Vuoden ulkomainen rok-DVD on äänestyksessä masentavasti hävinnyt Primus: Hallucino-Genetics Live 2004. Primus on aina ollut yksi parhaista livebändeistä – ja tämä DVD dokumentoi sen loistavasti.
Vuoden rokvaris – heikosti rokkaa -hetki. Tapaus Dimebag oli tragedia.
Vuoden rok-musiikkimedia netissä (pl. roklintu) on – tästä yllätytte – mielestäni Nyt.fi. Musiikillisesti Nyt ei mene ehkä syvimmälle, mutta se tuo minusta parhaiten roklintumaista musiikkia massoille vaihtoehtona anttituiskuille ja britneyspearseille.
Vuoden rokmedia paperilla on tietenkin Rumba. Kun on riittävän hyvä, ei tarvitse valitessa edes perustella.
Vuoden kotimainen rokbiisi on – kuten äänestystulosta kommentoidessani rivien väliin kirjoitinkin – Giant Robot: Public = Shopping. Olen aina arvostanut musiikkia, jota on hankala lyödä mihinkään lokeroon. Tämä on sitä, jos jokin.
Ryhmässä vuoden ulkomainen rokbiisi lähden popin suuntaan. U2:n Vertigo oli näyttävä paluu. Vertigo puri myös niihin, jotka eivät suuremmin U2:sta pitäneet. Jos loput levystä olisi ollut samaa tasoa, U2 olisi piessyt jopa klassikkonsa Achtung Babyn.
Vuoden kotimainen roklevy -kunnia pitää jakaa kahdelle levylle. Jarkko Martikainen osoitti, että ilman YUP:täkin on tulevaisuus mahdollinen. Mierolainen yllätti positiivisesti, vaikka odotukset olivat korkealla. Magyar Posse: Kings of Time vakuutti myös. Porin Morriconeiksikin sanotut saavat oudolla reseptillä mielenkiintoisen keitoksen aikaan.
Vuoden ulkomainen roklevy on The Hivesin Tyrannosaurus Hives. Pitää hieman punastella, koska tämä on aika lailla vanhoilla näytöillä annettu titteli. On Tyrannosaurus Hives julmetun hyvä levy, mutta edeltävä Veni Vidi Vicious oli selkeästi parempi.
Mutta minkäs teet, 2004 en kuullut ilmiömäisiä maailmaa liikuttaneita levyjä. Katsotaan, miten käy 1.3.2005, kun The Mars Voltan kakkoslevy näkee päivänvalon. Vuosi näyttää myös, pitääkö Patton tasonsa – monta julkaisua odotettavissa miehen projekteilta.
Vuoden kotimainen rok-tulokas oli Wojciech. Allekirjoittaneelle musiikiltaan tuntematon bändi oli selkeästi koskettanut Roklinnun yleisöä. Siihen on tutustuttava.
Vuoden ulkomainen tulokas -tittelin nappasi yleisöäänestyksessä suurella ääniylivoimalla (59,4 % äänistä) Franz Ferdinand. Kansainvälinen rokyhteisö on kanssanne samaa mieltä.
Vuoden kotimainen rok-DVD oli harmillinen kategoria: ehdokkaita ei yksinkertaisesti ollut, koska tämän kokoiselle yleisölle ei kovin monen bändin kannata taloudellisesti tehdä DVD:tä, enkä usko, että hyväntekeväisyyttään kovin moni levy-yhtiö lähtee pistämään rahojaan likoon. Tämän kategorian vei nimiinsä odotetusti YUP:n Helppoa Katseltavaa.
Vuoden ulkomainen rok-DVD oli edeltävää helpompi kategoria, koska tarjontaakin oli enemmän. Ehkä hieman yllättäen valtikka tässä sarjassa ojennettiin Weezerin Video Capture Devicelle.
Kategorioista eniten hämmennystä nimellään aiheutti perinteinen Vuoden rokvaris – heikosti rokkaa -hetki. Rokvaris on Roklinnun karumpi pikkuveli. Tänä vuonna kuolema korjasi voiton tässä kategoriassa. 38 äänellä sekä Dimebag Darrellin murha että John Peelin luonnollinen kuolema saivat jakaa tämän kyseenalaisen kunnian.
Näppärästi pl.-lyhennettä nimessään käyttävä kategoria nimeltään Vuoden rok-musiikkimedia netissä (pl. roklintu) sai voittajakseen viime vuoden tapaan Rockmusica.netin. Yhteinen lukijakunta näyttää olevan edelleen olemassa.
Vuoden rokmedia paperilla on Roklinnun lukijoiden mukaan tänäkin vuonna Rumba. Omalla tavallaan Rumba on profiililtaan hyvin Roklinnun kaltainen. Ei undergroundia, mutta silti hieman vinksallaan mainstreamista hienoisesti sivuun.
Vuoden kotimainen rokbiisi herättää aina keskustelua, koska kaikki biisit eivät vain yksinkertaisesti voi mahtua listalle. Tänä vuonna Giant Robot: Public = Shopping vei juuri ja juuri palkinnon Mokoman nenän edestä. Ja miksipä ei, me uusmediahörhöthän tunnetusti pidämme Giant Robotista. Jos ei siitä pidä, on porttikielto Internetiin.
Vuoden ulkomainen rokbiisi oli tänä vuonna selkeä tapaus. The Killers: Somebody Told Me oli ylivoimainen, jättäen kakkoseksi U2:n Vertigon.
Vuoden kotimaisen roklevyn titteli oli tiukalla. Jarkko Martikainen Mierolainen-levyllään kiilasi rinnanmitalla ennakkosuosikki Magyar Possen ohi. Mainioita levyjä molemmat, toki.
Viimeisenä kategoriana oli vuoden ulkomainen roklevy, eli tuo Roklinnun äänestysten F1-luokka ja A-ryhmä. Franz Ferdinand vakuutti kansan ja kuin leikiten vei kategorian nimiinsä. Myös Metacriticissä Franz Ferdinand pärjäsi komeasti, vaikkakin muutama tässäkin äänestyksessä nähty ohitti siellä Franz Ferdinandit.
Kiitos äänestäneille! Odotettavissa lähitulevaisuudessa toimituksen valintoja.
Roklinnun ja monen muun rokmedian lempilapsi The Mars Volta on julkilausunut Frances The Mute -platan julkaisupäivän. Suuri Päivä on 1.3.2005.
Ensimakua kappaleesta The Widow saa The Mars Voltan E-kortista.
The Widow kuulostaa samalta kuin edellinenkin levy, ettei ilmeisesti mitään suurta suunnan muutosta ole odotettavissa.
Alkaa jo kämmenet vähän hiota tässä maaliskuun odottelussa.
Roklintu 