Onpa viime aikoina tullut hyviä levyjä kerrakseen.

Tom Tom Bullet hömelöstä nimestään huolimatta tuo turkulaistrion taas ämyreihimme soittamaan pohjoismaista toimintarokkia. Tällä kertaa on mukana enemmänkin kiemuroita kuin pelkkää suoraa junttausta. Kuullaanpa jopa banjoa ja surffihenkistä lauluakin. Soundien kirjo on laajempi kuin debyytillä (joskaan ei tämä nyt ihan mitään Mr. Bunglea vieläkään ole).

Kappalemateriaali on tasaisen vahvaa – mikä käy tavallaan puuduttavaksikin, kun huippumateriaalia ja suvantoja ei oikein ole. Toisaalta 95 bändiä sadasta olisi ikionnellinen, jos ikinä saisi yhden tasaisen vahvan kokonaisuuden tehtyä.

Koska ilmiömäinen ja ylisanoja ansainnut debyytti yllätti, tällä ei ole enää samaa iskuvaikutusta. Kuten aiempi coverlevykin, tämä on vain hyvä ja se riittää.

Ruoska pisti ulos Radium-levyn. Täytyy myöntää, että selkeästi tämä on tarkoitettu jollekin muulle kuin minulle. Levyntäysi tiukkaa Rammstein-tyyppistä riffijunttausta ja suomenkielistä matalaa laulua yhdistettynä dancesynaan ei ole aivan meikäläisen juttu.

Kunnioitusta pitää kuitenkin antaa siitä, että joku rohkeasti tekee omannäköistään juttua ennemmin kuin sitä mitä kaikki muutkin. Ehkä myöhempien aikojen Waltarille on tilausta, kun tälle radiosoittoakin on saatu.

Mike Patton kun julkaisee jotain, menen ostamaan sen, niin se vain menee.

Tällä kertaa julkaisuvuorossa oli Fantômas. Suspended Animation on kalenterimuotoon tehty levy, jossa on ”30 miniature holidays in 43 minutes” eli 30 biisiä nimiltään huhtikuun ensimmäinen – huhtikuun 30. Sama meno kuin debyytillä, jossa oli 33 sarjakuvan sivua.

Koska tämä ei aukea, tämä on pika-arvostelu:

En ymmärrä tätä vielä, tulkaa kysymään puolen vuoden päästä. Samalta kuulostaa kuin debyytti, mutta onko se hyvä? En tiedä, nostan kädet ylös jo toisen kerran Fantômasin yhteydessä. (Edellinen, Delirium Cordia ei tosin ole auennut vielä.)

Katson ymmärtäväni aika hemmetin hankalaakin musiikkia, mutta nyt täytyy antaa soihtu eteenpäin. Kertokaa te muut, onko tämä hyvä vai sekavaa harhailua.

Insult yllättää positiivisesti palaamalla. Insult oli ensitulemallaan ainoa suomalainen industriaaliviritys, josta pidin – ja itse asiassa ainoa, joka silloin 1994 sai minut levykauppaan.

Toisen tuleman soitinvalikoima on vähemmän sähköinen, jos näin voi sanoa junttakitaroista ja romumetallin paukutuksesta. Cracked EP:llä palataan vanhaan pistämällä uusiksi vuoden 1994 Mutant Puzzle -debyytin Insecticide ja Put on the Gagbit. Orgaanisempi uusintakäsittely tekee oikeutta kappaleille. Nimibiisi eroaa yllättävän vähän vanhasta materiaalista, kun soundit on päivitetty.

Nimibiisi Crackedin yhtye tarjoaa MP3-muodossa sivuillaan.

Vaikka industriaaliksi Insultia ei enää voi oikein sanoa, industriaalin ystävät varmasti löytävät Insultin kalkkeesta omansa.

Tämä lupaa hyvää toukokuussa tulevasta täyspitkästä.

Uusi 22-pistepirkko putosi käsiini.

Sekvensserimeininki on vaihdettu livesoittimiin. Lead-urkuakin kuullaan vähemmän. 22-pistepirkko on palannut juurille ja kuulostaa paremmalta kuin kertaakaan Rumble Cityn jälkeen.

”Levyllinen mukavia rallatuksia” on aika tarkka kuvaus siitä, mitä Drops & Kicksillä tapahtuu, vaikkakin vähän vähättelevä levyä kohtaan. ”Viiden tähden levyllinen hyväntuulisia biisejä” lienee oikeudenmukaisempi kuvaus tallennetusta.