Niin, se siitä heviuskottavuudestani. Kuitenkin, kalliista lipusta (12 e) huolimatta suuntasin YO-talolle katsomaan tuota tyttöbändiä. Tosin, tyttöbändinimitys ei ole kyllä oikea, sillä kyseessä on ihkaoikea bändi, jonka jäsenet nyt sattuvat olemaan naisia.

Orkesteri oli joutunut siirtämään muutamia keikkoja sairaustapauksen vuoksi. Loppuunmyydyt Tavastian keikat siirtyivät alkukesään. Tämän vuoksi keikka oli (kuulemma) ensimmäinen tauon jälkeen. Keikkapaikka oli täynnä, vielä muutamia lippuja sai ovelta saapuessani paikalle. Yo-talon tuntien, paikka siis oli tungettu täyteen. Yleisö oli varsin heterogeenistä, eikä välttämättä olisi voinut kertoa pelkästään yleisöön katsomalla, ollaanko Trio Niskalaakin keikalla vai TikTakin.

Itse soitannolliselta osalta alkaa näkyä jo vuosien kokemus (tosin minulla on vain kaksi livekokemusta TikTakista ja nekin vuoden sisään). Soitto ja laulu sujuivat hyvin ja esiintymisessä oli jonkinlaista vapautta ja rutiinia hyvässä mielessä. Kuitenkin jonkinmoista hapuilua, ilmeisesti tauosta johtuen, oli havaittavissa, mutta se oli vähäistä. Settilistassa oli etupäässä uusia viisuja, joista muutama oli ensiesityksessä. Kuitenkin uudetkin laulut olivat riittävän tuttuja, että yleisö oli mukana, varsinkin kun Petra laulatti yleisöä (liian) usein. Meininki keikalla oli villi. Yleisö pomppi, jopa niin, että tällainen vanha ja lihava hevimörkö sai siirtyä vähän kauemmaksi pahimmasta tungoksesta.

Uskomaton keikka. Siis aivan massivisen upea kokemus.
Kaikki kolme bändiä soittivat erinomaiset keikat, kaikilla näytti olevan hauskaa ja meininkin oli mitä parhain. Bändit taisivat kaikki käyttää (viimeisestä setistä en ole aivan varma) talon omaa miksaajaa, jolla varmistettiin erittäin hyvät soundit niinkin vaikeassa tilassa kuin Tavastian pääsali on.

Mutta aloitetaanpa alusta: Kun hieman ennen yhtätoista Grand Magus aloitti keikkansa, oli Tavastian sali jo selkeästi yli puolillaan porukkaa ja meno oli heti alusta lähtien hyvä. Jotenkin tuntui että suurin osa yleisöstä oli tullut katsomaan kaikkia yhtyeitä, joten lämppärin asemassakin oli ilmeisen mukava soittaa. Lämppärin soitannasta mieleen jäivät Monumentilta soitettu ”Baptised In Fire” sekä Wolf’s Returniltä ”Kingslayer”.

Itselleni illan jo etukäteen kohokohdaksi (lähinnä siksi että Cathedral on nähty muutamaankin otteeseen) muodostunut Electric Wizard valtasi lavan pitkän ja matalataajuuksisen intron aikana, josta keikkä lähti vyöryen käyntiin ”Eko Eko Azarak”. Arviolta viisitoistaminuuttisen avausbiisin aikana eturivi tuoksahti ehdottoman vihreälle ja käynnissä oli eräänlainen hidastettu moshpit, joka jo sinällään oli erittäin kummallista katsottavaa. Yhtye oli kovassa vedossa, Uusi kitaristi Liz ”13” Buckingham hoiti hommansa sekä hyvin että näytti hyvältä sitä hoitaessaan, doom metallissa kun on aivan liian vähän naisia mukana, samaten kun muutkin bändin uudemmat jäsenet.
Muita keikalla kuultuja biisejä oli ainakin ”We Live!”, ”Return Trip” joka omalla kohdallani on suurimpia suosikkeja kautta aikain. Lisäksi yhtye vetäisi ainakin ”Another Perfect Day?”:n. Vaikka setti oli lähemmäs tunnin pitkä, tuli olo että keikka loppui pahasti kesken ja menoa olisi jaksanut toisen mokoman heti perään. Olkoonkin että volyymitasot olivat huomattavan korkealla ja baarin puolella oli paljon ihmisiä tulpat korvissa katsomassa bändiä screeniltä.

Monelle Cathedral oli se bändi jota keikalle oli tultu katsomaan. Itse ehdin todistaa yhtyettä aikoinaan sekä Lepakolla (kera Orange Goblinin ja Terra Firman, mutta se on jo ihan toinen tarina) että Dynamo festivaalilla, joten odotukset eivät olleet ihan niin korkealla kuin Sähkövelhojen kanssa.
Cathedral hoiti keikan totuttuun tyyliinsä kotiin, volyymit eivät pääyhtyeenkään aikana laskeneet, joten metakkaa riitti ja sen yli piti tietenkin kokeilla laulaa.
Lee Dorrianin maneerit ovat aina jakaneet yleisön kahtia, mutta joka tapauksessa on sanottava että mies todellakin osaa ottaa yleisönsä. Riemastuttavat maneerit ja keskustelut yleisön kanssa toimivat joka kerta, sekä elastisen pomppiva liikkuminen ympäri lavaa tuovat väistämättä hymyn huulille.
Huippukohtia setissä olivat muun muossa ”Hopkins (The Witchfinder General)” sekä uutukaiselta vetäisty ”Corpsecycle”.

Loppuun vielä faktoja ”kulissien takaa”: Yhtyeet olivat erittäin mielissään suomen keikasta. Koska he saapuivat jo edellisenä päivänä, heillä oli aikaa rentoutua ja tutustua paikallisiin nähtävyyksiin (kuulemani mukaan mukana oli erittäin hyvä paikallinen opas). Normaalit hämmentämiset jäivät siis väliin, Tavastialla homma toimi täysin ja bändit olivat hyvällä tuulella.
Lisäksi keikalla oli tuplamäärä yleisöä verrattuna kiertueen aiempiin keikkoihin, joka oli myös omiaan nostamaan soittajien tunnelmaa.

Keikasta jäi käteen roppakaupalla hyvää tunnelmaa ja mieltä, kaikesta huutamisesta kipeytynyt kurkku, kipeät niskat ja sekalaisia mustelmia ympäri kroppaa, joiden synnystä minulla ei ole mitään mielikuvia.
Lisää samaa ja heti, laadukkaita doom metal keikkoja kun ei suomessa olla kovin usein totuttu näkemään. Tälläkin kertaa mukana menossa oli pari Oulusta asti saapunutta sankaria, jotka siis lensivät pääkaupunkiin nimenomaan tätä yhtä keikkaa katsomaan.

Grand Magus, Electric Wizard ja Cathedral Wikipediassa.
Kotisivut: Grand Magus, Cathedral

Kirjoitukseen liittyen:
Jussi Ahlroth arvosteli keikan, Hitaasti ja julmetun kovaa (?) @ Helsingin Sanomat