James R. Blandford: PJ Harvey – Siren rising

Englanninkielinen PJ Harvey – Siren rising käy läpi PJ Harveyn uraa sen alusta aina Uh huh herin julkaisun kynnykselle asti.

Kirjan kirjoittanut musiikkitoimittaja Blandford on kerännyt huomattavan määrän taustatietoa ja faktoja Harveyn elämästä ja levyistä. Tärkein lähde kuitenkin puuttuu. Blandford ei ole saanut kirjaa varten kommentteja itse Harveylta, joten hän on joutunut turvautumaan lainauksiin lehtiartikkeleista. Lainaukset olisivat hyvä keskustelunavaus tai lisä, mutta yksinään ne käyvät tylsiksi.

Kirja etenee kronologisesti. Alkuun kerrotaan PJ Harveysta ennen tämän musiikkiuraa. Sitten selvitetään kattavasti uran alkuvaiheet mm. Automatic Dlamini-yhtyeessä kunnes päästään omalla nimellä tehtyihin julkaisuihin. Ne käydään läpi levy levyltä yhdessä Harveyn henkilökohtaisen elämän kanssa, jälkimmäistä tosin käsitellään melko pintapuolisesti.

Ilmeisesti painoteknisistä syistä kirjan valokuvat on sijoitettu kahteen ryppääseen kirjan alku- ja loppupäähän. Mielummin kuvia olisi katsellut juuri siinä tekstin osassa, johon ne liittyvät. Kirjan lopussa on täydellinen diskografia.

Kirjassa on kattavat tiedot Harveyn urasta, mutta ilman Harveyn omakohtaista kommentointia asia käy puuduttavaksi. Yllätykset puuttuvat.

Jukka Poika ja Jenkkarekka: Apajilla

Kun tekee kaiken itse ja tekee hommat aivan omalla tavallaan, kaikesta tulee äärimmäisempää. Hyvyys ja huonous korostuu.

Jukka Poika ja Jenkkarekka osoittaa uunituoreella Apajilla-levyllä esimerkillään, mitä tarkoitan.

Ideana suomenkielinen reggae – toimii julmetun hyvin.

Konsepti itsepalvelumyymälästä verkossa, josta voi ensin imuroida biisin ja maksaa sitten jälkikäteen tilille euron, jos jaksaa – toimii julmetun hyvin.

Piiloraita keskellä levyä, joka sekoittaa loppulevyn numeroinnin – vähän käsittämättömän huono idea. (Miksi Claptonin mainio Cocaine on piiloraitana? Eikö käännökseen saatu lupaa?)

Cover Tiellä ken vaeltaa -uskontotuntikidutuskappaleesta – ei mitenkään järin toimiva idea.

Joka maataan viljelee jo kymmenennentuhannennenkerran kuulemiskerran jälkeen taas levylle: ei lainkaan hyvä idea.

Yltiöpositiivinen ja leppoisa asenne, joka lokalisoi reggaen Suomeen, se toimii. Levyn ensimmäinen puolisko, se toimii aivan järjettömän hyvin.

Kollega Rockin (Jukka Poika saattaa omata lappeen Rantalaisia sukujuuria) tarina muusikoista festarimatkoillaan bensa-asemilla – klassikkomateriaalia.

Puoliksi tämä on mahtavaa, kolmasosaksi vastenmielistä tahkoamista. Se on valtavasti enemmän kuin mitä suuri osa musiikista voi tarjota. Ainahan ne heikommat raidat voi hypätä yli ja keskittyä siihen, mikä on loistavaa.

Don Johnson Big Band livenä Lasipalatsissa

Don Johnson Big Band esiintyy tänään Helsingin Lasipalatsissa YleX:n Lasipalatsi Livessä.

DJBB:n 19.4. julkaistavan albumin ensimmäinen sinkkulohkaisu Road on jo kaupoissa. Kaunis biisi kuulostaa erittäin hiotulta. Toivottavasti albumille on kuitenkin maltettu jättää hieman räkäisempääkin soundia.

Hurriganes vs. Red Hot Chili Peppers

Nehän ovat kuin kaksi marjaa – Hurriganes: Get on & RHCP: Dani California

Morrissey livenä Kaapelitehtaalla 4.4.2006

Saavuin Kaapelitehtaan pihaan kahtakymmentä yli seitsemän. (Kiitokset Henkka Roklinnulle kuljetuksesta!)

En ollut ainoa Morrisseytä katsoman saapunut, vaan jonoa oli jo kertynyt melkoisesti. Onneksi jono eteni melko vikkelää tahtia.

Jonotusta Kaapelille

Lämmittelybändinä toiminut The Boyfriends aloitti soittonsa kahdeksalta. Ihan kelvolliselta popilta se vaikutti hallin toisesta päästä anniskelualueelta kuulosteltuna. Tässä vaiheessa jutustelu oli kuitenkin kivempaa ajanvietettä kuin keikan seuraaminen. Lämppärin osa ei ole helppo.

Illan pääesiintyjä Morrissey aloitti keikkansa joskus ysin jälkeen. Heti alkutahdeista alkaen oli selvää, että mies oli hurjassa vedossa. Laulu kantoi vähintään yhtä tyylikkäästi kuin levylläkin. Samoin taustabändinsä soitti hienosti. Keikka alkoi toiseksi uusimman levyn sinkkulohkaisulla First Of The Gang To Die. Heti illan toisena kappaleena kuultiin ensimmäinen The Smiths -vedoista, Still Ill. Illan mittaan kuultiin pari muutakin The Smiths -biisiä, (ainakin) Girlfriend In A Coma ja How Soon Is Now.

Juuri ilmestyneeltä albumiltaan ”Ringleader of the Tormentors” bändi esitti ainakin kappaleet I Will See You In Far-off Places, You Have Killed Me ja The Youngest Was The Most Loved. Itse en ole päässyt vielä kuuntelemaan uutta levyä, joten tuoreisiin kappaleisiin en vielä päässyt kertosäkeeseen mukaan, mutta hyvältä ne silti kuulostivat.

Varsinainen keikka päättyi Quarry-albumin parhaaseen kappaleeseen Irish Blood English Heart. Encorena bändi heitti yhden slovarin, jota en tunnistanut.

Morrissey

Moz selvästikin nautti esiintymisestään ja oli varsin rennon oloinen. Hänen uuden kotimaansa Italian lipun värit olivat silmiinpistävän vahvasti esillä.

Morrissey

Keikka oli todella hyvä, mutta vähän lyhyeltä se tuntui. Kyllä yksi Hand In Glove tai There Is A Light That Never Goes Out olisi joukkoon vielä mahtanut.

Tenorin pariskunta Yle livessä (TV2)

Tänään sunnuntaina tulee TV2:lta kolme varttia Jimi Tenorin livemeininkiä. Viikon päästä samaan aikaan on vuorossa Jimin vaimo Nicole Willis.

Lainaukset Ylen tv-ohjelmatiedoista:

Su 2.4.2006 22:50 Yle Live: Jimi Tenor
Lahtelainen multi-instrumentalisti esiintyi täydelle salille YleX:n järjestämällä klubilla helmikuussa. Yhden miehen show esittelee hyvässä livekunnossa olevan Jimi Tenorin tuoreeltaan Helsingin Tavastialla.

Su 9.4.2006 22:50 Yle Live: Nicole Willis & Soul Investigators
Nicole Willis Tavastialla 11-henkisen bändinsä kanssa.

Poimintoja Youtuben aavikkorockista