Tool on onnistunut yllättämään positiivisesti levynkansillaan jo AEnimasta lähtien. Nyt nokitettiin vieläkin enemmän. Levynkansissa on linssit, joiden kanssa kansissa olevat 3D-stereokuvat näyttävät samalta kuin 3D-Viewmaster-kuvat silloin lapsena.

Levy itsessään on paikoin hankalaa tavaraa. Loistava avauskaksikko Vicarious ja Jambi ovat Lateralus-kauden mutkaista Toolia parhaimmillaan.

Näiden jälkeen saadaan kaksiosainen lähes 20-minuuttinen biisi Wings For Marie (pt. 1) ja 10,000 Days (Wings, pt. 2). Kappale on pitkä ja maalaileva – ehkä mennään liiankin pitkälle maalailuissa. Toisaalta, jos kertoo omasta äidistään, joka on ollut 10000 päivää halvaantuneena ennen kuolemaansa, ei sitä kolmessa minuutissa voi käsitellä.

Kun 10 000 päivää on käsitelty, siirrytään perinteisempiin rocklyriikka-aiheisiin ja (tämän levyn mittakaavassa) suorempaan rokkiin. The Pot voisi hyvin olla A Perfect Circlen levyltä.

Kun levy pääsee keskivaiheilleen, lässähdetään pahasti. Toolin levyillä on usein ollut äänikollaaseja ja fiilistelypätkiä. Nyt keskelle levyä lyödään viisi minuuttia sitä itseään. Lipan Conjuring ja Lost Keys olisivat voineet olla yhteensä puoli minuuttia ja olisin suitsuttanut niiden puolesta. Mutta 300 sekuntia, miksi?

Runttausosastolle palataan 11 minuutin Rosetta Stoned -väännöllä. Ilo ei kestä kauan, koska Rosettaa seuraava 7-minuuttinen Intension ei lähde oikeastaan käyntiin moneen minuuttiin kunnolla.

Vielä mahtuu levylle yksi biisi, Right In Two, mutta sitten palataan taas siihen maalailuun. Viginti Tres antaa meille viisi minuuttia äänikollaasia.

Lähes kaikki biisit ovat huikeita, mutta äänikollaaseille annetaan aivan kohtuuttoman suuri osa levystä. Seuraava raita -nappulan kanssa tämä on aivan loistava levy. Ilman sitä huomio herpaantuu.

Olisikohan tämä käynyt jo joskus aiemminkin?

Yhtä kaikki, näin hienoa levynpakkausta en ole ennen nähnyt.