Musiikki-tv rokkaa

Musiikki-tv on Ylen kakkoselta tuleva musiikkiohjelma, jonka perjaitaiversion satuin vahingossa näkemään. Perjantaisin tulee siis Klassikot niminen editio, jossa näytetään Ylellä esitettyjä musiikkiin liittyviä videoita ja muita esityksiä.

Samaan ohjelmaan oli onnistuttu tunkemaan muun muossa Snoop Dogg (What’s My Name, feat. Dr. Dre), King Diamond (Sleepless Nights), Hurriganes (Live in Stockholm, 1974), Pet Shop Boys (West End Girls), ja Iron Maiden (Wrathchild) sekä 80-luvun alusta kammottavaa suomalaista poppia. Eihän tällä konseptilla voi mennä vikaan!!!

Ohjelmat ovat Ylen sivuilla katsottavissa esityshetkestä 7 päivää eteenpäin. Kehumani Musiikki-tv Klassikko (WMV) löytyy tämän linkin takaa.

Magyar Possen musiikkivideo palkittiin Oulussa

Porilaisen Magyar Possen video Whirlpool of Terror and Tension palkittiiin Oulun musiikkivideofestivaalien pääpalkinnolla. Animaatiovideon tekijöinä ovat Las Palmas Filmsin Lauri Warsta ja Jouni Karttunen.

Linkit:

Magyar Posse
Las Palmas Films
Oulun musiikkivideofestivaali
Hesarin uutinen

Panic Channel: One

Jane’s Addiction-kaksikko Dave Navarro ja Stephen Perkins työstivät Chris Chaneyn ja Steve Isaacsin kanssa uuden levyn. Koska palvon kritiikittömästi Jane’s Addictionia, kaikki uusi näiltä hepuilta on automaattisesti mielenkiintoista.

…vaan ei hyvää. Ei saatana, mitä aikuisrokkia ja steriiliä MTV-hinaamista. Ei se nyt kuraa ole, mutta siinä ei ole mitään hyvää, ellei sellaiseksi laske pieniä kaikuja Jane’s-soundista. Sama väsyneisyys, joka näkyi Jane’sin viimeisessä Strays-levyssä on tässä vielä pahempana.

Katsotaan, mitä Perry Farrell saa aikaan Satellite Partyn kanssa. Nuno Bettencourtin mukanaolo ei enteile hyvää. Eikä Porno for Pyrosin jälkeen ole Farrellinkaan tuotokset vakuuttaneet.

Circle @ Klubi, Tampere, 5.9.2006

Pitkään odotettu Circlen kotimainen keikka toteutui vihdoin, Tampereella. Keikka alkoi tiistai-iltana yhdeksän aikoihin, kun viisi verryttelyasuihin pukeutunutta reipasta miestä hölkkäsi estradille.

Biisilista oli hyvin samantyyppinen kuin Google Videosta löytyvällä SXSW-keikallakin. Keikka alkoi mielivaltaisella vapaa-rummutus -numerolla, josta siirryttiin biisiin, joka perustuu kolmeen alenevaan sointuun ja krautrockmaiseen rytmiin. Setin ainoa julkaistu kappale oli Tulikoira-levyn neliminuuttinen Tulilintu.

Circle

Jo perinteeksi muodostuneet Circle-rituaalit olivat osa tätäkin showta. Lehtisalo ”lävisti” Rätön bassollaan uhrimenoissa, Rättö kävi marakasseillaan siunaamassa kaikki bändin jäsenet. Omaan huumorintajuuni nämä rituaalit toimivat varsin hyvin. Väkisinkin alkoi hymyilyttää leveästi. Lehtisalon bassosta meni yksi kieli poikki kesken keikan, mutta eipä se menoa haitannut. Kolmella kielellä pärjää aivan mainiosti.

Viimeisenä silauksena varsin hurmoshenkiselle showlle kuultiin doom-tyylinen hidas hevistely, joka oli SXSW-keikankin päätösnumero. Tämä mahtipontinen hidastelu toimi täydellisenä lopetuksena. Keikka oli kokonaisuudessaan taattua Circle-laatua. Shown jälkeen oli hurmioitunut fiilis: on ne saakeli mestareita!

Leppänen sanoi keikan jälkeen levymyyntipöydän ääressä, että tulevalla Miljard-tuplalla ei ole mitään tällä keikalla kuultuja biisejä, vaan se levy on puhdasta ambienttia. Tämän keikan biisejäkin on tosin jo äänitelty ja ne päätynevät levylle jossain vaiheessa.

Jouduin kiirehtimään junaan ennen illan ulkomaisen esiintyjän Sunburned Hand Of The Manin keikkaa, joten se jäi nyt näkemättä. Eipä se haittaa, koska Circlen keikkaa varten minä Tampereelle saavuin.

Circle
Circle. Vasemmalta oikealle: Janne Westerlund, kitara; Janne Tuomi, perkussiot; Mika Rättö, koskettimet ja laulu; Tomi Leppänen, rummut; Jussi Lehtisalo, basso ja laulu.