Rok-Video: Mastodon – Colony of Birchmen

Atlantalainen Mastodon julkaisi tänä vuonna kolmannen albuminsa, nimeltään Blood Mountain. Hauskan progeilevaa kamaa on heidän hevimetallinsa. En laittaisi yhtään vastaan, jos tulisivat esiintymään jollekin ensi kesän kotimaiselle festarille.

Colony of Birchmen -biisissä vierailee taustalaulajana Josh Homme, mutta häntä ei näy tässä musiikkivideossa. Oma suosikkikohtani biisissä on 1:47 alkava ”gone away” -hetki. Tai no, onhan tuo koko biisi melkoisen hyvä.

Youtubesta löytyy kymmenen osaa Making of Blood Mountain -videopäiväkirjoja studiosta. Suosikkini on osa 4, jossa rumpali Brann Dailor pistelee varsin mehukkaita rytmejä ilmoille. Dailor on Dave Grohlin mielestä maailman paras rumpali, mikä ei ole aivan vähäinen kunnianosoitus, kun tietää Grohlin omat meriitit.
Jatka lukemista ”Rok-Video: Mastodon – Colony of Birchmen”

Steen1 eduskuntavaaleihin

Steen1 lähtee eduskuntavaaleihin ehdokkaaksi SKP:n listoilta.

Ainakin enemmän sanottavaa tuntuu olevan kuin ehdokas Pikku G:llä. Silti erikoinen muuvi on todeta: ”Vaikka olenkin ehdokkaana SKP:n listalla, olen kuitenkin sitoutumaton ja haluton tunnustautumaan kommunistiksi. ” Eikö SKP:n lista ole vähän hankala paikka sellaiselle, joka ei halua tunnustautua kommunistiksi?

Surftones: The Ministry of Ultra Cosmos

Käsiini päätyi muutaman hassun sattuman kautta suomalaisen Surftonesin The Ministry of Ultra Cosmos -levy.

Koska tuntemattomasta syystä meikäläisellä on aina ollut pehmeä kohta sydämessä surf-musiikille (pl. surfballadit, jotka ovat kauheaa kuraa), odotin auraalisia nautintoja, jotka muistuttaisivat aalloista, kesästä ja huolettomasta elämästä.

Perkele, tämähän on 70-luvun diskohenkistä niukasti funkahtavaa instrumentaalitanssimusiikkia. Toisaalta, se on hyvin tehtyä sellaista ja varmasti käyttömusiikkina tulee pyörimään soittimessani silloin, kun haluan pois sieltä, missä olen.

Mutta hei, älkää huijatko minua. Varoitusteksti olisi ollut paikallaan. ”Tuote ei sisällä surfia.”

Iron Maiden Helsingin Areenalla 15.11.

Iron Maiden tarjosi keskiviikkona kuulijoilleen täyden annoksen tuoreinta soundiaan. Uusi A Matter Of Life And Death -levy soitettiin kokonaisuudessaan alusta loppuun. Päätös, joka varmasti jakoi mielipiteitä.

Jo etukäteen saattoi arvata, että keikka lähtisi liikkeelle uuden levyn avausraidalla Different World, joka on levyn pirtein ja samalla lyhin kappale. Se antoi keikalle lähtölaukauksen josta riitti virtaa jotakuinkin levyn puoliväliin asti. Tässä vaiheessa Bruce Dickinson tervehti yleisöä ja kertoi bändin aikomuksesta soittaa koko uusi levy.

A Matter Of Life And Death on rankka ja edeltäjäänsä progressiivisempi teos, jonka kuunteleminen yhdellä kertaa vaatii keskittymistä. Pitkät kappaleet veivät mehut monesta kuulijasta keikallakin. Yleisön reaktiot olivat kuin yö ja päivä kun setti viimein siirtyi uutukaisen The Legacy-kappaleesta Fear Of The Dark -liveklassikkoon.

Bändin soitto on aina ollut tarkkaa eikä siinä ollut huomauttamista tälläkään kertaa. Ainoa pieni huolenaihe oli Bruce Dickinsonin äänen loppuminen The Legacy -kappaleessa, jossa korkeimmat äänet jäivät usein laulamatta. Muuten Dickinson hoiti tonttinsa mallikkaasti. Lavasteet olivat tuttuun tapaan massiiviset ja Eddie piipahti paikalla jättimäisen tankkinsa kanssa.
Jatka lukemista ”Iron Maiden Helsingin Areenalla 15.11.”

”Just repositories for stolen music”

Billboardin mukaan Universalin toimitusjohtaja oli hellästi sitä mieltä, että meikäläisen CD-kokoelma on ostettu ihan vain piruuttaan, enkä suinkaan halua kuunnella sitä kannettavilla soittimilla.

[Universal Music Group] refused to license its music to the Zune unless it could receive a percentage of each device sold, in addition to standard music licensing fees for downloads and subscriptions. ”These devices are just repositories for stolen music, and they all know it,” UMG chairman/CEO Doug Morris says. ”So it’s time to get paid for it.”

Tätä ei kannata ottaa kuitenkaan Zunen puolustuspuheena, iPodini on lähellä sydäntäni.

Rok-Video: Queens Of The Stone Age: Hangin’ Tree (acoustic live)

Alunperin Desert Sessions 7&8:lla julkaistu, myöhemmin QOTSA:n Songs For The Deafille päätynyt Hangin’ Tree esitetään tässä livetilanteessa akustisena, varsin maukkaana versiona. Kokoonpano on (vasemmalta oikealle) Nick Oliveri (basso), Mark Lanegan (laulu), Josh Homme (kitara ja laulu) ja Troy Van Leeuwen (kitara).

En voi olla liikaa ylistämättä Laneganin ääntä. Siitä kuulee, että maailmaa on nähty, aavikon pölyä hengitetty ja tuhansia viskilasillisia kumottu. Lanegan on yksi ehdottomista suosikkilaulajistani.

”Round the hangin’ tree
Swaying in the breeze
In the summer sun
As we two are one
Swaying…”

Jatka lukemista ”Rok-Video: Queens Of The Stone Age: Hangin’ Tree (acoustic live)”

Circle ja Pharaoh Overlord Roadburn 2007:een

Ensi vuoden huhtikuussa Hollannin Tilburgissa järjestettävä kahdestoista Roadburn-festivaali saa suomalaista väriä ohjelmistoonsa, kun tapahtumassa esiintyy peräti kaksi Pori-scenen yhtyettä. Perjantaina 20.4. festareilla esiintyy Pharaoh Ov How Do U Knoe Your Ex Wants U Back erlord ja lauantaina 21.4. esiintymisvuorossa on Circle. Tapahtuman muihin esiintyjiin kuuluu mm. The Melvins, Blue Cheer, Guru Guru, Sun Dial, Neurosis ja Acid King.

How Do U Knoe Your Ex Wants U Back

Iron Maiden Hakametsän jäähallissa

Parissa tunnissa loppuunmyyty Suomen vanhin jäähalli (minkä Dickinson myös muisti yleisönhuudatuspuheessaan) keräsi varsin laajan ikäjakauman omaavan yleisön sisälleen. Isät ja pojat olivat lähteneet katsomaan kuinka sedät jaksavat heilua.

Keikan avasi Trivium, joka soitti thrashinsa ihan hyvin. Soitto oli teknisesti taidokasta ja nopeaa. Vaikka orkesteri oli hankalassa tilanteessa lämmitellessään hieman eri tyyllistä metallia soittavaa pääesiintyjää, onnistui se ottamaan yleisönsä ja viimeisten kappaleiden aikana alkoi lattialle muotoutua pyörivä pitti. Tosin vasta laulajan pyytelyiden jälkeen. Kaiken kaikkiaan Trivium oli positiivinen kokemus yleensä hieman heikompien lämppärien joukossa, mitä isojen keikkojen alussa on tullut havaittua.
Jatka lukemista ”Iron Maiden Hakametsän jäähallissa”

Kaikkien aikojen huonoin iskelmä

Koshtapuoliin varmaan käynnistellään Roklinnun vuosiäänestystä, joten on hyvä lämmitellä ja valita huonoin iskelmä kappale. Ja niitähän riittää, pelottavaa oli oikeastaan huomata kuinka monta noista huonoista oikeastaan tunnistinkaan.
Ikävästi nyt soi päässä ”no justiinsa juu ja jetsullee…”, joka on ilmeisesti Eino Valtasen vuonna 1978 esittämä mestariteos. Kammottavaa.

Kaikkien aikojen huonoin iskelmä -äänestys

Jäämme innolla odottamaan kuka tuon voittaa. Tai siis häviää.