nine inch nails Helsingin Jäähallissa

NINin poijaat päättivät kiertueensa Helsingin jäähallille. NIN on yksi niistä bändeistä, joista puhuessa täytyy pinnistellä, että pysyisin edes etäisesti arvostelukykyisenä. Pinnistelen.

Suahtana, että oli hyvä, aivan kuten toissavuoden Provinssissakin. Tällä kertaa bändi ei ollut levykiertueella, vaan pikemminkin Greatest Hits -tyylisellä rundilla ja antamassa pientä teaseria tulevasta levystä. Koska With Teeth ei ole NINin tuotannon parhaasta päästä, vaikka tiukkaa kamaa sekin on, mieluummin kuulee keikan, joka keskittyy Broken / Downward Spiral -aikakauteen.

With Teethin sinkkubiisit Only ja The Hand That Feeds osoittivat kyllä heikkoudellaan tehokkaasti sen, kuinka hyvää vääntöä Broken/Downward Spiral-aikakausi ja uudelta levyltä poimitut Survivalism ja This Is The Beginning ovat.

Kaikkein yllättävin keikkaveto oli Eraser, jonka ei mitenkään uskoisi toimivan livenä – mutta jumaliste, sehän oli keikan huippukohtia, kun mättösessioiden jälkeen hiljennyttiin hetkeksi introon ja lopuksi puhjettiin korviasärkevään säröiseen ”erase me” -finaaliin.

Reznor oli selkeästi lukenut Roklinnun kritiikin live-DVD:stä, kun oli päähenkilöönkin tullut ihan uutta virtaa sitten DVD-keikan. Live-DVD:n nähneenä hieman häiritsi se, että kaikki keikan kaaos vaikutti olleen täysin suunniteltua. Samassa asennossa kuin DVD:llä makaillaan Head Like a Holen aikana kitaravahvarin päällä, samalla sekunnilla dyykataan yleisöön, kitara hajotetaan samalla koreografialla… Onhan tuo tyylikästä ja hallittua, muttei välttämättä vaarallista.

Keikalta pois kävellessä kuuli yllättävän monesta suunnasta kehuja valaistuksesta ja kivasta oivalluksesta bändin yläpuolella roikkuneista lampuista. Vaikka valaistus oli melko pienieleinen, selkeästi siinä oli suunnittelua ja ajatusta mukana. Harvoin kuulee kehuja keikkojen valaistuksesta. Nyt sillä oli paikkansa.

Kauko Röyhkä: Lou Reed ja Velvet Underground

Kirjakaupasta hihaan tarttui Liken Mahtava Toteemi -sarjan ensimmäinen kirja. Kustantajan copywriterin sanoin ”Mahtava Toteemi on sarja, jossa kotimaiset musiikkivaikuttajat kertovat esikuvistaan ja paljastavat samalla jotain itsestään.” Jos kirjasarjan nimi on tuo, kustantaja on Like ja konsepti on tuo, on aivan kuolemanvarmaa, että sarjassa ennemmin tai myöhemmin ilmestyy Jarkko Martikaisen Tuomari Nurmio -kirja. (Luitte sen Roklinnusta ensimmäisenä.)

Koska Röyhkän kirja kertoo Reedistä ja Velvet Undergroundista sekä siitä, miten nämä vaikuttivat Röyhkään, oletin, että mielenkiintoista olisi se, mitä Velvet Undergroundille tapahtui ja kirjailijan egotrippailut olisivat tylsempiä. Olin väärässä.

Vaikka Röyhkä kertoo sinänsä puoleensavetävästi Reedin vaiheista, lukijalle tulee väkisinkin wikipediaaninen olo siitä, että lukee tarinoita, joiden kirjoittaja on kuullut ne kaverinkaverilta. Sen sijaan yllätyin todella positiivisesti siitä, että oli kaikkein mielenkiintoisinta lukea, miten Reed ja Reedin levyt vaikuttivat Röyhkään. Kun tarina kulkee kahdella tasolla, oululaisen runopojan ja newyorkilaisen pirinistin rinnastukset ovat herkullisinta, mitä sarja tarjoaa.

Kun Röyhkä alkuaikoinaan muutaman VU-coverin vetäisi, alkaa rokkibloggari miettiä, voisiko myöhempien aikojen Röyhkä tuoda suuremmalle yleisölle jonkun Reedin korkean profiilin biisin? Kestäisikö polveileva Heroin tai popahtava Satellite of Love suomennoksen?

Mr. Peter Hayden (ja vähän Galactickakin)

Mieleni on tehnyt kirjoittaa bändistä jo useamman kerran aikasemminkin, mutta aina on jäänyt syystä tai toisesta. Nyt kuitenkin luin Chambersin sivuilla olevaa arvostelua Mr. Peter Haydenin ja Galactickan The True Necrovision -yhteiskiertueesta, jossa oli sen verran iskevää kuvausta livemenosta että piti ainakin se saada linkitettyä.

Molempien bändien mainiota haahuilua voi suositella hyvillä mielin, ehdottomasti laadukasta maalailevaa raskasta rock musiikkia. Ja vielä kotimaisia molemmat!

The True Necrovision -tour keikkaraportti @ Chambers Magazine

Mr. Peter Hayden @ Meteli.net, Mikseri.net, MySpace, Arvostelut.net
Galacticka @ Meteli.net, Desibeli.net, MySpace, Arvostelut.net

Hooray for EMI!

EMI alkaa myydä musiikkiaan iTunesissa ilman kopiosuojausta – ja vieläpä entistä parempilaatuisena.

Eikä tässä vielä kaikki! EMI myy koko katalogiaan siellä. Entä ne, jotka ovat ostaneet jo DRM-skeidaversiot? …no ne voi upgreidata pelkällä DRM-version ja kunnollisen version hinnanerotuksella korkealaatuisiksi AAC-fileiksi.

Olen aivan häkellyksissä kaikesta siitä maalaisjärjestä ja kohtuullisuudesta, joka tähän liittyy. Jos maalaisjärki ja kohtuuullisuus häkellyttää, se kertoo jotain tuosta bisneksestä ja meikäläisen odotuksista.

Tässä voisi todeta jotain ilmiselvää siitä, että maksaville asiakkaille ilkeily ei ole yleensä paras mahdollinen markkinointitaktiikka, mutta ei nyt hierota suolaa muiden levy-yhtiöiden haavoihin.

Vaikka keräilijäluonteena tykkään levynkansista, nyt saattaisin jo ostaa jotain iTunesista muoviversion sijaan.