Hinta ei ole este

Radioheadin uutta ilmaiseksikin jaeltavaa albumia on Forbesin mukaan waretettu enemmän kuin ostettu (ilmaiseksi) laillisesti.

Ilmeisesti monet ovat tottuneet hankkimaan kamansa yhdestä kanavasta ja kokevat nimen ja email-osoitteen antamisen liian hankalaksi suhteessa siihen, että löisivät vielä yhden imutuksen lisää Bittorrent-klienttiinsä.

Arkaaista jakelua

Kiikkustuolissa kerron 2050-luvun lapsille, että silloin kun minä olin kolmekymppinen, leffat jaeltiin sillä tavalla, että painettiin jossain kaukana poissa muovisia levyjä ja niitä läheteltiin ympäriinsä, ja haluamansa leffan näki vasta monta päivää sen jälkeen, kun sen oli tilannut.

Luultavasti lapset nauravat minulle ja ihmettelevät, miksi ihmeessä niin tehdään, olihan kaikki tarvittava teknologia jo olemassa, Internetit about joka kodissa ja niin edelleen. Luulisi, että olisi kallista lähetellä muovinpaloja ympäriinsä ja makuuttaa niitä varastoissa.

Miksei elokuvia myydä siinä samassa muodossa kuin niitä piratisoidaankin? Kysyntää ainakin näyttäisi olevan. Musiikin puolella siirtyminen kopiosuojaamattomaan kauppaan on jo tapahtunut, kun huomattiin, että kopiosuojaukset vain vähentävät asiakkaiden maksuhalukkuutta, eivätkä ne vaikuta mitenkään laittomaan verkkolevitykseen. Sinänsä hassua olikin myydä kivijalkakaupassa suojaamatonta kamaa ja samaan aikaan todeta, ettei verkossa mitenkään missään tapauksessa voisi myydä suojaamatonta musiikkia.

Kun musiikkijakelussa pitkään taisteltiin tuulimyllyjä vastaan, opetettiin samalla asiakkaille, että laiton vaihtoehto on toimivampi ja helpompi kuin laillinen vaihtoehto. Nyt kun lopulta on alettu myydä musiikkia siinä muodossa kuin käyttäjät haluavat, on ehditty jo paljon porukkaa opettaa laittomaan vaihtoehtoon.

Miksi ihmeessä elokuvajakelijat nyt ampuvat omaan jalkaansa ja eivät halua myydä elokuvia esim. DivX- tai H.264-muodoissa? Rapakon tuolla puolen sentään iTunesista saa muutamien studioiden elokuvia iTunes- ja iPod-yhteensopivana ja Amazonista jossain muodossa, jota ei saa vahingossakaan poltettua DVD:lle ja joka tarvitsee jonkun spesiaalisoftan.

Antakaa tarjolle pinkka leffoja kympin per laaki jossain korkealaatuisessa muodossa, jonka voi polttaa myös DVD:lle halutessaan, niin alan ostaa. Olen jo kyllästynyt juoksemaan videovuokraamoon ja takaisin.

Teknologia on valmiina. Kysyntä on valmiina. Missä ovat leffat?

Artikkeli postattu myös Loistavaan.

Radioheadin taktiikka saattaa olla toimiva

Radioheadin uuden levyn tuotot kiinnostavat meikäläisen lisäksi myös levy-yhtiöitä.

Yhdessä lähteessä oli väitetty keskimääräiseksi hinnaksi 4,8 puntaa.

Sikäli mikäli markkinointitutkimusta ymmärrän, tuohon kyselyyn vastanneet eivät edusta edustavaa otosta. Tosin silti uskon, että Radiohead tekee tällä tempulla vähän hitonperkuleesti rahaa, vain siksi, että he ovat Radiohead ja heillä on Radioheadin suosio.

Radiohead: In Rainbows

Nyt se on ulkona, siihen hintaan kuin haluat – tai ilmaiseksi. Radiohead näyttää samaa meininkiä maailman mittakaavassa kuin kotimaassa Jukka-Pojalla itsepalvelumyymälässä.

Pikaisella keskustelupalstaselaamisella vaikuttaa siltä, että yllättävän moni on maksanut levystä ja vielä useampi pitää siitä.

Kolmen kuuntelun perusteella vaikuttaa siltä, että se on parasta Radioheadia sitten Kid A:n.

Silti uskon, että musiikki jää tässä julkaisussa taustalle, oli se kuinka hyvää vaan. Näin iso bändi ei ole tehnyt tällaista muuvia aiemmin. Radioheadilla oli varaa ottaa riski ja näyttää, että perinteinen levyjulkaisuformaatti ei ole se ainoa oikea. Tätä taustaa vasten eivät kuulosta yhtään utopistisilta nine inch nailsin Trent Reznorin puheet siitä, että seuraavan levyn voisi julkaista downloadina suoraan bändiltä faneille viiden taalan hintaan.

Loistavassa New York Timesin Freakonomics-blogissa (Freakonomics on myös loistava kirja, suosittelen) käsitellään levyteollisuutta pitemminkin Radioheadin tempun tiimoilta.

Veikkaan, että seuraava Radioheadin kiertue on niin loppuunmyyty, ettei ole tosikaan.

Huono uutisointi johti näpäytykseen

Iltasanomat ei nauti kovinkaan korkeaa arvostusta tässä päässä monitoria, kuten ei toinenkaan kilpaileva iltapäivälehti, joten en ole sinänsä yllättynyt että Julkisen sanan neuvosto näpäyttää tuon tuostakin. Relevantiksi asian tekee tällä kertaa se, että asia koskeen uutisointia Rammsteinin laulajan Till Lindemannin, väitettyä bändistä lähtemisestä, sen uutisointia ja virheellisen uutisoinnin korjaamista.

Eli julkaistu nettihuhut totena ja kun sitten ripulit on pöksyssä, se on yritetty lakaista maton alle poistamalla uutinen verkosta.

Ilta-Sanomat sai huomautuksen JSN:ltä @ HS.fi

Welmu haettu konkurssiin

En ole nähnyt musiikialan foorumeilla kirjoituksia tästä aiheesta vielä. Kotimaakuntani uutisia selatessani huomasin, että verottaja hakee Vaasan elävän musiikin yhdistystä konkurssiin maksamattomista veroveloista. Vaasa.net-foorumilla siteerattu Pohjalainen-lehti kertoo myös Club 25:n maksamattomista vuokrista. Yle X3M:n uutinen raportoi erinäisistä kirjanpitoepäselvyyksistä.

Welmun nettisivuilla asiaa ei näemmä kommentoida.

Ikävä homma. Tsemppiä kuitenkin Vaasaan!

Linkit:
Vasabladet: Welmu begärs i konkurs
Yle X3M: Welmus pengar spårlöst försvunna
Vaasa.net -keskustelufoorumi: Konkurssi