Mars Volta on antanut maistiaisia tulevasta Bedlam in Goliath -levystä.
Jos näitä näytteitä on uskominen, Amputechturen epäviremelodioista ja Frances the Muten loputtomista ambienttiväliosista on päästy eroon ja keskitytään olennaiseen.
Webisode 1
Webisode 2
Webisode 3
Webisode 4
Jo entisestään korkeat odotukset nousivat jälleen kerran.
Englantilainen progerockia ja -metallia soittava Porcupine Tree esiintyi edukseen toisella Suomen keikallaan. Parituntinen setti sisälsi otteita niin uran alkuajoilta kuin uusimmalta Fear of a Blank Planet -albumilta. Keikan alkupuolella kuultiin mm. The Sound of Muzak ja Lazarus, joiden jälkeen keskityttiin uuden albumin 17-minuuttiseen Anesthetize-kappaleeseen. Pitkä kappale toimi livenä hyvin ja intensiteetti säilyi koko sen keston ajan.
Jatka lukemista ”Porcupine Tree Helsingin Jäähallissa 15.12.”
YouTuben suuri hienous on siinä, että sieltä löytyy kaikenlaista vanhaa ja kummallista, jota ei ole aiemmin näillä leveysasteilla nähty tai on nähty joskus ja sitten unohdettu ikiajoiksi.
Tämänkertainen löytö on David Bowien klassikkobiisin The Man Who Sold The World ensimmäinen live-esitys Saturday Night Live -ohjelmassa vuonna 1979. Erikoisen esityksestä tekee se, että siinä on mukana nuore(hko)na kuollut aliarvostettu nero ja saksalainen outolintu Klaus Nomi, joka toimi paitsi taustalaulajana yhdessä Joey Ariaksen kanssa, myös Bowien henkilökohtaisena stylistinä (niinkuin kuvasta näkyy).
Jatka lukemista ”Rok-video: David Bowie feat. Klaus Nomi: The Man Who Sold The World”
Näemmä Ameriikan levymogulien mielestä on kohtuullista, että esimerkiksi meikäläisen satojen ostettujen CD:itten musiikkikirjastoa ei saisi siirtää iPodiin tai muuhun vastaavaan kannettavaan musiikkisoittimeen.
Suomalaisen lain mukaan tämä on onneksi ok, ja tämän takia Suomessa on kasettimaksu.
Siltä varalta, että muutan johonkin maahan, tai käyn soittimen kanssa jossain maassa, jossa tuo ei ole laillista, ilmoitankin tässä, että ostin ihan jokaisen noista CD:llä ostamistani sadoista levyistä verkosta ei-muovisena versiona tuplana, että voisin panna ne soittimeeni, eikä tämä kuulosta minusta mitenkään kohtuuttomalta tai absurdilta.
…on norjalaisen bändin nimi. Kyseessä on sen verran hieno yhtye, että sen musiikkia pitää suositella lämpimästi kaikille, jotka yhtään hyvän päälle ymmärtävät. Yhtyeestä ei ole vielä edes Wikipedia-sivua, eli jonkinmoisesta tarkasti vaalitusta sisäpiirin salaisuudesta on kyse.
Bändin musiikki on progressiivista rockia, jossa on folk- ja balkanvaikutteita. Rytmivaihdoksia löytyy joka lähtöön ja meininki on hypnoottisen mukaansatempaavaa. Kuulemma ovat kova livebändi ja olenkin menossa tammikuun lopussa katsomaan näitä täällä Kristiansandissa.
Kuunnelkaa tuosta vaikka biisi Half & Half. Tai menkää niiden Myspaceen kuuntelemaan lisää.
Joku vireä taho voisi roudata nämä Suomeen soittamaan? Kesällä, että minäkin pääsen mukaan? Provinssiin? Jonnekin? Häh?
Olishan se ollut ollut hienoa, jos olisi eilen voinut olla Lontoossa kokemassa Led Zeppelinin uudelleentulemista. Kyllä mulla kylmät väreet menivät ihan tästä pienestä pätkästäkin.
Jatka lukemista ”Rok-video: Led Zeppelin: Black Dog [Live 10.12.2007]”
Myöntäkää vaan, teissäkin jokaisessa on ainakin hitunen tätä: Diesel Sweeties
Miksi muuten lukisitte rok-blogeja?
Roklintu 