Scarlett Johanssonin esikoislevy ilmestynyt

Scarlett Johansson (juu, se näyttelijä) on julkaissut ensimmäisen pitkäsoittonsa Anywhere I Lay My Head. Levy koostuu enimmäkseen Tom Waits -covereista.

YouTubesta löytyy maistiaisia:

Täytyy kyllä sanoa, että pitkän linjan Tom Waits -fanina en oikein osaa suhtautua tähän levyyn. Kuuntelin biiseistä löytyvät näytepätkät iTunesista ja niiden ja videon perusteella levyn jujuna ilmeisesti ovat ei-ihan itsestäänselvät biisivalinnat, Waitsiin verrattuna massiivinen tuotantomeininki ja parin biisin taustalla muriseva David Bowie. Videobiisi Falling Down tuo mieleeni sekä Sigur Rósin että Sinead O'Connorin, muttei yllä kummankaan tasolle.

Ainakin tuolla videobiisillä Johanssonin ääni tuntuu hukkuvan yhdeksi instrumentiksi muiden sekaan eikä fiilistä löydy ollenkaan yhtä paljon kuin alkuperäiseltä artistilta. Tai sitten en vain uskalla heittäytyä, enkä osaa olla vertailematta Johanssonia ja Waitsia toisiinsa. Olisi muuten kiinnostavaa tietää, miksi Johansson päätyi levyttämään juuri Tom Waitsin biisejä.

Taidan tässä vaiheessa tyytyä siteeraamaan Sammakon viime sysynä julkaisemasta Tom Waits -tekstikokoelmaopuksesta Takapihan taikuri löytyvää Elvis Costellon lausahdusta: “En usko, että jollakulla ei muka ole ääntä. He eivät vain ole vielä löytäneet sitä.”

Lisäys: levyn biisejä löytyy tietenkin myös MySpacesta.

Anton Corbijn -retrospektiivi Tennispalatsissa

Taidemuseo Tennispalatsissa Helsingissä aukeaa huomenna keskiviikkona 21.5.2008 legendaarisen hollantilaisen rokkivalokuvaajan ja musiikkivideo-ohjaajan Anton Corbijnin retrospektiivinen näyttely, jossa esitellään miehen neljä keskeistä valokuvasarjaa vuosilta 1976-2002. Corbijn on uransa aikana kuvannut mm. Depeche Modea ja U2:ta (ja muutamaa sataa muuta).

Elokuvateatteri Tennispalatsi juhlistaa näyttelyn aukeamista tuomalla takaisin ohjelmistoon Corbijnin Joy Division -nokkamies Ian Curtisista kertovan, upean, tyylikkään ja itkettävän esikoisleffan Control. Tennarin ohjelmistosta löytyy myös pari spesiaalinäytöstä Grant Geen Joy Division -dokkarista.

Näyttely on avoinna 21.5. – 31.8.2008.

Taidemuseo Tennispalatsin nettisivuilta löytyy lisää infoa näyttelystä ja leffoista.

Rok-video: Justice – Stress

Nuorisojengi kulkee ympäri kaupunkia. He hakkaavat kaikki vastaantulijat, rikkovat kaiken mikä menee rikki, varastavat mitä on varastettavissa. Lopuksi kun varastettu auto on pistetty palamaan, hakataan vielä kameramies ja jätetään hänet maahan makaamaan.

Enpä muista milloin olen viimeksi nähnyt yhtä häiritsevän musiikkivideon. Biisi sinänsä on tosi jees.

Lisäys: Guardianissa on melko kattava analyysi tästä videosta.

Mark Laneganista tulee isona Tom Waits

Tai ainakin Leonard Cohen. Olen uskonut jo pitkään niin, ja sain vahvistusta uskolleni vastikään julkaistusta levystä Sunday at Devil Dirt, joka on miehen toinen levy yhteistyössä Isobel Campbellin (ex-Belle&Sebastian) kanssa.

Lanegan on muuten ärsyttävän tuottelias kaveri – uutta levyä pukkaa taas, kun juuri olin päässyt hehkuttamasta maaliskuussa ilmestynyttä The Gutter Twins -levy Saturnaliaa. Sunday at Devil Dirt ei rokkaa ihan samalla tavalla, se on aika paljon pehmeämpää kamaa, mutta kyllä sitäkin ihan mielikseen kuuntelee. Ja Laneganin ääni, joka muuten tällä levyllä on karheampi ja matalampi kuin koskaan (ja erityisesti biisissä The Raven), kelpaa tietenkin aina.

Edellisellä, vuonna 2006 ilmestyneellä levyllään Ballad of the Broken Sea Campbell ja Lanegan jakoivat laulunuotit aika tasan kahtia, mutta tällä uudemmalla Campbell ohuine äänineen on siirtynyt enimmäkseen huokailemaan taka-alalle ja jättää Laneganin kähinälle enemmän tilaa. Hyvä valinta, toimii paremmin noin (ja tuo tosiaan mieleen Leonard Cohenin taustalaulajanaisineen).

iTunes näyttää luokittelevan levyn folkiksi, ja sitä se oikeastaan onkin. Mukana on muutama juurevalla blues-kaavalla eteenpäin rullaava biisi (tsekkaa erityisesti biisi Back Burner) ja pari hiukan Tom Waits -henkisesti epävireistä kantrirallatusta. Sopii erinomaisesti rauhoittumiseen sen jälkeen, kun on fanittanut itsensä läkähdyksiin Laneganin muuta tuotantoa kuunnellen.