Luin kauhukseni tänä aamuna, että Wiredin Listening Post -blogi lopettaa. Kirjoittajat jatkavat kirjoittamista Underwire-kulttuuriblogissa ja Epicenter -businessblogissa.
Harmillista, nyt poikkeuksellisen hyvät musiikkikirjoitukset ovat Harry Potter -vaahtoamisten välissä. Toivottavasti sieltä saa filtteröityä tulevaisuudessa jotenkin musiikkiaiheiset kirjoitukset.
CMX kävi vääntämässä Yleisradiossa keikan, joka vastapainoksi hiljattaiselle kokoelmalevylle ei suuremmin hittejä hakevaa yleisöä kosiskellut. Paikalla olikin vain kourallinen ihmisiä. Muutaman hengen yleisölle soittaminen näyttää aina yhtä hassulta.
Yle haastatteli samassa yhteydessä Roklinnun tutuksi tekemällä metodilla Yrjänää. Tosin kesken haastattelun haastattelija alkoi maitoilla ja kysyi toisenkin kysymyksen, ja kolmannen!
Huomiselle Tavastian keikalle näyttää olevan vielä lippuja. En muista olleeni kymmeneen vuoteen CMX:n Tavastian keikalla, johon olisi jäänyt lippuja ovelle myyntiin. Joko yleisö alkaa väsyä?
Eipä sitä itsekään toisaalta noin neljännellekymmenennelle (kyllä, laskin keikkakalenterista) CMX-keikalle mene ihan sillä samalla innolla kuin joskus ”CMX soittaa outoja” -keikalle ylioppilaskirjoitusten kevennykseksi keväällä 1996. Tosin harvassapa ovat ne bändit, joiden keikkoja jaksaa nelisenkymmentä katsoa.
Olen tämän viikon työmatkat sahannut iPodilta poikkeuksellisen hyvää musaa, jota ei ole tullut hetkeen kuunnteltua. Varastin joltain unohtamaltani saitilta hyvän (joskin Captain Obvious -tasoisen ilmeisen) vinkin siitä, millainen älykäs soittolista kannattaa tehdä iPodiin.
Resepti: lisää ne biisit, jotka on reitattu 4 tai 5 tähden arvoiseksi, ja järjestää ne sen mukaan, mitkä on kuunneltu pisin aika sitten. Näin syntyy automaattisesti päivittyvä soittolistallinen unohdettua parhautta.
Crosspostattu myös Loistavaan.
Ladytron esiintyi eilen täyteenahdetulle (=loppuunmyydylle) Tavastialle. Levyllä yhtye perustaa soundinsa tummina soiviin syntetisaattoreihin, efekteihin sekä laulaja Helen Marnien kylmään laulusoundiin. Nämä olivat myös keikkatilanteen peruselementit.
Keikan avasi toisen vokalistin Mira Aroyon laulama Black Cat jonka jälkeen kuultiin Ghosts, molemmat uusimmalta Velocifero -levyltä. Yksinkertainen valaistus, punaisia, sinisiä ja valkoisia valokiiloja sekä harvemmin käytetty strobovalo, tuki yhtyeen musiikkia. Perusnelikon (Marnie, Aroyo, Daniel Hunt ja Reuden Wu) lisäksi lavalla oli rumpali ja basisti.
Runawayn ja sitä seuranneen High Risen myötä keikka tuntui saavan enemmän potkua. Illan parhaimmistoon kuuluivat myös International Dateline sekä Burning Up. Soundi oli miksattu hieman tukkoon ja välillä oli vaikea erottaa eri elementtejä basson läpi. Yhtye ei juuri kosiskellut yleisöä vaan antoi musiikin tehdä tehtävänsä.
Ehkä maanantai-illasta johtuen yleisö tuntui olevan hieman kohmeessa, sillä valtaosa saatiin tanssimaan vasta setin päättäneen Seventeen-kappaleen aikana. Seventeen oli myös keikan ainoita hetkiä kun Hunt ja Wu irroittautuivat kappaleen normaalista kulusta ja pistivät syntetisaattorinsa kunnolla laulamaan. Näitä hetkiä olisi reilun tunnin mittaiseen keikkaan suonut useammankin.
Encorena kuultiin Tomorrow sekä Destroy Everything You Touch. Ladytron on jo ehditty buukkaamaan ensi kesän Ruisrockiin.
Roklintu 