Backstagesta tekee mielenkiintoisen vain se, että sinne ei kuka tahansa pääse. Internetin ihmemaailma päästää yhä useamman vilkaisemaan, mitä siellä kulissien takana oikeasti tapahtuu.
Jututin taannoin Floobsin Kai Lemmettyä, jotta olisin ymmärtänyt, mitä ja miksi bändit tuuppaavat backstageltaan nettiin. Suomalainen Floobs on kunnostautunut tällaisten palveluiden tarjoamisessa bändeille. Videot ovat tyypillisesti lo-fi-henkistä kotivideomeininkiä, joka on heti-nyt-mulle-tänne-vauhdilla käytettävissä (tai vaikkapa livenä striimattavissa).
Rasmus ja Ensiferum ovat ottaneet tavaksi postailla Floobs-videoita sivuilleen ja Myspaceensa.
Tämä kulissien raottaminen on isommallakin tasolla mielenkiintoinen suuntaus. Ennen isot nimet olivat myyttisiä hahmoja, joiden viehätyksestä osa riippui juuri siitä, että ne olivat etäisiä ja saavuttamattomia. Esimerkiksi Led Zeppelinin kollien pitikin olla rokkistaroja, eikä sinun ja minun kaltaisia ihmisiä. Nyt verhon raottamisella staroista tulee inhimillisiä ja autenttisia.
Backstagen myyttisyys on kuollut, onneksi. Me kaikki olemme siellä jo. Tämän päivän Led Zeppelinit ovat harvassa. Tilalle on tullut Kanye West bloggaamassa otsikkoon caps lock pohjassa ja lähettämässä webcam-videoita hotellihuoneestaan.
Roklintu 
Toi on just tuota samaa ilmiötä, jota kaikkein voimakkaimmin on kritisoinut KISSin Gene Simmons. Tuo kielen heiluttelija katsoo, että Rock-starojen ei pidä näyttää yleisölle ”inhimillistä puoltaan”. Se vie asialta taian ja artistilta rahat. Kukaan ei halua maksaa tavisten tekemästä musiikista.Tavallaan Gene taitaa tuossa kohdassa olla vähän niin kuin oikeassa.
TykkääTykkää