Herra Ylppö ja Ihmiset peruivat influenssan takia viime viikon Tavastian keikan, joten päätin lähteä Espoon Louhisalin keikalle.

Lähtökohdat eivät olleet aivan rokeimmat mahdolliset, kun ajelin puutarhakaupunkiosa Tapiolaan ja parkkeerasin auton parkkihalliin keikkapaikan vieressä. Vastaan tuli keikkapaikan toisesta salista purkautuneita seniorikansalaisia.

Olin optimoinut saapumisen aika lähelle kello 21:tä, kun olin lukenut bändin sivuilta, että he soittavat karkeasti ysin aikaan. Myöhäinen saapuminen käänsi tilanteen yllättäväksi. Kun saavun perille ja kyselen, mistä näitä lippuja saisi, ja minut ohjataan tyhjälle lipputiskille. ”Se lipunmyyjäkaveri ehti lähteä jo… joten menkää vaan sisään.”

He siis hyvästä yrityksestä huolimatta eivät onnistuneet veloittamaan minulta rahaa. No, sehän käy minulle, onhan 13 euroa rahaa sekin.

Sen jälkeen kävin keikkapaikkaan sisälle. Kävi ilmi, että Louhisali on auditorio, jossa on hyvin matala lava!

Olisin toki voinut tukea heitä ostamalla aulassa olevalta pullatiskiltä pullaa ja kahvia, mutta päädyin erillisen oluttiskin yhteen pieneen olueen. Useimmilla rokkikeikoilla ei ole pullatiskiä.

Herra Ylppö ja Ihmiset hoitivat keikkansa ammattimaisesti ja musiikki oli hienoa, mutta jäin häkeltyneeksi seurakuntakeskuksen näköisestä ja oloisesta keikkapaikasta.

Hyvä, että tuli mentyä, mutta ensi kerralla ennemmin Tavastialle.

”Oh, no! I told them once, I told them a hundred times: put ”Spinal Tap” first and ”Puppet show” last.”