Chris Cornell esiintyi keskiviikkona Helsingin Jäähallissa uuden Carry On -levynsä siivittämänä. Valtaosa setistä koostui kuitenkin Audioslaven ja Soundgardenin materiaalista. Katsomossa oli jonkin verran vapaita paikkoja, mutta tunnelma nousi keikan aikana riittäviin lukemiin.
Jatka lukemista ”Chris Cornell, Helsingin Jäähalli 29.8.2007”
Kategoria: Yleinen
Roskilde-festivaali, sunnuntai 8.7.2007
Roskilden viimeisen päivän käynnisti omalta osaltani The Ark Arena-teltassa. Euroviisukappale The Worrying Kindia lukuunottamatta en ollut bändiin aiemmin juurikaan tutustunut.
Olikin ilo havaita että ruotsalaisbändi esiintyi kiitettävällä innolla Ola Salon johdolla. Konsertin hienoimpiin hetkiin lukeutui One of Us is Gonna Die Young, jonka kertosäettä yleisö hoilasi täysillä mukana. Kappaleen keskelle sijoitettiin vielä nokkela laina toiselta ruotsalaisyhtyeeltä kun Ola Salo lauloi pätkän Bo Kaspers Orkesterin Vi Kommer Aldrig Att Dö -kappaletta. The Worrying Kind räjäytti tietysti pankin ja sen perään saatiin vielä muutama encore.
Jatka lukemista ”Roskilde-festivaali, sunnuntai 8.7.2007”
Suzanne Vega Kulttuuritalolla 11.8.2007
Suzanne Vega esiintyi yhtyeineen lauantaina Kulttuuritalolla vakuuttavasti. Vega avasi keikan laulamalla soolona Tom’s Dinerin, jonka hyräilykohtiin yleisö yhtyi ilman erillistä vihjausta. Avausnumeron aikana muut soittajat kävelivät yksi kerrallaan lavalle Marlene on the Wallin ollessa ensimmäinen bändikappale.
nine inch nails Ankkarockissa
Reilun kahden vuoden sisään kolmatta kertaa Suomeen saapunut NIN kävi vetäisemässä Ankkarockin helteessä.
Jumaliste. Ovat nämä kollit vain huikeita kerta kerran jälkeen. Konemusiikin ja särökitaroiden yhdistäminen livenä järkevästi ja tyylikkäästi ei ole kovin monelta onnistunut, mutta NIN on aina kuulostanut juuri siltä kuin tuon yhdistelmän pitääkin.
Jäähallin keikkaan verrattuna uuden levyn materiaali oli paremmin edustettuna. Pienoinen yllätys oli se, miten bändi toi sen esille. Kesken keikan käännettiin Kraftwerk-vaihde päälle ja laulettiin Year Zeron lauluja läppärin äärestä. Luulisi, että läppärin äärestä vetäminen lässäyttäisi keikan, mutta suhinabiisit toimivat aivan törkyhyvin. Great Destroyer sai uutta elämää ja – jos mahdollista – liveversio oli vielä suhisevaa levyversiotakin suhisevampi.
Keikan lopussa järjestäjä teki melkoisen hasardin. Kun Trent yksin lavalla vuodatti sydänverellä hiljaista Hurtia, järjestäjä päättää aloittaa samaan aikaan ilotulituksen. Oli aivan ilmiselvää, että bändille ei ollut mainittu asiasta mitään. Kun pauke kävi ylivoimaiseksi ja yleisön huomio oli yhtä aikaa kahteen suuntaan, Reznor piti pienen tauon hämmentyneenä. Kun ilotulitus ei ollut loppuakseen, biisi soitettiin loppuun. Veikkaisin, että aihetta käsiteltiin caps lock päällä keikan jälkeen takahuoneessa.
Roskilde-festivaali, lauantai 7.7.2007
Lauantai oli kokonaisuutena ehkäpä onnistunein festaripäivä. Positiivisia yllätyksiä ainakin riitti. Päivä lähti käyntiin jenkkiläisen Buffalo Tomin perusrokin tahtiin. Bändi on tänä vuonna julkaissut ensimmäisen studiolevynsä lähes kymmeneen vuoteen ja ehkäpä siitä syystä trio kuulostikin hyvin elinvoimaiselta.
Jatka lukemista ”Roskilde-festivaali, lauantai 7.7.2007”
Roskilde-festivaali, perjantai 6.7.2007
Perjantai alkoi poutaisena, mutta muta ei ollut hävinnyt mihinkään. Siispä kumisaappaat jalkaan ja menoksi. Ensimmäinen kohde oli Arena-teltta ja The Sounds. Ruotsalaisbändi on minulle varsin uusi tuttavuus,joten keikalla oli päästävä eturivin tuntumaan.
Jatka lukemista ”Roskilde-festivaali, perjantai 6.7.2007”
Roskilde-festivaali, torstai 5.7.2007
Neljä mudantäyteistä päivää on takana ja vuorossa on Roklinnun Roskilde-raportti.
Roskilde-ensikertalaista koettelivat keskiviikkoiltana sade, muta ja kaksi tuntia kestänyt telttapaikan etsintä. Onneksi asiat tulivat jotakuinkin järjestykseen torstaihin, ensimmäiseen varsinaiseen festaripäivään mennessä. Sade tosin jatkui koko torstain.
Jatka lukemista ”Roskilde-festivaali, torstai 5.7.2007”
Creative Commons musiikkia – Out of Tune: Discontent Producers
En muista aiemmin törmänneeni viralliseen suomalaiseen julkaisuun, eli siis ihan oikea CD, joka olisi pistetty ulos CC-lisenssin alla. Nyt sellainen kuitenkin osui eteen ja musiikkikin on lähempänä omaa makua kuin se ulkomainen rytmi- ja elektroninen musiikki, mitä olen samaisen lisenssin alaisena nähnyt julkaistun.
Kyseessä on asennepunkkia (tai jotain sinnepäin) soittava Oululainen Out of Tune ja bändin Discontent Producers -nimeä kantava debyyttialbumi.
Musiikki on likaista ja vihaista, eli juuri minun makuuni. Soitanto ja laulanta ei ole täysin linjassa, jolloin paketti elää jatkuvasti, kokonaisuudesta jää todella autenttinen DIY-maku. Levy ei ole ihan silkkaa runttausta alusta loppuun, mutta aika rujoa menoa kuitenkin.
En aio arvostella plattaa tämän enempää, koska kukin halukas voi hakea sen itse kuunneltavakseen bändin sivujen download-osastolta haluamassaan formaatissa. Levy on tarjolla MP3, Ogg Vorbis, FLAC tiedostoina sekä unprocessed multitrack source files kansitaiteineen päivineen.
Queens of the Stone Age: Era Vulgaris
Queens of the Stone Agen nokkamies ja päiväunieni hämärä kohde Josh Homme on kiteyttänyt osuvasti rokin syvimmän olemuksen:
?Rock should be heavy enough for the boys and sweet enough for the girls. That way, everyone is happy and it?s more of a party.?
Homme toteuttaa filosofiaansa bändinsä omilla levyillä varsin onnistuneesti. Queens of the Stone Age on aiemmin julkaissut neljä enemmän tai vähemmän loistavaa levyä, eikä eilen ilmestynyt uutuus Era Vulgaris häviä edeltäjilleen. Pikemminkin päinvastoin – se on edellisten levyjen parhautta tiivistetyssä ja pelkistetyssä muodossa.
Era Vulgariksessa on kaikki, mitä kunnon rokkilevyssä pitää olla: rankkaa kitarointia (Run, Pig, Run), kauniita laulumelodioita (River in the Road), junnaavaa psykedeelistä soundia (Battery Acid), rullaavaa rokkenrollia (Misfit Love) ja mukavasti lanteita keinuttavaa rennompaa rytmiä (viimeisimmältä Desert Sessions -levyltä viralliselle QOTSA-levylle päätynyt Make It Wit Chu). Se on tinkimätön, alkuvoimainen ja testosteronilla kyllästetty setti, jonka jokainen biisi rokkaa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Myös julkaisuajankohta rokkaa, sillä tämä Kalifornian lämmössä kypsynyt levy on täydellinen (toivottavasti) kuuman ja aurinkoisen kesän soundtrack. Se vaatii seurakseen korkeintaan ne iloiset bileet.
Type O Negative ei epäonnistunut Sauna Open Air -festivaaleilla
Ks. myös Hesarin uutinen, joka avaa tätä artikkelia enemän.
Yhdysvaltalainen Type O Negative ei epäonnistunut pahasti Tampereella järjestetyssä Sauna Open Air -metallifestivaalilla perjantaina. Yhtye oli perjantain pääesiintyjänä.
Type O Negative aloitti lupaavasti, mutta muutaman kappaleen jälkeen siirryttiin myös hyvin toimineeseen yleisöä kosiskelemattomaan hittisinkkujen ulkopuoliseen maailmaan, josta lopuksi palattiin hittikavalkadiin, joka sekin toimi erinomaisesti.
Olivatko syynä tekniset ongelmat, jotka saivat laulaja-basisti Peter Steelen tunnelman Type O Negativelle asianmukaiseksi? Vai hyväntuulisuus? Liian vähän alkoholia? Joka tapauksessa Type O Negativen konseptiin kuuluu pienieleisyys.
Hesarin kuvassa ei ole kuvatekstistä poiketen kitaristi Kenny Hickey Sauna Open Airin lavalla. Kuvassa ns. sähköbassona tunnettu nelikielinen soitin on yhtyeen basisti Peter Steelen käsissä, kuten olettaa saattaa.
Edit jälkeenpäin: Tämä jäbä pyyhki siellä lavalla keikan loppuvaiheessa. En tiedä miksi. Olisin bändinä valinnut toisin.
Roklintu 
