”Kuules Axl, muuten tuo tulkintasi Bob Dylanin klassikosta Knocking on Heaven’s Door voisi toimia, mutta mitä jos laulaisitkin sen sijaan että ’heavens douoou’.”

Axl: ”Miksi ihmeessä douoou? Eihän siinä sanassa ole ainuttakaan diftongia, saati sitten kahta!”

”Luota muhun, tää menee läpi. Sen lisäksi se vaatii siihen tyhjään kohtaan, että laulat ’häi, häi, häi häi jea’.”

Axl: ”Tossa ei ole mitään järkeä. Neljä kertaa ’häi?’ Lupaatko, että oot hiljaa ja ei palata tohon enää ikinä, jos kokeillaan kerran keikalla ja se epäonnistuu. Jos yleisölle menee tollainen perseily läpi, niin kelpaa mulle. Jos tuo menee läpi, en enää ikinä sano yhdellekään oudolle idealle ei.”

”Hei, Axl, nyt ollaan kirjoitettu myös oma ykköshitti. Mitens aattelit ääntää, kun sen keskeisin säe loppuu sanaan ’knees’?”

Axl: ”Shanananees.”

”Liian lyhyt.”

Axl: ”Shanananananananees!”

”Totta. Niin se menee. Ei tosta saa mitään selvää, sano siihen perään ’knees’ uudestaan että ihmisetkin tajuaa. Lisäksi, teeskentele väliosassa orgasmi.”

Näin historiaa tehtiin.