Porilaisen Magyar Possen video Whirlpool of Terror and Tension palkittiiin Oulun musiikkivideofestivaalien pääpalkinnolla. Animaatiovideon tekijöinä ovat Las Palmas Filmsin Lauri Warsta ja Jouni Karttunen.
Linkit:
Magyar Posse
Las Palmas Films
Oulun musiikkivideofestivaali
Hesarin uutinen
Kuukausi sitten Tavastialla The Twilight Singers -kokoonpanonsa kanssa esiintynyt Greg Dulli on kokoamassa hajonnutta Afghan Whigs -yhtyettään. Uudellennäkeminen kestää ainakin kahden uuden kokoelmalevylle päätyvän biisin verran, mutta kenties pidempäänkin. Seurataan tilannetta.
Jane’s Addiction-kaksikko Dave Navarro ja Stephen Perkins työstivät Chris Chaneyn ja Steve Isaacsin kanssa uuden levyn. Koska palvon kritiikittömästi Jane’s Addictionia, kaikki uusi näiltä hepuilta on automaattisesti mielenkiintoista.
…vaan ei hyvää. Ei saatana, mitä aikuisrokkia ja steriiliä MTV-hinaamista. Ei se nyt kuraa ole, mutta siinä ei ole mitään hyvää, ellei sellaiseksi laske pieniä kaikuja Jane’s-soundista. Sama väsyneisyys, joka näkyi Jane’sin viimeisessä Strays-levyssä on tässä vielä pahempana.
Katsotaan, mitä Perry Farrell saa aikaan Satellite Partyn kanssa. Nuno Bettencourtin mukanaolo ei enteile hyvää. Eikä Porno for Pyrosin jälkeen ole Farrellinkaan tuotokset vakuuttaneet.
Beck julkaisee lokakuun alussa The Information -nimisen platan. Maistiaiset ovat jo verkossa Beckin omalla saitilla.
Maistiaisten mukaan taas on Odelay-vaihde päällä. Onneksi.
Pitkään odotettu Circlen kotimainen keikka toteutui vihdoin, Tampereella. Keikka alkoi tiistai-iltana yhdeksän aikoihin, kun viisi verryttelyasuihin pukeutunutta reipasta miestä hölkkäsi estradille.
Biisilista oli hyvin samantyyppinen kuin Google Videosta löytyvällä SXSW-keikallakin. Keikka alkoi mielivaltaisella vapaa-rummutus -numerolla, josta siirryttiin biisiin, joka perustuu kolmeen alenevaan sointuun ja krautrockmaiseen rytmiin. Setin ainoa julkaistu kappale oli Tulikoira-levyn neliminuuttinen Tulilintu.
Jo perinteeksi muodostuneet Circle-rituaalit olivat osa tätäkin showta. Lehtisalo ”lävisti” Rätön bassollaan uhrimenoissa, Rättö kävi marakasseillaan siunaamassa kaikki bändin jäsenet. Omaan huumorintajuuni nämä rituaalit toimivat varsin hyvin. Väkisinkin alkoi hymyilyttää leveästi. Lehtisalon bassosta meni yksi kieli poikki kesken keikan, mutta eipä se menoa haitannut. Kolmella kielellä pärjää aivan mainiosti.
Viimeisenä silauksena varsin hurmoshenkiselle showlle kuultiin doom-tyylinen hidas hevistely, joka oli SXSW-keikankin päätösnumero. Tämä mahtipontinen hidastelu toimi täydellisenä lopetuksena. Keikka oli kokonaisuudessaan taattua Circle-laatua. Shown jälkeen oli hurmioitunut fiilis: on ne saakeli mestareita!
Leppänen sanoi keikan jälkeen levymyyntipöydän ääressä, että tulevalla Miljard-tuplalla ei ole mitään tällä keikalla kuultuja biisejä, vaan se levy on puhdasta ambienttia. Tämän keikan biisejäkin on tosin jo äänitelty ja ne päätynevät levylle jossain vaiheessa.
Jouduin kiirehtimään junaan ennen illan ulkomaisen esiintyjän Sunburned Hand Of The Manin keikkaa, joten se jäi nyt näkemättä. Eipä se haittaa, koska Circlen keikkaa varten minä Tampereelle saavuin.
Circle. Vasemmalta oikealle: Janne Westerlund, kitara; Janne Tuomi, perkussiot; Mika Rättö, koskettimet ja laulu; Tomi Leppänen, rummut; Jussi Lehtisalo, basso ja laulu.
Nick Cave saapuu Helsinkiin esiintymään Finlandia-taloon sunnuntaina 19.11.2006. Itsensä lisäksi Caven keikkabändissä on kolme muuta soittajaa.
[Via Hesari]
Kuolleiden Intiaanien toinen albumi on julkaistu tänään ja olen onnistunut saamaan yhden levyn haltuuni.
Jumaleissön, että tämä toimii. Vahva ehdokas vuoden parhaaksi levyksi.
Voin kuvitella, että lokakuussa alkava kiertue tulee olemaan pirun kova.
”Omat! Koirat! Omat koirat purivat, omat koirat!”
Kuulostaa lupaavalta; ilmaisia musiikkilatauksia audion ja videon muodossa, mukana ainakin Universal ja lupaus ottaa mukaan indie-puolen toimijoita, palvelu rahoitetaan mainoksin.
Nyt enää pitää yrittää pitää odotukset tarpeeksi matalalla, niin ei sitten pettymyskään ole turhan tyly. Sanokaa minun sanoneen, jotain persettä ne siihen keksii, koska tämä kuulostaa aivan liian hyvältä.
…musiikit paskalla laadulla tai vain näytteitä kappaleista, kokonaisista albumeista en todellakaan aio edes unelmoida, ainoastaan pieni osa suosituimman pään musiikista pääsee mukaan tai sitten pelkästään back-katalokista poistettavaa materiaalia, kotimaista en myöskään usko siellä näkyvän, jostain käsittämättömästä syystä ilmaisena jaettavaan materiaaliin lisätään DRM-härpäkkeet ja jaetaan ainoastaan WMA-formaatissa…
Toivottavasti olen väärässä.
Ja pitää muistaa että pienikin muutos isoilta levy-yhtiöiltä asenteissa on jo suuri voitto musiikille.
Universal tukemaan ilmaista musiikkipalvelua @ fin.Afterdawn
SpiralFrog.com kotisivut
Herem on tällä päivämäärällä julkaissut uusimman ”Dogs of Doom” äänitteensä, joka on vapaasti ladattavissa bändin kotisivujen media-sivulta.
Sivuilta löytyy myös muutama livevideo sekä edellinen demo.
Herem on raskasta doom metallia soittava viisikko, jonka keulilla vaikuttaa tummasti muriseva siro nainen.
Huomautus: seuraava teksti sisältää enemmän yleistä tunnelmointia kuin varsinaista musiikin arvointia.
Kuuma vinkki Helsingin juhlaviikoille: Huvila-teltan keikoille ei välttämättä tarvitse ostaa pääsylippua. Keikat kuuluvat aivan hyvin teltan (ja konserttialueen) ulkopuolelle vaikkei lavalle näköyhteyttä olekaan. Jos oikein hyvin käy, joku ystävällinen sponsorivieras saattaa ohikulkiessaan tarjota sinulle ja kavereillesi ilmaiset konserttiliput. Kiitokset vain tuntemattomaksi jääneelle naiselle, liput osuivat oikeaan osoitteeseen.
Tämä onnekas sattuma tapahtui väliajalla Samae Koskisen keikan jälkeen, joten herran setti tuli seurattua piknik-tyyliin lähikalliolta. Turun DBTL:ssä Koskinen esiintyi yksin, mutta tällä kertaa hän oli lavalla bändin kera. Keikasta jäi mieleen ajatus, että DBTL:n mies ja kitara -yhdistelmä sopii kappaleisiin ehkä paremmin. Vol. 1 -soololevyn materiaali on herkkää, eikä kaipaa turhaa paisuttelua vaikkei Koskinen yhtyeineen paisutteluun varsinaisesti syyllistynytkään.
Kuten sanottua, Egotrippiin mennessä pääsin telttaan sisälle asti. Huvila-teltassahan on suurimmaksi osaksi istumakatsomo ja tarpeen tullen myös jorailualue lavan edustalla. Parkkeerasin itseni eturiviin, sinne kun ei vielä tässä vaiheessa ollut liiemmin tunkua. Bändin aloittaessa koin hauskan tunteen kun edes silmäkulmista ei näkynyt yhtä ainoaa henkilöä yleisöstä: bändi soittaa yksin minulle! Mikäs siinä oli fiilistellessä. Tämä outo tunne katosi avauskappaleen (Mustat varjot) jälkeen kun tunnelma lavan edessä hieman tiivistyi.
Itse keikka oli tasaisen varma suoritus. Egotrippi on tullut nähtyä tämän vuoden aikana niin monta kertaa että nykyinen setti ei enää tarjoa varsinaisia yllätyksiä, muttei suvantokohtiakaan. Bändi soittaa hyvin yhteen ja kappalemateriaali on kauttaaltaan hyvää.
Lisänä normaaliin keikkakokoonpanoon illan keikalle oli saatu kolmihenkinen torvisoittajien ryhmä, joka ei kuitenkaan ollut mukana kaikissa kappaleissa. Onnistunutta lisäpontta saatiin mm. kappaleisiin Tänään ei kukaan vastaa ja Polkupyörälaulu.
Settilistan mukaan muutama kappale jäi pois Huvila-teltan yleisen keikkojen loppumisajankohdan takia. Toisaalta keikan olisi voinut aloittaa aiemmin, kahtakymmentä kappaletta kun ei aivan hetkessä soita. Varsinaisen setin jälkeen kuultiin Unihiekkaa ja loppuun hieno Gloria.
Roklintu 
