Morrissey Suomeen kesäkuussa

Morrissey julkaisee helmikuun puolivälissä uuden albuminsa Years of Refusal. Sen kunniaksi hän tekee pitkän kiertueen, joka kurottautuu myös pohjoiseen Eurooppaan.

Denmark:
June 15 Odense – Rytmeposten
June 17 Copenhagen – KB Hallen
Sweden:
June 18 Borås – Åhaga
June 22 Gothenburg – Scandinavium
June 24 Stockholm – Hovet
Norway:
June 20 Oslo – Sentrum Scene
Finland:
June 26 Tampere – Arena
June 28 Helsinki – Cable Factory
Russia:
June 29 St. Petersburg – Manezh
July 1 Moscow – B1 Maximum club

(Päivämäärät nyysitty Morrissey-solo.comista)

Egotrippi Tavastialla 13.12.

Egotrippi on sen verran rutinoitunut ja takuuvarma yhtye että sen keikoista on välillä vaikea löytää uutta sanottavaa. Lauantai-ilta Tavastialla tarjosi kuitenkin muutaman mainitsemisen arvoisen yllätyksen.

Yllätys ei ollut se että kiertueensa päättävä yhtye soitti pitkän setin, mutta 24 kappaletta jo ennen encoreita on paljon. Materiaali on kuitenkin niin hyvää ja tasalaatuista että pitkästymään ei ehtinyt. Uudet kappaleet ovat yleisotteeltaan rauhallisempia kuin monet vanhat ja varmat keikkabiisit, mutta ne soivat silti setissä tasavahvoina.

Yllätykset koettiin ensimmäisessä encoressa, johon bändi tuli yllään (mm. Soundin kannesta tutut) vihreät Superego-verkkarit. Tyylikästä vai ei, päättäkää itse. Soitetut kappaleet olivat tietysti samannimiseltä levyltä. Hienoin hetki oli mahtavasti rokannut Teinikuningatar, kappale jota en muista ennen livenä kuulleeni.

Kakkosencore käynnistyi pirteällä Moulaa! -biisillä, sitten hissuteltiin Posteljoonin tahtiin ja keikka päättyi tietysti Gloriaan. Kappaleesta on tullut niin standardi päätöskappale, että kun joku yleisöstä intoutui pyytämään sitä varsinaisen setin aikana niin vastaus oli:”Gloria jo nyt? Joko te haluatte kotiin?!”.

Setti:
Maailmanloppua odotellessa, Kaikenlaista harmia, Häälaulu, Ajatus, Iloinen aina, Tällaisena iltana, Tänään ei kukaan vastaa, Pois minusta paha henki, Kuules Aino, Hyvästi naiset, Mies räjähtää, Ei se tästä, Asunto 35, Polkupyörälaulu, Älä koskaan ikinä, Koivuniemen herra, Käytettyä ilmaa, Lennokki, Kauppatori, Mustat varjot, Varovasti nyt, Asfaltin pinta, Matkustaja, Nämä ajat eivät ole meitä varten

Encore 1:
Se on tosi jees, Teinikuningatar, Unihiekkaa

Encore 2:
Moulaa!, Posteljooni, Gloria

Vuoden huonoin esitys

Äänestän Scott Weilandin taannoista Jimmy Kimmel -esiintymistä vuoden huonoimmaksi vedoksi. Siis voi hemmetti, että on miehellä inspiraatio vähissä. Biisimateriaali on suoraan sanoen surkeaa. Esiintymisestä en keksi mitään hyvää sanottavaa.

Jos kyseessä ei olisi ”rocklegenda”, tällaisella ummehtuneella vedätyksellä ei olisi mitään asiaa yhtään millekään lavalle. Vaikkapa Idols-kilpailussa ovat kaikki top 5:een päässeet esiintyjät kiinnostavampia, ja erityisesti parempia laulajia, kuin Weiland nykyään.

Roklintu 6 vuotta sitten: CD-levyjen kopiosuojauksesta

Jos Hesarikin saa retroilla 50 vuotta sitten -palstallaan, kai Roklintukin?

Päivälleen 6 vuotta sitten Roklinnussa käsiteltiin tällaista aihetta:

Tämänhetkinen CD-levyjen kopiosuojauksesta yltyvä keskustelu on hieman hämmentävää. Toisaalta en oikein sulata ajatusta siitä, että kuluttajat saisivat vähempiarvoisen tuotteen normaalihintaisen hinnalla. Varsinkin Ipodin tai muun vastaavan MP3-jukeboksin omistajia moinen toiminta luulisi harmittavan kovaa, puhumattakaan niitä, joiden auto-CD-soitin ei soita suojattuja levyjä lainkaan.

Toisaalta olen vähän huolestunut siitä, että koko suojauskeskustelu käännetään keskusteluksi siitä, kun joidenkin mielestä kaikki musiikki pitäisi saada kopioida ilmaiseksi mistä tahansa miten vain eikä kukaan muka menettäisi mitään, jolloin kaikki ei-harrastelijamainen musiikki kuolisi.

Yhtäältä olen myös huolissani siitä, että artistit raivoissaan (joskin oikeutetusti raivoissaan) alkavat suhtautua faneihinsa kuin vihollisiin. Tässä keskusteluketjussa jonkin vähämielisen journalistin vuoto poltti pahasti bändin päreet (oikeutetusti), mutta kun sitä raivoa ruvetaan purkamaan faneihin, jotka ovat ilmoittaneet ostavansa levyn välittömästi sen tultua kauppaan ja menevänsä vielä keikallekin (ks. sivu 3), ollaan heikoilla jäillä. Have the fans unleashed the fucking fury, kysyisi Yngwie Malmsteen.

Roklintu 5 vuotta sitten: Mitamitamita?

Roklintu on pyörinyt jo reippaat kuusi vuotta. Vilkaistaanpa arkistoihin.

Tältä näytti Roklintu 13.12.2003:

Nyt-liitteen mukaan Pizza Enrico on myynyt PLATINALEVYYN oikeuttavan määrän. Mikä helvetti tätä kansaa vaivaa?

Platinalevyyn tarvitaan Suomessa 30000 kappaleen myynti. Tänä vuonna ÄKT:n mukaan platinaa ovat myyneet vain Anssi Kela, Apulanta, Don Johnson Big Band, Pahat Pojat soundtrack, Suomirokkia 8, HIM, Rasmus ja Yö. Syyskuuhun päättyvien tilastojen ulkopuolelta ainakin Smurffit ja Pikku G (ainoa sadantonnin rikkoja) ovat myyneet myös platinaa. Ulkomaisista ei yksikään ole myynyt platinaa.

Suhteutetaan vähän: Pizza Enrico on vilauksessa myynyt enemmän kuin yksikään CMX:n levy, enemmän kuin mitkä tahansa kaksi YUP:n levyä yhteenlaskettuna, enemmän kuin yksikään Ismo Alangon soololevy (tai Ismo Alanko Säätiön levy), enemmän kuin mikään Zen Cafén levy, poislukien megamenestys Helvetisti järkeä – josta Enrico pyyhältänee muutaman viikon sisällä ohi.

Mita tama maa oikein sanoa? Onko kevytmielinen rasismi ja vieraanpelko se, joka tähän kansaan puree? Olenko todellakin vain omissa maailmoissani elävä rock-elitisti, joka ei ymmärrä, miksi ihmiset ostavat Jope Ruonansuuta (uusinta levyä lukuunottamatta 6 platinalevyä ja 2 kultalevyä) ja Pizza Enricoa? Ehkä todellakin olen väärässä ja kansan syvät rivit oikeassa. Ehkä en ole se treffi-ilmoituksissa mainittu ”huumorintajuinen”, jonka mielestä Jope Ruonansuu on hauskempi kuin Bill Hicks, George Carlin ja Eddie Izzard yhteensä.

Hyvänä uutisena: Pizza Enricoa epäillään plagioinnista. Mita sina sanoa väitetään olevan plagiaatti Ricky Martinin Jaleosta. Tammikuussa kuullaan Teoston kuusihenkisen toimikunnan päätös.

Huonompana uutisena: Paha vaikuttaa saavan palkkansa korkojen kanssa. Nyt-liitteen mukaan myös eräs TV-tuotantoyhtiö on tekemässä Pizza Enrico -hahmoon perustuvaa Mita sina sanoa -show’ta.

täydennys jälkeenpäin: Myös sielunveli Ilkka jatkaa samasta teemasta.

Rytmikorjaamo vakiinnuttanut asemansa hyvin

Entisenä seinäjokelaisena olen ilahtunut siitä, että Rytmikorjaamo-klubi on onnistunut rakentamaan itselleen kansallisesti uskottavan profiilin.

Tänään lukiessani Noisen uutisia, otsikon ”Opeth neljän keikan rundille Suomeen helmikuussa” nähdessäni arvelin heti, että yksi näistä keikkapäivämääristä saattaa hyvinkin olla Rytmikorjaamolla. Ja oikeassa olin.

Kun nykyään Suomeen tulee ulkomainen (tai kotimainen maailmanluokan) bändi, yhden esiintymisen tapauksessa bändi menee Helsinkiin, mikä luontevaa onkin. Mutta jo kahden esiintymisen tapauksessa on mahdollista, että toinen esiintymispaikka on Seinäjoki. Näin on esimerkiksi Children of Bodomin, Cannibal Corpsen ja Diablon yhteiskiertueen kanssa. Kolmen tai useamman esiintymisen tapauksessa Seinäjoki alkaa nykyään olla esiintymispaikkana pikemminkin todennäköinen, kuin vain mahdollinen.

Rytmikorjaamon toiminnan nykytilasta ja tulevaisuudesta kiinnostuneille suosittelen tämän videon katsomista. Videossa Osku Ketola kertoo millaisilla visioilla Rytmikorjaamon väki tekee hommia.

Children of Bodom

Julian Copen joulukuun albumi

Jex Thoth kansikuvaAika harvoin tälläinen on mainitsemisen arvoista, mutta kun nyt sattui että Julian on nostanut oman vuoden 2008 kohokohdan joulukuun albumiksi, on siihen pakko linkittää.

Jex Thoth – Julian Cope’s album of the month, December 2008

Huomionarvoisaa on että koko levy on sivulla kuunneltavissa MP3-streamin muodossa, joten siitä voi saada aika hyvän käsityksen. Suosittelen kaikille, ihan kaikille.

Triviatietona kerrottakoon että levyn kansitaiteet, sisäkansia ja vihkoa myöden, ovat Sami Hynnisen käsialaa, joka teki kokonaisuuden kolmessa viikossa tyhjästä kun häneltä sitä pyydettiin. Sami tunnetaan ehkä paremmin Albert Witchfinderina, Reverend Bizarren basisti/laulajana.

Kommentointiaktiivisuus levyarvosteluihin netissä

Harjoitetaanpa pikkaisen tutkivaa journalismia näin illan ratoksi.

Otetaan satunnainen musasaitti, vaikkapa Soundi.

Katsotaan sieltä arvostelusivu. Lasketaan yhteen kuinka monta arvostelua siellä on. Saamme yhteistulokseksi 47, joista 11 otsikon ”Suomi” alla, 11 otsikon ”Pop / Rock”, 11 otsikon ”Retro” ja 11 otsikon ”Metal” alla. Lisäksi kolme albumia on nostona: Guns N’ Roses, Apulanta ja The Cure.

”Pinnan alla” on Soundissa paljon muitakin arvosteluja. Oman ilmoituksensa mukaan kokonaismäärä on yli 10000 arvostelua, mutta keskitytään tässä sormiharjoituksessa näihin arvostelusivulla suoraan näkyvään neljäänkymmeneen seitsemään artikkeliin.

Klikataan jokainen 47:stä arvostelusta auki ja katsotaan kuinka monta käyttäjäkommenttia ne ovat keränneet. Tulos on mielestäni mielenkiintoinen ja jopa hämmentävä.

0 kommenttia: 43 arvostelua
1 kommentti: 3 arvostelua
169 kommenttia: 1 arvostelu

Jätän johtopäätökset jokaisen itsensä tehtäväksi.