Oli näemmä aika jälleen livelevylle Ismollakin. Kieltämättä nyt on hyvä aika, roklinnussakin hehkutettiin moneen otteeseen viimevuotista keikkakuntoa.

Jossain määrin tuo kova kunto välittyy levyllekin, mutta jotain jää puuttumaan. Biisivalikoima on hyvä ja soitto kulkee, mutta jotain muovista tässä nyt on. Booklet kertoo, että setti on kasattu useasta keikasta. Lisäksi ainakin näkemiini keikkoihin verrattuna tämä on selkeästi lyhyempi veto. Ainakin allekirjoittaneelle on aina maistunut paremmin yksi-kokonainen-keikka -tyyliset livet kuin pala-sieltä-pala-täältä -livet.

En ole niin puristi, että ajattelisin, ettei levylle menevään versioon saisi koskea. On täysin ok leikata ylimääräiset välispiikit ja pahimmat odottelut pois. Välispiikit alkavat sylettää keskimäärin neljännellä kuuntelemalla, pitivät ne mitä tahansa sisällään.

Leikkaa-liimaa-tyyliset kokoelmat eri paikoista kuitenkin kadottavat jotain siitä magiasta, mikä yksittäisellä keikalla on. Voi olla, että tämä on vain minun korvieni välissä, mutta en usko olevani yksin.

Ostamisen arvoinen platta silti. Levyntäysi hyvin soittavan bändin hyviä biisejä, yksinkertaista.

Roklinnun virallinen suositus: Tutustukaa Plutonium 74:ään. Reggaeta ja sähköistä musiikkia sisälleen nielaissut alkuaikojen YUP voisi kuulostaa tältä. Etenkin näytteenä saatavilla oleva Ruisleipää ja lakipykäliä vakuuttaa. Eipä tosin paljon jäänyt perään Radio Helsingistä ensin kuulemani Radio menee ylös.

Koko levyn kahteen kertaan läpi sahanneena voisin sanoa, että jahka tämä hioutuu tiukemmaksi paketiksi, seuraava levy tulee olemaan ässäkamaa. Käykää shoppaamassa ykköslevy jo nyt, niin olette edellä.

Luulin ymmärtäväni monimutkaista ja kummallistakin musiikkia, mutta Mike Pattonin luotsaaman Fantomasin uusi levy Delirium Cordia jättää meikäläisen ainakin ihan pihalle.

74 minuuttia, yksi raita, paljon huminaa. Erilaisia teemoja käydään musiikillisesti läpi aina välillä. Lyriikoita (Fantomasille tyypillisesti) ei käytännössä ole, mutta kaikensorttista ääntelyä löytyy. Kyseessä vaikuttaisi olevan jonkin toistaiseksi tekemättömän B-luokan kauhuelokuvan soundtrack, alaotsikkonaan Surgical Specimens from the Museum.

Levynkannet eivät anna paljon informaatiota. Kerrotaan, että levy on Pattonin tuottama ja orkestroima. Muista muusikoista ei sanota mitään.

En ymmärrä levystä ainakaan yhden kuunteleman perusteella juuri mitään. Tämä on käsittämättömin levy, jonka olen ostanut. Käsittämättömämpi kuin edelliset kummalliset Fantomasit, merkittävästi käsittämättömämpi kuin Mr. Bunglen Disco Volante.

Laikat palasivat seitsemän vuoden levytystauolta ja repäisivät Lasse Kurjen Grandpop-levy-yhtiölle Local Warming -platan.

Ne, jotka ovat tutustuneet Laikan tuotantoon, tietävät mitä odottaa. Jälleen yksi loistava levy instrumentaalirokkia, jota haastatteluissa herrat tyrkyttävät elokuvantekijöille soundtrackmusiikiksi. Juuri näin instrumentaalisurffia pitää tehdä.

Helppoahan se on, kun on maailman paras siinä, mitä tekee.

Eilen Laikat juhlivat julkaisuaan heittämällä Vanhalla keikan, jonka ansiokkaasti missasin.