Onko se vain minun korvissani, vai onko Luluun kasattu yhteen Metallican ja Lou Reedin käsittämättömimmät piirteet? Koetan kovasti antaa tälle mahdollisuutta. En tunnu pääsevän levyssä sen yli, että Lulu kuulostaa siltä kuin Lou Reed puhuisi Metallican kakkossarjan riffien päälle – ja niitä samoja riffejä junnataan vieläkin pidempään kuin edellisellä levyllä.
Kaunis ajatus sinänsä vetää kokeellisella meiningillä koko levyn läpi. Toivottavasti pinnan alta löytyy jotain, kun vielä pariin kertaan kuuntelee.